lauantai 14. joulukuuta 2019

Kyllä minä niin....

TUOMAS KYRÖ: MIELENSÄPAHOITTAJA

40 tapaa pahoittaa mielensä!
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aurinko paistoi." Näin alkoi eräs Antti Litjan tulkitseman Kyllä minä niin mieleni pahoitin - kuunnelmasarjan jakso.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa-päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeusrajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin.
Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät; hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä.
Tuomas Kyrö on antanut totisuudessaan hauskan, liioittelevan ja liikuttavan äänen sukupolvelle, joka teki eikä analysoinut. Se on järjen ja jäärän ääni.

"Herrajumala, en ole mistään nauttinut näin aikapäiviin! Aivan mahtavia - ja täyttä asiaa!" Sari Ohinmaa, toimittaja.

135 sivua.
****************************************************************************************
Ja taas osui ja upposi. Todella nasevasti kirjoitettu ja täynnä asiaa.
Ihan oikeasti voisi jokainen kohdallaan miettiä, tarvitaanko kaikkia nykyajan härpäkkeitä. On sitä ennenkin tultu toimeen.
No maailma on nyt jo paskottu pilalle, että myöhäistä sitä on enää miettiä.
Mutta lukekaa ihmeessä Mielensäpahoittajaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Pointteri

JOAN WINER BROWN: KOIRA NIMELTÄ SIMON

Liikuttava kertomus pointteri Simonista, joka eli elämänsä iloisena ja rohkeana opettaenmyös ihmisille tärkeitä totuuksia.

93 sivua.
************************************************************************************
Lyhyt ja vajaaksi jäänyt tarina pointterista nimeltä Simon. 
Oliko tämä nyt omistajan surutyönä syntynyt pieni kirja vai mikä tämän idea oli? 
Aika sisällötön kun suoraan sanotaan.
Piirrokset oli hienosti tehty, mutta tekstiin olisi saanut panostaa huomattavasti enemmän ja kertoa Simonin elämästä laajemmalti.

perjantai 6. joulukuuta 2019

Krampus (2015)

Kun Max-pojan riitaisa suku viettää joulua hampaat irvessä, pettynyt poika manaa koko juhlan hornan tuuttiin. Max ei osaa aavistaakaan , että joulumielen hulkääminen päästää valloilleen ikivanhan demonin Krampuksen, jonka tehtävänä on rangaista epäuskoisia. Joulunvietto riistäytyy käsista lopullisesti, kun rakastetut jouluhahmot rupeavat mellastamaan.

Pääosissa: Adam Scott, Toni Collette, Emjay Anthony, David Koechner, Allison Tolman, Conchata Ferrell, Stefania Lavie Owen, Krista Stadler

Kauhu.
*******************************************************************************************
Jos olet kyllästynyt hempeisiin lässynlässyn jouluelokuviin, katso ihmeessä tämä!
Elokuva on heti alusta alkaen kaunistelematon. Ihmiset rynnivät lahjaostoksille niin, että veri lentää. Tavaraa on saatava keinolla millä hyvänsä, mutta sukulaisten tulo kylään pilaa kaikkien joulun. Joulun sanoma on kadonnut monen mielestä.
Krampus itse on aika tehokas pelote, mutta naulapyssyllä ampuvat piparit ja irvihampaisena hyökkäävä nallukka sai allekirjoittaneen naurahtelemaan.

Tämä kyllä kestää toisenkin katsomiskerran vaikka vuoden päästä.

torstai 5. joulukuuta 2019

Kääpiöitä, peikkoja, haltioita ja...

JUDE FISHER: HOBITTI - SMAUGIN AUTIOITTAMA MAA

Virallinen opas elokuvaan Hobitti - Smaugin autioittama maa seuraa Bilbon, Gandalfin, Thorinin ja kumppanien matkaa halki Keski-Maan vihamielisten seutujen kohti Ereboria ja siellä odottavaa hirveää lohikäärmettä.

89 sivua.
*************************************************************************************
Tämä kirja avarsi hieman elokuvan juonta ja hahmoja lisää, mitkä mulle on jääneet hieman hämäräksi. Pitäisi jossain vaiheessa katsoa ko. elokuvat taas.
Kirjassa on yleviä kuvia, mutta muuten kirja jää vähän hötöksi.


Pieni tarina

HERNÁN RIVERA LETELIER: ELOKUVANKERTOJA

Kun Maria Margaritan kotikylään saapuu Marilyn Monroen tai Gary Cooperin elokuva, kerätään Marian kotona kaikki kolikot kasaan, jotta saataisiin ostettua yksi lippu. Sitten Maria lähetetään elokuviin - ja kun tyttö palaa kotiin, on hänen kerrottava elokuva perheelle, ja pian koko kylä haluaa kuulla hänen taianomaista kerrontaansa.

Elokuvankertojan lumoava tarina sijoittuu Chilen pampan salpietarikaivoksille, alueelle jolla työväki asustaa aaltopeltihökkeleissään. Se on kunnianosoitus kaikille maailman tarinoille ja pikkukylien elokuvateattereiden kukoistukselle ja rappiolle.

133 sivua.
************************************************************************************
Tämä oli aika jännä. Kuin lyhytelokuva kirjan muodossa. 
Pariksi illaksi tässä oli unilääkettä. Voisin sanoa tämän kirjan luettuani, että maailma on taas piirun verran avarampi.

Idän Pikajunan Arvoitus (2017)

Jokainen on epäilty, kun loisteliaalla junamatkalla tapahtuu murha, ja nerokkaan salapoliisin on yritettävä ratkaista arvoitus, ennen kuin tappaja iskee uudelleen...

Pääosissa Kenneth Branagh, Johnny Depp, Michelle Pfeiffer, Judi Dench, Willem Dafoe, Josh Gad, Leslie Odom Jr., Daisy Ridley, Penelope Cruz.

Rikos/draama

************************************************************************************
Mielenkiinnolla aloin katsomaan tätä paljon parjattua versiota Agatha Christien yhdestä legendaarisimmista tarinoista. 
Kenneth Branagh'a ei olisi "kukaan" halunnut nähdä Hercule Poirotin roolissa, koska "hän ei näytä yhtään Poirotilta". Voi herramunjee.
Olisi ollut ehkä nolompaa, jos hän olisi matkinut David Suchet'n Poirotia. Mielestäni on paras, kun jokainen näyttelijä tekee oman versionsa. Onhan Poirot'n näyttelijöitä ollut jo ennen Suchet'akin… Kumma ettei kukaan ole moittinut Benedict Cumberbatchin versiota Sherlock Holmesista...

Elokuva oli viihdyttävä, kuten elokuvan kuuluukin olla. Näyttelijät suoriutuivat rooleistaan moitteetta. Ainoa harmin paikka oli se, kun Johnnylla oli niin lyhyt rooli. Miljöö oli hieno ja sopivan synkkä.
Jees, suosittelen rikosleffojen ystäville, myös niille "oikean Poirot'n faneille".

torstai 28. marraskuuta 2019

Suomen James Herriot

AARNO RANTALA: ELLÄINHOTOROHVI

Ensin kutsutaan apuun Erreyksen Sameli, pitäjän vanha puoskari, ja vasta kun tätä ei yöllä kehdata vaivata kelpaa uusi eläinlääkäri. Tällaiset ovat lähtökohdat kun elukkatohtorimme aloittelee itsellisenä yrittäjänä Pohjanmaan perukoilla joskus 60-luvulla. Ennen pitkää syrjäkylä aitoine ronskia huumoria viljelevine ihmisineen ja kallisarvoisine elukoineen tulee tohtorille tutuksi ja rakkaaksi. Hankaleen naimaton veljessarja Veeti, Vilho ja vähän vajaaksi jäänyt Valtti työllistävät eläinlääkäriä tiheään ja tuovat väriä ja jännitystä koko pitäjän elämään. Tohtorimme ongelmat ovat joskus moninkertaisesti elämänmakuisia: Rientääkö auttamaan porsaitaan pidättelevää emakkoa vai kiidättääkö poltoissa kipristelevä oma vaimo kaupunkiin sairaalaan.

215 sivua.
*************************************************************************************
No nyt sattui käteen toivomani suomalainen versio James Herriotista. Murre oli aluksi hankalaa lukea, kun se on outoa, mutta opin lukemaan sitäkin sujuvasti.
Välillä ihan unohtui etten nyt oikeasti lue Herriotia vaan Rantalaa 😊
Eläinten omistajat oli vain välillä suorastaan kuvottavia, mutta meitä on moneen junaan...
Eläinten ja niiden hoitamisten kuvaamiset oli kirjoitettu elävästi. Aivan kuin olisi vierestä seurannut. Ensimmäistä tapausta lukiessani olin vieläpä itseeni tyytyväinen, kun arvasin paljon ennen lukemista mikä lehmää vaivaa, että kaksosethan sielä selvästi yrittää kilvan tulla ulos.

Näitä näytti olevan kirjaston hyllyllä vielä ainakin kaksi. Täytyy joskus lukea nekin.

Nyt sain myös Helmet-lukuhaasteen viimeisenkin kohdan ruksia. Jes! Voittajafiilis 💪


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Get Out (2017)

Tiivistunnelmaisessa trillerissä afroamerikkalaisen nuorukaisen vierailu hänen valkoihoisen tyttöystävänsä vanhempien luona saa yhä pahaenteisempiä sävyjä.

Pääosissa Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford, Catherine Keener ja  Caleb Landry Jones.

Trilleri/kauhu
**********************************************************************************
Elokuvissa aina mustaihoinen kuolee ensimmäisten joukossa, mutta tässä pätkässä oli osat käännetty ylösalaisin.
Aika äkkiä oli selvää, ettei tulevat appivanhemmat ole alkuunkaan niin mukavia miltä vaikuttavat. 
Aloin katsoa tätä niin etten tiennyt elokuvasta muuta kuin nimen ja sen, että kauhua on luvassa. 
Mietin onko tämä kuin Saw, Viimeinen Talo Vasemmalla vai Cold Creek Manor? No ei ollut niistä mikään.
Pelästyttäviä kohtia oli aika monta, jopa mulle, joka en todellakaan säiky helpolla.
Huumoriakin oli saatu mahtumaan mukaan, mutta sen kevennysyritys ei onnistunut.
Ei mitään tyypillisimmästä päästä olevaa kauhua.

Katso pimeässä ja yksin.


torstai 21. marraskuuta 2019

Kisumirrit

RIIKKA HEDMAN: KISSAKAVERUKSET - SÄMPY SAA PIKKUVELJEN

Hienot pohjoisen kissat

Suositun oululaisen Sämpy-kissan elämä mullistui pari vuotta sitten, kun perhe kasvoi pikku-Hiskin saapumisen myötä. Sämpy kertoo omin sanoin, millainen kahden kissapersoonallisuuden kohtaaminen oli ja miten uuteen tulokkaaseen sopeutuminen on sujunut. Sämpyn tokaisut värittävät upeista valokuvista koostuvaa kissaystävän toivekirjaa, jossa seurataan kahden kissakaveruksen elämää eri vuodenaikoina.

Sämpy on 6-vuotias maatiaiskissa, jonka uljas ulkokissan olemus on hurmannut ihmiset sosiaalisessa mediassa. Facebookissa ja Instagramissa Sämpyllä on 120 000 seuraajaa. 

167 sivua.
************************************************************************************
Tunnustus heti alkuun: en ole kissaihminen. Olen koiraihminen. Silti tämä kirja herätti kiinnostukseni jostain syystä.
Kirja sisältää toinen toistaan hienompia kuvia, mutta myös hauskoja oivalluksia "kissan suusta". Samaan tyyliin kuin koira nimeltä Kyösti von Persiö aikoinaan, jonka tarinoita jatkavat nyt Hilppa ja Ilpo.
Selvästi näille on nyt tilausta. Ja  mikäpä siinä, hauskahan näitä on lukea.

LOL

TAINA KINNARI: EI MENNY NIINKU STRÖMSÖSSÄ OSAT 1 JA 2

Ovikello soi, sieltä sinä tulet hymyilemään minulle. Ja vaikka ei menny niinku Strömsössä, minä kokkasin sopan jota on ihana syödä, yhdessä.
Ja sitten siivota seinät, nekin yhdessä.

Osa 1: 196 sivua, osa 2: 192 sivua.
************************************************************************************
Perustuu facebookin ryhmään "Ei menny niinku Strömsössä". 
Kirjat sisältävät ryhmäläisten kuvia pieleen menneistä kokkauksista, puutarhanhoidosta, käsitöistä jne. Olipa sielä yhden kaverinkin kuva 😀
Vahingonilo on se paras ilo 😄

maanantai 18. marraskuuta 2019

Puistotyöntekijä

KARI HOTAKAINEN: KANTAJA

Tämä kannattaa lukea!

Jos työskentelee hautausmaalla, on syytä pitää ajatukset elämässä. Kaikki eivät pidä.
Koomisen kipeä ja koskettava tarina, joka ei pääty multiin.

140 sivua.
***************************************************************************************
Teki mieleni lukea vaihteeksi Hotakaista, mutta vain lyhyen tarinan verran joten valitsin ohuimman.
Kirja oli aiheeltaan mulle uutta ja sikäli piristävää.
Tämä oli hyvin tyypillistä Hotakaista, elämänmakuista, pois turhat glamourit. Loppu yritti lässähtää, mutta (onneksi) kirja tulikin siinä vaiheessa jo päätökseen.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Karvalakkiukko

TUOMAS KYRÖ: MIELENSÄPAHOITTAJAN SUOMI

Mielensäpahoittajan Suomi on Tuomas Kyrön tavallinen suurteos kansakunnan matkasta maaseudulta päällekkäistaloihin. Tangolaulajista euroviisuvoittoon. Lättähatuista hipeiksi, hipeistä jupeiksi. Miehiä kaatuu Kannaksella, Lasse Viren Münchenissä. Jälleenrakentaminen tuhoaa selät, putkiremontti budjetin. Suomalainen lottokone pyörii, Mielensäpahoittaja ei. Hän tarjoilee lukijalle sopivina annoksina myös näkemyksensä niin ystävyydestä, yhteistyöstä kuin yksinäisyydestä. Sata hauskaa, koskettavaa ja totista tarinaa kuljettavat lukijan Mielensäpahoittajan saapikkaissa suolta sushibaariin.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun synnyin. Äiti ei muistanut aamulla vai illalla, mutta kahdeksalta. Aurinko paistoi tai saattoi sataakin."

277 sivua.
************************************************************************************
Tämä oli mukavaa luettavaa. 
Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa hyvin ja osuvasti vanhan miehen näkövinkkelistä. Kirja myös sisältää paljon viisautta, jos sitä osaa lukea oikealla tavalla.
En ole ennen lukenut näitä kirjoina, elokuvan olen kyllä katsonut. 
Kyllä täytyy sanoa, että kirjana on mielenkiintoisempi.

Lukuhaasteen kohta 23: Kirjan nimessä on jokin maa

Uusi tuttavuus

JUHA MÄNTYLÄ: ÄLÄ RYHDY VIERAAN LEIKKIIN

On perjantai 13. päivä ja yksityisetsivä Jahnukainen viettää vapaapäivää porilaisessa vaatetusliikkeessä. Kun hän poistuu liikkeestä, soi takin taskussa puhelin. Soittoääni on outo, ja pian Jahnukainen huomaa elämänsä olevan pelissä.
Kun matkan varrella mukaan liittäytyy porilainen yksityisetsivä Teemu Jurkka, ei asioista tule sen helpompia- tai ainakaan yksinkertaisia.
Kahden yksityisetsivän omaperäiset seikkailut tuovat porilaiselle rikospoliisille Raimo Rautiolle harmaita hiuksia. Loppujen lopuksi ei voi olla varma, kehen voi enää luottaa. 
Mutta koskaan ei saisi ryhtyä vieraan leikkiin tai ainakaan jäädä häviölle siinä.
Älä ryhdy vieraan leikkiin on Juha Mäntylän toinen Nordbooksin julkaisema ja samalla itsenäinen jatko-osa yksityisetsivä Teemu Jurkan tutkimuksissa.

301 sivua.
*************************************************************************************
Tämä kirja sattui käteeni pitkällisen etsinnän jälkeen, kun kirjan nimessä piti olla kieltosana. Tämä oli eka jonka nimi kielsi.
Kirja alkoi ihan hauskasti, mutta aika äkkiä alkoi vaivaamaan pienet asiat... Pori, yksityisetsivä, Merikarvia... Hetkinen. Varestako tässä nyt luetaankin. Siitä kiusallisesta huomiosta en päässyt irti viimeiselläkään sivulla. Välillä kirja muistutti aika paljon Seppo Jokisen kirjoittamia dekkareita.

Varmasti hankalaa saada näistä dekkareista omanlaisiaan, mutta näin räikeää "kopioimistakaan" en kyllä suosittelisi.
Toiste en varmaan Mäntylän kirjoihin tartu. Tämä meni loppuun hammasta purren.

Lukuhaasteen kohta 45: Kirjan nimessä on kieltosana.

keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Eräs rakkaustarina

ROBERT JAMES WALLER: HIDAS VALSSI

"Miten se kaikki alkaa? Kukapa tietää. Ja miksi? Sama vastaus. Kuin vanha darwinilainen tanssi. Jotain alkukantaista, jotain ikiaikaista ja syvällä olevaa. Jotain joka kuiskaa luissa ja geeneissä: 'Tuo.' Niin se kävi: eräs keittiön ovi avautui Iowassa, ja niin avautui myös Michael Tillman, kun Jellie astui tuosta ovesta neljäntenäkymmenentenä ikävuotenaan."

Michael Tillman on keski-ikäinen, omapäinen ja karhean miehekäs taloustieteen professori Cedar Bendin yliopistossa Iowassa. Hänen intohimonaan on vanha musta moottoripyörä, jolla hän on ajanut pitkin Amerikkaa ja jota hän pitää olohuoneessaan kerrostalossa.
Jellie Braden on asunut vuosia Intiassa ja on kiinnostunut antropologiasta. Hän on nelikymppinen, Michaelin professorikollegan viehättävä vaimo.
Jellie ja Michael tapaavat dekaanin syysvastaanotolla. Se on ihastusta ensi silmäyksellä. Michael Tillman haluaa Jellietä ensimmäisestä hetkestä lähtien, enemmän kuin seuraavaa hengenvetoaan. Ja Jellie Braden tuntee samoin. Mutta Jellie ei ole vapaaa.
Kun Jellie eräänä päivänä katoaa, Michael on valmis matkustamaan halki maailman etsimään häntä ja hänen menneisyytensä salaisuuksia. Hän on valmis uhraamaan kaiken, jos vain saisi naisen kokonaan omakseen...
Hiljaisten siltojen tekijän kiehtovan kaunis ja kipeä tarina rakkaudesta, jonka kohtaa vain kerran elämässään - mutta joka muuttaa kaiken.

210 sivua.
****************************************************************************************
Aina ei pidä luottaa takakannen teksteihin ja jos yksi kirja on hyvä, ei se tarkoita, että saman kirjailijan kaikki kirjat olisi hyviä tai edes lukemisen arvoisia.
Tämä oli niin työläs luettava, ettei tosi. Mun piti tämä jo kerran palauttaa, mutta se jäikin pöydälle lähtiessä niin ajattelin, että "no luetaan sitte."
Tätä en voi suositella erityisesti kenellekään, lukekoon ken tahtoo.
Mua niin ällöttää tälläiset puolison pettämistarinat. Miksi joillakin ihmisillä on niin heikko liha?

In A Valley Of Violence (2016)

Entinen sotilas Paul ratsastaa uuteen kaupunkiin mukanaan paras ystävänsä eli koiransa. Kuolevan kyläpahasen sheriffin poika Gilly kukkoilee Paulille ja syntyy tappelu. Itsestään liikoja luuleva Gilly ei kestä tyrmätyksi tulemisen häpeää vaan ratsastaa seuraavana yönä Paulin leiripaikkaan kosto mielessään.

Pääosissa Ethan Hawke, John Travolta, James Ransone ja Taissa Farmiga.

Western.
*************************************************************************************
Elokuva vaikutti aluksi hyvinkin sympaattiselta. Mies ratsastaa tammalla preerialla jutellen koiralleen niitä näitä. Mutta sitten mies eksyy väärään kapakkaan, menettää koiransa ja alamäki alkaa.
Mitään legendaarista lännenelokuvaa tästä ei saa tekemälläkään.
Ethan Hawke on ihan ok näyttelijä, Travoltasta olen tykännyt aina, mutta nyt tuntuu että molemmat miehet oli ihan väärässä paikassa.
Mä en oikeasti edes tiennyt elokuvan loputtua, tykkäsinkö siitä vai en. Enempi kallistun nyt sen "ei":n puolelle.
Elokuva oli kokonaisuudessaan hieman kuin köyhän miehen Quentin Tarantino-pätkä.

lauantai 19. lokakuuta 2019

The Last Stand (2013)

Sheriffi Owensilla on lokoisat olot valvoessaan rauhallista kyläpahasta Meksikon rajalla. Helvetti pääsee irti, kun lännen vaarallisin huumeparoni on tulossa kohti Meksikon rajaa ja seriffi Owensin kylää.
Erikoisvalmisteisen Corveten nopeus on 300 km tunnissa ja sen kyydissä on aseistettuja palkkamurhaajia ja viaton panttivanki. Mutta Owensillakin on pari ässää hihassa.

Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Peter Stormare, Eduardo Noriega, Forest Whitaker

Trilleri, toiminta.
********************************************************************************************* Jos tämä oli tarkoitettu vakavasti otettavaksi elokuvaksi, niin ei kyllä onnistuttu. Tässä oli yhtä paljon huumoria kuin komediassa.
Niin se vain on vanhuus iskenyt Itävallan ihmeeseenkin ja sitäkin oli saatu hyödynnettyä tässä ihan hauskasti.
Peter Stormare oli taas itselleen hyvin tyypillisessä ja toisaalta hieman turhassakin roolissa, mutta mukavahan häntä oli katsella.
Juoni ei ollut kaksinen, mutta sekalainen joukko näyttelijöitä sai elokuvasta tehtyä viihdyttävän.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Toiselta puolelta

AAVEET JA MUUT OUDOT ILMIÖT

Miksi jossain paikoissa kummittelee? 
Uhmaako joki osa meistä kuolemaa?
Entä mitä tapahtuu ihmisen kuollessa?

Ihminen on aina pohtinut, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä hyytävä kirja tutustuttaa tuonpuoleiseen: maailman kummittelevimpiin paikkoihin, enkeleihin ja demoneihin, räyhähenkiin ja aaveisiin.

Anna kirjan kutkuttaa mielikuvitustasi, mutta pidä varasi - tätä kirjaa ei tule lukea yksin tai yöllä, jollei ole mitä rohkein uskalikko tai paatunein aaveenmetsästäjä.

Ei heikkohermoisille!

176 sivua.
**********************************************************************************
Uunituore kirja osui käteeni ja onneksi osui. Harvoin näin hyviä kirjoja osuu kohdalle tästä aiheesta. Innostavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teos sisältää niin tuttuja kuin tuntemattomiakin tapauksia, mm. Loch Ness, Isojalka, Elisa Lam, Disneylandin kummitukset ja Aokigaharan metsä.
Ainoa asia mihin tekisi mieli puuttua, on se, että kummitukset eivät liiku vain öisin. Niitä on kyllä nähty ja kuultu ihan kirkkaalla päivänpaisteella. Tai ainakin minä olen...

Tuhti teos

CHRISTOPHER DELL: NOITUUS, MAGIA & OKKULTISMI - KUVITETTU HISTORIA

Salatieteiden kiehtova historia kivikauden shamaaneista ja Mesopotamian astrologeista vapaamuurareihin ja nykyajan noitiin.

Astrologia, divinaatio, taikasauvat, amuletit, vanhan kansan taiat, hermeettinen perinne, voodoo, samanismi, kiromantia, loitsut ja taikasanat, kabbala, lemmenloitsut, tarot-kortit, spiritualismi, riimut, maagiset rituaalit, wicca, taikaolennot, teosofia, druidit, talismaanit, juutalainen mystiikka, kaaosmagia, fantasmagoria, mesmerismi, alkemia, magia kuningas Arthurin tarinoissa, demonologia, grimoiret, nekromantia, maagiset paikat.

400 sivua.
************************************************************************************
Onneksi tehdään tällaisia koostekirjoja, niin ei tarvitse lukea montaa eri kirjaa. Tämän kirja jaksoi jopa lukea, eikä vain katsoa kuvia. Aina tämän tyyliset kirjat ei jaksa innostaa lukemaan loppuun asti.
Historian alkuhämäristä tähän päivään asti on uskottu jos johonkin.
Ennen on esimerkiksi astrologeja ja ennustajia uskottu toiseen tapaan kuin nykyään. Nyt iltapäivälehtien horoskoopit luetaan huumorilla, mutta eipä noita tuulesta temmattuja sepityksiä voi muuten ottaakaan kuin vitsinä. On jos jonkinlaista ennustajaeukkoa lehtien palstoilla, joista varmasti 99.9% tekee sitä vain rahan takia. 
Huijausta tai ei, kirja ainakin sisälsi paljon mielenkiintoista tekstiä.


perjantai 11. lokakuuta 2019

Kuka?

Nyt ehtii vielä arvuutella, kuka tulee Emmerdaleen.
Toivottavasti tämän illan jaksossa selviää.
Joku on tulossa naamiaisiin, selvästi nainen. Onko hän joku entuudestaan tuttu vai joku uusi kasvo?
Itse veikkaan (toivon), että se olisi Kim Tate, mies veikkaa Zoe Tatea. Mikä on sun veikkaus?
Itse olen odottanut Kimiä takaisin siitä asti, kun hän lähti sarjasta vuonna 1999.

Kim Tate 1999



sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Väärissä nahoissa

SIRI KOLU: KESÄN JÄLKEEN KAIKKI ON TOISIN

Peetulle itseksi tulemisen hinta on kallis. Niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta.

Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa. Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmennen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.

"Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää".

112 sivua.
***************************************************************************************
Mä en sitten yhtään tykkää tällaisestä kirjoitustyylistä, jossa sanat tuntuu otettaneen tyyliin "toinen tuolta, toinen täältä ja sitten vain samaan riviin".
Koko kirja oli hyvin sekava.
En olisi edes lukenut koko kirjaa ellei lukuhaaste olisi sitä vaatinut. Valitsin aiheesta lyhimmän teoksen. Se olikin tämän kirjan hyvä puoli: lyhyys.

Lukuhaasteen kohta 46: kirja kertoo trans- tai muun sukupuolisesta henkilöstä.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Equalizer (2014)

McCall, entinen salaisten operaatioiden kommando, on lavastanut kuolemansa voidakseen viettää rauhallista elämää Bostonissa. Ennen pitkää hän kuitenkin pyörtää vetäytymispäätöksensä pelastaakseen nuoren tytön nimeltä Teri, mutta huomaa pian joutuneensa napit vastakkain ultraväkivaltaisen venäläismafian kanssa . McCallin oikeudenjano herää hänen kostaessaan niille, jotka kohtelevat kaltoin heikompiaan. Jos jollakulla on ongelmia tai vastassa on ylivoimainen vastustaja eikä ole ketään muuta kenen puoleen kääntyä, silloin apuun kutsutaan McCall. Hän on The Equalizer - Oikeuden puolustaja .

Pääosissa Denzel Washington, Marton Csokas, Chloë Grace Moretz.

Trilleri.
************************************************************************************
Mucho macho-elokuva.
Denzel Washington on aina ollut vähän muita kovemman oloinen, mutta tässä hän pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Niin, että on vähällä heittää jo ylikin.

Aika omaperäistä ottaa tapporeissulle kaupan hyllyltä vasara ja viedä se aamulla pyyhittynä takaisin kun töihin menee tai nyskätä mafioso naulapyssyllä.

Elokuva oli aika synkkä niin aiheeltaan kuin miljööltään. Vettä sataa ja on pimeä... Kuppilan asiakkaat ovat tylsistyneitä, ketään ei huvita mikään...
Kakkososaakin voisi joskus ajankulukseen katsoa.

tiistai 24. syyskuuta 2019

Pay The Ghost (2015)

Pieni poika katoaa salaperäisesti Halloweenin aattona. Vuotta myöhemmin hänen vanhemmat alkavat kauhukseen kokea lapsen läsnäolon lähellään painajaismaisten näkyjen saattelemana. He aloittavat pojan etsinnät uudelleen ja pikkuhiljaa esiin nousevat synkät jäljet paljastavat heille kammottavan totuuden muinaisesta hengestä, joka herää henkiin jokaisena Halloweenina kaapaten uuden viattoman sielun henkimaailmansa kirotuksi vangiksi.

Pääosissa Nicolas Cage, Sarah Wayne Callies, Veronica Ferres, Jack Fulton.

Kauhu.
*************************************************************************************
No nyt oli pitkästä aikaa katsomisen arvoinen Cage-leffa.
Jotenkin tämä kuitenkin lässähti kohti loppua. 
Tuttua ja turvallista kaavaa noudatettiin koko elokuvan ajan ottaen mukaan mausteita mm. elokuvista Candyman, Twixt ja The Possession.
Elokuvasta jäi puuttumaan "se jokin", joka olisi saanut hiukset nousemaan pystyyn tai edes ihon kananlihalle. Nyt iho nousi kananlihalle vain lähinnä sen takia ettei Nicolaksen ja Sarahin kemiat natsanneet alkuunkaan. Cage itse oli hyvässä vedossa, että kunhan vain saisi kunnon rooleja niin vielä sieltä noustaisiin parrasvaloihin.


maanantai 23. syyskuuta 2019

Parantavat kädet

STEPHEN KING: KUOLEMAN KÄYTÄVÄ

Kuoleman käytävä eli Vihreä taival kulkee Cold Mountainin vankilan kuolemansellien välissä. Sen varrella tapaamme ikimuistettavia henkilöitä:
ylivartija Paul Edgecombe - johdoissa vikaa, kokee ihmeen
Vanha Kipinä - sähkötuoli, paistaa kypsäksi kuin kalkkunakukko
John Coffey - tuomittu petomaisesta murhasta, mutta...
Eduard Delacroix - pikkuinen fransmanni, kärventää ja kärventyy
herra Kulkunen - Delacroixin suojelusenkeli, hiiiri
vartija Percy Wetmore - "tapahtumistaan odottava onnettomuus"
Villi-Bill Wharton - lievästi sanottuna "hullu kakara"
Melinda Moores - kärsii kovista kivuista, puhuu hävyttömiä.

446 sivua.
************************************************************************************
Jännä miten paljon kirja voi erota elokuvasta. Elokuvassa pääosassa oli enempi John Coffey, mutta kirjassa Herra kulkunen. Kirjassa oli myös Delacroix saanut enempi huomiota.
Percy Wetmore oli juuri yhtä ärsyttävä kummassakin versiossa ja Brutaali sekä Paul yhtä mukavia ja reiluja.
Kirja paikkasi hyvin elokuvan jättämiä aukkoja. En tiedä miksi, mutta olen aina Vihreä Maili-elokuvaa katsoessani kuvitellut, että John Coffey oli töissä maatilalla, jonka omistajien tyttäret oli raiskattu ja murhattu. Mutta eihän se niin ollutkaan. Coffey oli vain kulkuri, joka sattui väärään paikkaan, väärään aikaan ja joutui syyttömänä kuolemanselliin.
Kirja siis toimi, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä Kingin titteliä "Kauhun kuningas".

tiistai 10. syyskuuta 2019

Jokainen vuorollaan

TUOMAS KILPI: KUMMALLISTEN KUOLEMIEN KIRJA

Kummallisten kuolemien kirja kokoaa samojen kansien väliin erikoiset, oudot ja hätkähdyttävät kuolin tavat eri puolilta maailmaa. 
Olutsammioon hukkuva uimari, itsensä hammastikulla tappava kirjailija sekä matkustaja, jonka lentokoneen kapteeni hakkaa hengiltä palosammuttimella.... Nämä ja monta muuta tositapausta löydät tästä kirjasta.
Lisäksi kirja kertoo, missä on maailman suurin hautausmaa, miksi italialainen ruumisarkku on varustettu taskulampulla sekä millaiset ihmiset haluavat harrastaa seksiä kuolemansairaiden kanssa. 
Kummallisten kuolemien kirja paljastaa kuoleman hullut puolet ja auttaa nauramaan väistämättömälle.
Tämä on kirja, jonka kaikkien kuolevaisten kannattaa lukea.

Unohtakaa Tuomas Kilven 9 aiempaa kirjaa. Ne on luettu ja kuopattu.... Kuolemansa jälkeen Tuomas Kilpi tullaan muistamaan mm. elämäntyöstään BTJ Kustannuksen kustannuspäällikkönä. 
Kirjan elottomasta kuvituksesta vastaa legendaarinen Tex Hänninen.

136 sivua.

***************************************************************************************************
Ei tämä kirja ainakaan meitsiä saanut nauramaan. Ihmetyttämään kyllä, miten voi olla niin tyhmä, että esim. seisoo vettä täynnä olevassa ammeessa samalla, kun vaihtaa lamppua tai että miten voi olla niin huono tuuri, että salama lyö seitsemän eri kertaa samaan ihmiseen. Melkoinen sähköjänis... Maailmassa on varmasti enemmänkin kummallisia kuolemia kuin nämä 113 tapausta, mutta olihan näitä jo tässäkin.
Jos haluat lukea jotain hieman epätavallisempaa, nappaa tämä mukaasi.


maanantai 2. syyskuuta 2019

Guardians Of The Galaxy Vol. 2 (2017)

Awesome mixtape #2:n upouusilla soundeilla terästetty Marvel Studiosin Guardians of the Galaxy vol. 2 jatkaa tiimin seikkailuja sankareiden matkustaessa kosmoksen reunoille asti. Galaksin vartijoiden täytyy pitää uusi perheensä kasassa kun he selvittävät Peter Quillin sukujuurien salaisuuksia. Vanhoista vihollisista tulee uusia liittolaisia, klassisista sarjakuvahahmoista uusia apulaisia.

Pääosissa Chris Pratt, Zoe Saldana, Vin Diesel, Michael Rooker ja Kurt Russell

Toiminta/seikkailu/scifi.
************************************************************************************
Samaa huvittavaa räiskintää kuin eka osakin. Yllätyksiä ei tämä elokuva suonut paitsi yhden: oliko Kurt Russelista saatu 30 vuotta nuorempi tietokoneella vai oliko elokuvan taustajoukoissa maailman paras maskeeraaja? Vallan hämmennyin, kun näin Kurtin ekassa kohtauksessa. Heti aloin miettiä, että koskas tämä elokuva olikaan tehty...? 😀
Vartijaporukka on jotenkin hellyttävä, on lihaskimppu Drax, puolijumala Quill, vihreä naikkonen Gamora, sininen ukkeli Yondu, pesukarhu Rocket ja pieni "risu" Groot 😊
Tarina meni mukavasti eteenpäin ykkösosasta. Mutta lopussa tuli pettymys. Yondu poistui riveistä 😞

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Klo 15:10 lähtö Yumaan (2007)

Moderni menestyslänkkäri pikkutilallisesta, joka palkataan saattamaan kiinnijäänyt lainsuojaton rautatieasemalle odottamaan junan lähtöä Yumaan.

Elokuva on Armoton ase (1957) lännenelokuvan uudelleenfilmatisointi.

Pääosissa Russell Crowe, Christian Bale, Ben Foster ja Peter Fonda.

Western.
***********************************************************************************
Olipa mukavaa katsoa kunnollinen länkkäri. Tämä piti pihdeissään ihan loppuun asti. Roolit oli jaettu ihan nappiin.
Russell Crowe oli yllättävänkin uskottava inhana Ben Wadena, Christian Balelta ei hirveitä vaadittu, mutta paras oli Ben Fosterin esittämä Charlie Prince. Juuri sopivan rottamainen ja Wadea nöyristelevä otus.
Loppu olisi saanut olla siltä osin erilainen, että Dan Evans (Bale) olisi voinut jäädä eloon...

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä pläjäys 👍

Elokuvahaasteen kohta 6: elokuvassa on mukana useita eläimiä.

perjantai 30. elokuuta 2019

Doctor Strange (2016)

Marvelin Doctor Strange kertoo neurokirurgi Stephen Strangesta, jonka elämä muuttuu täysin, kun hänen kätensä murskaantuvat autokolarissa. Perinteinen lääketiede ei voi Strangea auttaa, joten hän lähtee etsimään apua Kamar-Taj'sta.
Kamar-Taj'n luostari on paitsi arvoituksellinen parantumisen keskus, myös paikka, jossa käydään etulinjan taistelua pahuuden voimia vastaan. Saatuaan maagisia kykyjä Strangen on tehtävä valinta: palatako vanhaan elämäänsä vai puolustaako maailmaa sen mahtavimpana velhona.

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Mads Mikkelsen, Tilda Swinton ja Chiwetel Ejiofor.

Toiminta/seikkailu.
*************************************************************************************
Piiiitkästä aikaa tuli katsottua elokuva. Marvelin supersankari-elokuvalta voi odottaa vain yhtä asiaa eli erikoistehosteita. Niitä tässä elokuvassa olikin ihan ähkyyn asti. Juoni oli hyvin kulunut: hyvä vs paha. Niinhän se on aina. Ja hyvä voittaa. Arvattavasti.
Mutta jos antaa itselleen luvan tykätä huikeista tehosteista, tämä elokuva voi olla jopa nautinto. Allekirjoittaneelle teki hyvää pitää kesä taukoa elokuvista, niin tällainenkin räiskintä vaikutti mukavalta ja voisin jopa katsoa Doctor Strange 2:sen.

Elokuvahaasteen kohta 14: kassamagneetti

torstai 29. elokuuta 2019

Joko loppu häämöttää?

Emmerdale-sarjan Lachlan White on nyt tunnustanut tappaneensa Gerryn ja Gerryn "vale-enon" sekä aiheuttaneensa kolarin jossa kuoli hänen äitinsä ja isoisänsä.
Putosin henkisesti polvilleni, kun luulin hänen tappaneen Saminkin, mutta onneksi Sam on ainakin toistaiseksi elossa. Rebeccan kohtalosta ei ole varmuutta.
Mutta miten käy Bellen?
Tuli mieleen, että Lachlanilla on ajatuksena ajaa rekan alle pikku Fiatillaan tai sitten se ajaa sinne surullisen kuuluisalle louhokselle ja sieltä alas.
Sehän hoki, ettei anna tapahtua Bellelle mitään pahaa ja että he menevät paikkaan jossa saavat olla ikuisesti yhdessä...

Nyt kun tämä juoni alkaa olla loppuunkaluttu, uusi on jo oven takana.
Graham tuli takaisin Joen oikeaksi kädeksi tai hovimestariksi, kuinka sen nyt kukin haluaa ajatella ja soitti jollekulle erikoisen puhelun... Mitä lie yllätyksiä Grahamin hihasta vielä löytyy?

tiistai 27. elokuuta 2019

Suomi ennen itsenäisyyttä

Helsinki 7. marraskuuta 1917. Nälkäinen pikkupoika seuraa yhtä nälkiintyneitä koiria kruununmakasiiniin, sen toiseen kerrokseen, ja löytää sieltä lattialla retkottavan ruumiin, jonka kimpussa koirat puuhaavat... Paikalle osuu pojan kauhunhuudon hälyttämänä neljännen piirin miliisimies Leo Waara. Waara on kovin kokematon mutta ryhtyy omin päin tutkimaan tapausta kadonneiden kellon ja kellonvitjojen perusteella. Samoihin aikoihin vanhan kaasulaitoksen tiloista löytyy hirttäytynyt mies ja muuan etsivä saa tapaturmaisesti surmansa. Tapauksista kiinnostuu virasta erotettu, Kaivopuiston poliisireserviin kuuluva Anders Autio, ja pian hän on samoilla jäljillä Waaran kanssa.
Timo Saarron uusi rikosromaani vie lukijan kuohuvaan ja poliittisten muutosten kourissa kipuilevaan Helsinkiin, jonka syyspimeillä kaduilla voi törmätä niin sakilaisiin, parittajiin, siveyspoliiseihin kuin kauniisiin hurmossaarnaajiinkin.
Timo Saarto on helsinkiläinen teologian maisteri, kitaransoiton, klassisen rockin ja Olavi Virran musiikin ystävä.
Kuoleman kuukausi on Saarron kolmas Helsingin historiaan pureutuva romaani.

310 sivua.
*****************************************************************************************************
Tämä kirja ei ollut ollenkaan mua varten. Luin sen liki pakolla loppuun.
Ehkä olisi voinut valita jonkin muun kirjan tuohon haastekohtaan, mutta kun olin tämän valinnut niin sen myös luin ja piste.
Tämä on varmasti mielenkiintoinen historiasta kiinnostuneelle hesalaiselle, mutta kun en ole kumpaakaan.
Välillä tuntui kuin lukisi (huonoa) Charles Dickensin kirjoittamaa tarinaa.

Lukuhaasteen kohta: 30 kirjan kannessa on kaupunkimaisema. 

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Nojatuolimatkailua

ERICA LÖFMAN: TRIPSTERI BERLIINI MATKAOPAS

RENTO BERLIINI ON EUROOPAN OLOHUONE

Tripsteri Berliini-matkaopas vie löytöretkelle aamupala-annosten sekä kirppariaarteiden äärelle ja opastaa yöelämän koukeroissa.
Berliiniä rikastuttavat lukemattomat pienet kahvilat, ravintolat, baarit sekä putiikit. Nähtävyyksiä ja historiaa on lähes joka korttelissa. Iltaisin voi maistella oluita tai siemailla artesaani-cocktaileja, käydä klubeilla tai keikoilla.
Kirjassa Berliini esitellään eläväisten kaupunginosien kautta, mutta myös herkkusuille, lapsiperheille, budjettimatkaajille sekä lhbt-matkailijoille on koottu ideoita.
Oppaasta löytyy hyödyllistä tietoa vuodenajoista, tapahtumista sekä julkisesta liikenteestä. Saat ohjeet epäviralliselle sightseeing-ajelulle 100-reittibussin kyydissä ja tutustut David Bowien Berliiniin.
Tripsteri Berliini-oppaan on kirjoittanut ja kuvannut Berliinissä vuosikymmenen asunut Erica Löfman, joka on työskennellyt graafisena suunnittelijana lehtien ja journalismin parissa Suomessa, Irlannissa sekä Saksassa.

279 sivua.
***********************************************************************************
Ei, en ole menossa Berliiniin. Lukuhaasteessa oli kohta jossa pitää lukea kirja joka kertoo Berliinistä. No tämä jos mikä kertoo 😁
Berliini ei alkanut kiehtomaan, eipä se ole kiehtonut tähänkään asti.
Berliini on hyvin vapaa kaupunki, olutta, siideriä ja drinkkejä myydään joka nurkalla, mutta älä herran tähden vain tule humalaan, sitä berliiniläiset ei hyvällä katso. Seksuaalivähemmistöille löytyy jos jonkinmoista baaria ja discoa, mutta älä mene sisään ellet kuulu heihin. Berliinissä on eläintarha, mutta jos yhtään välität eläimistä, et mene sinne. Huumeita saa käyttää ja pitää hallussa, mutta älä näytä niitä kenellekään äläkä käytä julkisesti! Ruokapaikoista löytyy; on turkkilaista, puolalaista, vietnamilaista, italialaista, australialaista, japanilaista, suomalaista, ranskalaista... saksalaistakin kyllä löytyy jos osaa etsiä.
Huhhuh...
Pysykäämme vain kotimaassa.

Lukuhaasteen kohta 44: kirja kertoo Berliinistä


lauantai 10. elokuuta 2019

Suurin niistä on rakkaus

ROBERT JAMES WALLER: HILJAISET SILLAT

Yksi kaikkien aikojen kauneimpia ja luetuimpia rakkausromaaneja.
36 viikkoa USA:n bestsellerlistojen ykkösenä!

Kirja kuin kirkkain helmi - tarina joka palauttaa uskon rakkauteen.

Robert L. Kinkaid on valokuvaaja, joka saapuu Iowaan, Madisonin piirikuntaan kuvatakseen ainutlaatuisia, vanhoja, katettuja siltoja. Mies on viimeinen lajiaan, yksinäisen tien valinnut kulkuri, joka valokuvissaan pystyy paljastamaan arkielämän kauneuden. 
Francesca Johnson on alun perin Italiasta sotamorsiamena tuotu, kauan sitten amerikkalaistunut perheenemäntä.
Nainen on hiljalleen tyytynyt rooliinsa maanviljelijän vaimona, osana yhteisöä jossa runous ja taide eivät kuulu elämään. 
Eräänä kuumana elokuun iltana Robert ajaa rämisevän farmarinsa Francescan pihaan kysyäkseen tietä Rosemanin sillalle. Siitä alkaa rakkaustarina, jonka koskettava aitous jää unohtumattomasti lukijan mieleen.
Robert ja Francesca viettävät yhdessä vain neljä lyhyttä päivää, mutta nuo päivät muuttavat heidän loppuelämänsä. Ulkonaisesti elämä pysyy entisenlaisena, mutta on kuitenkin saanut kokonaan uuden merkityksen. 

Robert James Waller on iowalainen kauppatieteiden professori, joka tunnetaan kotimaassaan myös esseistinä. Lisäksi hän on myös valokuvaaja ja muusikko. Robert James Wallerin kaksi muuta menestysteosta ovat Rajamusiikkia  sekä Hidas Valssi.

168 sivua.
************************************************************************************
Tämä oli jo ainakin toinen, jollei kolmas kerta, kun luin tämän kirjana. Aina yhtä koskettava tarina, saavuttamattomasta rakkaudesta. Kirjailija on osannut kuvata hyvin kaipuun kahden ihmisen välillä... Mutta silti se tahtoo mennä jo liian siirappiseksi.
Richardia käy suorastaan sääliksi, kun italoeukko on pettänyt häntä räikeästi eikä saa koskaan tietää. Niska limassa raataa elantoa perheensä eteen ja siinä on kiitos.

Liekö tämä kirjailijan wanna-be-omaelämäkerta. Etunimi on sama, harrastukset samat kuin kirjailijan mieshahmolla ja jopa paikkakunta sama, jossa kirjailija asuu tai asui.

Lukuhaasteen kohta 41.

perjantai 2. elokuuta 2019

Bändijuttuja

MICK ST. MICHAEL: QUEEN - IN THEIR OWN WORDS

************************************************************************************
Sain tämän kirjan siskoltani "lahjaksi" jo keväällä. Kirja on englanninkielinen. Olen tätä lueskellut silloin tällöin ja nyt sain luettua sen loppuun. Kirjassa on Queen-yhtyeen jäsenten kommentteja bändin alkuajoista aina Freddie Mercuryn kuolemaan ja hänen muistoksi järjestettyyn konserttiin asti.
Itse "löysin" Queenin vain muutamaa kuukautta, olisiko ollut puoli vuotta ennen Freddien kuolemaa. Eka biisi, jonka kuulin oli legendaarinen The Show Must Go On ja ihastuin laulajan ääneen saman tien. Aloin haalia kasetteja (silloin kuunneltiin musiikkia vielä c-kaseteilta!) kavereilta ja kopiosessiot oli melkoiset 😁
Kuuntelen edelleen erittäin mielelläni Queenia ja sen vain sanon ettei ole toista Freddie Mercuryn veroista laulajaa tullut vastaan eikä Queenin veroista bändiä, enkä usko tulevankaan.

Lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Onnettoman tarina

JOIHN WILLIAMS: STONER

"Loistava, surua kaikuva romaani."
         - Julian Barnes, kirjailija

William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.

John Williams kuvaa mestarillisen eleettömästi elämässään pettyvän miehen tuntoja, rakkautta työtä ja kirjallisuutta kohtaan ja hauraita onnen hetkiä. Syvän inhimillinen tarina koskettaa armottoman täsmällisellä kuvauksellaan, ja hieno ajankuva kantaa nykypäivään. Williams kuvaa yhden ihmisen elämän, ei enempää eikä vähempää, mutta tekee sen vakuuttavan viisaasti.

Williamsin romaani ilmestyi alun perin vuonna 1965 mutta ei herättänyt tuolloin suurta huomiota. Vuonna 2006 alkoi Stonerin uusi tuleminen, kun kirjasta otettiin uusia painoksia, se käännettiin useille kielille ja se voitti kriitikot ja lukijat puolelleen.

306 sivua.
***********************************************************************************
Miten näin tylsästä aiheesta saa kirjoitettua näin mahtavan kirjan? No, Williams on kyennyt siihen. Tätä kirjaa piti lukea aina kun siihen suinkin oli mahdollisuus, vaikka sitten vain viisi minuuttia kerrallaan. Ja välillä piti laittaa kirjan kannet kiinni ja hetki miettiä lukemaansa.
Miesraukalla ei paljon ankeampaa elämää voisi olla, mutta silti hän jaksoi, kuten isänsä; viimeiseen hengenvetoon asti.
Odotin, että Stoner ja Katherine olisivat vielä tavanneet vaikka parinkymmenen vuoden päästä Katherinen lähdöstä, mutta kirjailija oli päättänyt toisin. Ehkä hän halusi Stonerin elävän valintojensa kanssa loppuun asti kurjasti.
Stonerin vaimo, Edith, herättää tuskin kenessäkään myötätuntoa. Ei ainakaan allekirjoittaneessa. Että kehtaa vielä kuolinvuoteenkin vieressä sääliä vain itseään ja sättiä Stoneria. Bitch…

Luin joskus toisenkin John Williamsilta suomennetun kirjan Butcher's Crossing, joka vieläkin väijyy takaraivossa. Tämä jää varmasti myös mieleen pitkäksi aikaa. Ihana teos kansikuvaansa myöten (joka on kuin vanha Stoner), aiheestaan huolimatta.

Lukuhaasteen kohta 8: Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen.

maanantai 22. heinäkuuta 2019

Ravimaailmaa

MERJA JALO: RAVAA VOITTOON

Ratsastusta harrastaneen 15-vuotiaan Jaanan ravi-innostus syttyy hetkessä. kun hän tapaa Haavikon ravitallilla työskentelevän Teron. Myös Jaana pääsee tallille työhön, alkuun aputytöksi ja vähitellen ohjastamaan. Nimikkovalmennettavakseen Jaana saa huonokuntoisen Paukkeen, jonka kanssa hän pääsee näyttämään, mitä on oppinut ja mihin todella pystyy.

RAVAA VOITTOON aloitti Merja Jalon suositun Haavikko-sarjan.

126 sivua.
************************************************************************************
Mulla ei ole ketään alle 18-vuotiasta tuttua, jolta voisi kysyä suosituksia, mutta ajattelin, että Merja Jalo on ainakin hevostyttöjen keskuudessa suosittu, niin varmasti voin lukuhaasteen kohdan kuitata tällä.
Itsekin olen aloittanut lukuharrastukseni Merja Jalon kirjoilla.
Kirjan nimi on vähän hämmentävä... Merja Jaloko tässä ravaa voittoon? Ehkä sen olisi voinut muokata muotoon "Ravilla voittoon" tai "Ravaten voittoon"...
Sekin jäi mietityttämään, että kuinka paljon tässä on Jalon henk.koht. tarinaa. Ainakin osa tallin hevosista on ollut Jalon ja miehensä omistuksessa, ainakin Speedy Frances, Susanne Iran, Ira Mint, Rita Guvijo, Ria Guvijo ja Granat.
Kaikki 80- ja 90-luvulla Villivarsaa lukeneet varmaan muistaa vielä nuo hevoset.
Juoni olisi voinut olla hieman mukaansa tempaavampaa, nyt se oli lähinnä yhtä puuduttavaa, kuin tallilla vietetyt tuhottoman pitkät työpäivät.
Esim. ravikortin ajamisesta olisi voinut olla muutakin kuin "Jaana aikoo ajaa ravikortin" ja seuraavalla sivulla ajetaankin jo kilpaa.
Tuollaisena mukavana nostalgiapläjäyksenä kirja meni, mutta ei saanut intoa muistella menneitä tätä kirjaa enempää tällä erää.

Lukuhaasteen kohta 9: alle 18-vuotiaan suosittelema kirja.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Väärä hälytys

Ei Lachlan ollutkaan tappanut Rebeccaa Emmerdalessa. Rebecca on edelleen elossa, mutta "Luckyn" vankina, kuten viime viikolla näimme.
Heti alkoi mietityttää, että tappoiko hän Terryäkään tai äitinsä biologisen isän veljeä? Eihän niitäkään koskaan näytetty. He vain "katosivat".
Nyt täytyy pistää vähän jarruja päälle yhden sun toisen näissä salaliittoteorioissaan 😉
Tällä viikolla ollaan taas viisaampia, mitä Lucky aikoo Rebeccan suhteen. Hänhän lupasi auttaa (!) Rebeccan ja Sebin pois maasta, mutta mistä sitä tietää mitä käsikirjoittaja on kirjoittanut tarinaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan.
Rebecca ja Lachlan

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Tamaran tarina

CECELIA AHERN: MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN

Tamara Goodwin on aina saanut kaiken haluamansa. Äveriään perheensä kartanossa hänellä on käytössään yksityisranta, valtava valikoima merkkivaatteita ja ylellinen huone kylpyhuoneineen. Tamara on tottunut elämään hetkessä haaskaamatta ajatustakaan huomiselle.

Kun perheen isä kuolee äkillisesti ja jättää jälkeensä valtavat velat, Tamaran ja hänen äitinsä on myytävä koko omaisuutensa ja muutettava maalle sukulaisten luokse. Vaatimattomassa mökissä Kilsaneyn linnan varjossa majaileva pitkästynyt tyttö kaipaa takaisin Dubliniin.

Tamara herää horroksestaan, kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto. Siellä hänen silmiinsä osuu salaperäinen kirja: nahkakannessa ei lue kirjan eikä kirjailijan nimeä, ja sivut on suljettu kullanvärisellä lukolla. Tamaran on pakko saada lukko auki. Kun sitten kirjan tyhjyyttä ammottavat sivut alkavat täyttyä kuin itsestään, Tamaralle aukeaa uusi maailma, jossa myös tulevaisuudella on sijansa.

415 sivua.
***********************************************************************************
Ei ollut tarkoitus lukea näin pian toista Ahernia, mutta menin kiireellä kirjastoon ja tämä sattui osumaan silmiini "suosituspöydältä" niin nappasin vain tämän ja lähdin (toki lainausautomaatin kautta).
Tässä kirjassa on draamaa, komiikkaa, jännitystä ja fantasiaa. Kaikkia sopivassa suhteessa.
Miellyttävä lukukokemus, joka sai aina odottamaan, että olisi edes hetki aikaa lukea eteenpäin.
Välillä hieman sekavaa, mutta se saattoi osaksi johtua lukijan väsymystilasta.
Ahernista ei ehkä tule uutta suosikkikirjailijaani, mutta yksi erittäin vakavasti varteenotettavista taatusti.
Tässä on muuten nätti kansi, jota ei kuvasta näe. Piirrokset ovat oikeasti kullanvärisiä.

Lukuhaasteen kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema.

torstai 11. heinäkuuta 2019

Outoja juttuja

RAISA LARDOT: ELÄIMELLISIÄ TARINOITA

Entä jos edesmennyt äiti jatkaa elämäänsä hamsterina ja palvelustyttö muistuttaa jättiläistorakkaa? Jokaisessa Raisa Lardot'n  tarinassa esiintyy eläin, muodossa tai toisessa, mutta eläimellisyys piilee myös ihmisessä. Oivaltavista havainnoista pulppuaa veikeää huumoria ja tarkkanäköistä itseironiaa. Tiiviit, moniulotteiset tuokiokuvat paljastavat kirjoittajansa uudenlaisen, hurvittelevan puolen, mutta ne ovat myös tuttuja, tekijänsä oloisia - aitoja "raisoja".

193 sivua.
***********************************************************************************
Johan oli erikoisia eläintarinoita. Moni varmasti ajattelee ensimmäisenä kotieläimiä tai vaikka karhuja, hirviä, susia... kun puhutaan eläintarinoista. Tässäpä olikin lapamadoista punkkeihin ja vesimittareihin.
Poikkeavaa, joo, mutta ei minun mieleen. Luinkin tämän kirjan ihan välipalana.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Room (2015)

Jack on 5-vuotias poika, jota kasvattaa rakastava äiti. Kuten kuka tahansa hyvä vanhempi, äiti tahtoo tarjota Jackille turvallisen ja huolettoman lapsuuden täynnä leikkejä ja tarinoita - mutta kaksikon elämä on kaukana normaalista.
He ovat ansassa, vankeina ikkunattomassa yhdeksän neliömetrin huoneessa. Äiti on luonut Jackille huoneeseen kokonaisen oman maailman. Hän on myös valmis uhrauksiin taatakseen, että Jack saa vankeudessakin elää täyttä elämää. Päivä päivältä Jackin uteliaisuus kasvaa ja äidin voimat vähenevät. Lopulta kaksikko laatii uhkarohkean pakosuunnitelman ja päätyy kohtaamaan uuden pelottavan vihollisen: todellisen maailman.

Pääosissa: Brie Larson, Jakob Tremblay, Sean Bridgers, Joan Allen.

Draama
***************************************************************************************
En tiennyt tästä elokuvasta mitään, kun aloin sitä katsoa. Aluksi en edes ymmärtänyt mikä on homman nimi, mutta kun se selvisi, tuntui ahdistavalta. Poika-parka oli syntynyt ja kasvanut kirjaimellisesti neljän seinän sisällä ja luuli, että kattoikkunan takana on vain avaruus.
Tällaisia tapauksiahan on ihan oikeastikin olemassa 😳 Ja vielä pahempiakin.
Olisin toivonut, että kidnappaajankin kohtalosta olisi jotain kerrottu, mutta tässä haluttiin nyt vain ja ainoastaan keskittyä uhreihin, mikä ei sekään ollut huono ratkaisu.
Jackin isoisän käytös oli hämmentävää, kun ei suostunut edes katsomaan tyttärenpojan päälle. Aivan kuin koko kidnappaus olisi ollut pojan syytä. Onneksi edes isoäiti ja hänen uusi miehensä otti pojan ja äidin avosylin vastaan.
Kannattaa katsoa, näitä ei ihan joka päivä vastaan tule.

Elokuvahaasteen kohta 23.

Pirates of the Caribbean - Salazar's Revenge (2017)

Vauhdikkaassa tarinassa kovia kokenut kapteeni Jack Sparrow on taas pulassa, kun hengenvaaralliset aavepiraatit kammottavan kapteeni Salazarin johdolla onnistuvat pakenemaan Bermudan kolmiosta tarkoituksenaan tehdä selvää kaikista merirosvoista - varsinkin Jackista. Jackin ainoa keino pelastua on etsiä Poseidonin kolmikärki, mutta sen löytääkseen hänen on vasten tahtoaan yhdistettävä voimansa älykkään ja kauniin tähtitieteilijän Carina Smythin sekä Kuninkaallisen laivaston uppiniskaisen merimiehen Henryn kanssa. Säälittävän pienen ja ränsistyneen purtensa Dying Gullin ruorissa kapteeni Jack Sparrow toivoo kääntävänsä häntä viime aikoina piinanneen kovan onnen putken, myös pelastavansa henkiriepunsa kohdatessaan mahtavimman ja häijyimmän vastustajan, jonka on kuunaan tavannut.

Pääosissa: Johnny Depp, Javier Bardem, Geoffrey Rush, Kaya Scodelario, Brenton Thwaites.

Fantasia/toiminta. Elokuva kulkee myös nimellä: Pirates of the Caribbean: Dead men tell no tales.


************************************************************************************
Mä oon ollut kerrankin aikaani edellä. Mulla on jo monta vuotta ollut pääkallopaita, jossa lukee Dead men tell no tales… 😀
Mutta sitten arvosteluun, josta ei ole tulossa mairitteleva.
Ykkönen oli tosi hyvä, kakkonen oli hyvä, kolmonen alkoi olla jo samantoistoa, nelosta ei olisi tarvinnut edes tehdä eikä tätä vitosta edes ajatella. 
Johnny Deppin roolisuoritus oli kuin varjo parhaista ajoista. Pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa, eikä pilata hahmoa kyllästymisellä.
Javier Bardemillekin oli tehty turhan helpot roolisanat, eipä se paljoa muuta sanonut kuin hokenut Sparrow, Sparrow, Sparrow kuin käkikellon käki.... Hohhoijaa. 
Mitä mahtavinta ja häijyintä Salazarissa edes oli? Aave, joka ei voinut kävellä kuivalla maalla? Samaa toistoa kuin muutkin sarjan elokuvat, mutta vain paljon haalistuneempana 😕

Elokuvasarjaan on suunnitteilla 6 (!!) osa, mutta ilman Johnny Deppiä. Onko järkee vai ei? Noup.

Elokuvahaasteen kohta 15.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

100 parasta (?) tv-sarjaa

Internet Movie Database ja Rotten Tomatoes on listannut kaikkien aikojen parhaimmat tv-sarjat top-100.
Olisi mielenkiintoista tietää millä perusteella kukin sarja on listalle päässyt ja keiden valitsemana. Mulle jotkut sarjat on ihan päivänselviä, miksi ne on listalla, mutta mielestäni listasta myös puuttuu monta jotka siihen kuuluisi.
Löydätkö omat suosikkisi? Merkitsen tähdellä ne sarjat joita itse olen seurannut edes muutaman jakson verran.
Tv-sarjat ei ole listassa paremmuusjärjestyksessä...

Breaking Bad
Mad Men
Sopranos
Downton Abbey *
Game of Thrones *
Planeettamme maa I ja II *
Taistelutoverit *
Langalla
Uusi Sherlock *
Rahapaja
Hämärän Rajamailla *
Doctor Who
Firefly
True Detective
Fargo *
Death Note
Batman
Black Mirror
Ylpeys ja Ennakkoluulo *
Frendit *
Monty Pythonin lentävä sirkus
Maailmansodan kurimuksessa
Twin Peaks *
Seinfeld
Sukuvika
Stranger Things
Carnivàle
House on Cards
Freaks and Geeks
Westworld
Konttori *
Pitkän Jussin majatalo
Simpsonit *
West Wing
South Park *
House *
Sinkkuelämää *
Dragon Ball Z
Taisteluplaneetta Galactica
Greyn Anatomia
Mullan Alla *
Salaiset Kansiot *
Dexter *
Star Trek: Uusi sukupolvi
Avaruuden tuntua
Vaarojen maa
Mister Rogers' Neighborhood
Peep Show
Chef's Table
Justice League
Hercule Poirot *
Flight of the Conchords
Adventure Time
Big Little Lies
Alfred Hitchcock esittää
IT-Porukka
Mr Bean *
Jessica Jones
Dr. Horrible's Sing-Along Blog
Handmade's Tale *
Mr. Robot
Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja
Paluu Pulpettiin
Kirjava Joukko
Futurama
Orange is new black
Pukumiehet
Hei, me pamputetaan
Vallan linnake
One Piece
The Muppet Show *
Entourage
Isänmaan puolesta
Seesamtie
Good Wife
Jälkiä jättämättä
The Returned
Silicon Valley
Transparent
Avatar
Skins- Liekeissä
Elämää Philadelphiassa
Boardwalk Empire
Moderni Perhe
Sense 8
Gilmoren Tytöt
Bel-Airin Prinssi
Gossip Girl
Veljemme on nero
True Blood
70's Show
Buffy-Vampyyrintappaja *
The Walking Dead *
30 Rock
Lost *
24 *
Tuho-osasto
Supernatural *
Ensisilmäyksellä
Brooklyn nine-nine

No, mitä puuttui? Mielestäni listaan kuuluisi ainakin Emmerdale, Monk, Pieni Talo Preerialla, Selviytyjät, Dallas, Millennium, Gimme Gimme Gimme, Pokka Pitää, Melrose Place, Midsomerin murhat, Bates Motel, Teho-Osasto ja Chicagon Lääkärit. Suomalaisissakin sarjoissa voisi olla potentiaalia päästä listalle...



torstai 4. heinäkuuta 2019

Rusakkojahtia

RALF HENRIKSSON: MUTANTTIJÄNIS

Mutanttijänis on tekijänsä, kirjailija Ralf Henrikssonin 12. teos. Se on Huovismaista ja Arto Paasilinnamaista tilannekomiikkaa. Tarina sijoittuu Seitsemisen kansallispuistoon, jossa puiston vartija Iikka Pitkonen tekee tiedemaailmaa ravisuttavan, sensaatiomaisen löydön, siis mutanttijäniksen.
Mutanttijänis aiheuttaa mediaspektaakkelin, joka tempaa mukaansa julkisuutta kaihtavan Pitkos-Iikan. Ukonturjakkeen mielitietty Hilma pakenee lakeuksille kyllästyttyään elämään Seitsemisen kansallispuiston keskellä ukonjäärän taloudenhoitajana. Huumori vie lukijan mennessään.

181 sivua.
**********************************************************************************
Huovismaista tosiaan... Välillä tuntui ihan kopiolta Havukka-ahon ajattelijasta. 
Mutta alkaen jo kannesta; miksi siihen on laitettu luppakorvakani? Oliko rusakon ja jäniksen kuvat päässyt loppumaan? Patikoijat ei saa tupakoida kansallispuiston alueella, mutta Pitkos-Iikka ja tutkijat saa? Kaikki puhuu/ajattelee samalla murteella, oli sitten tulossa Puolangalta, Seinäjoelta tai Helsingistä... Ei se nyt niin mene.
Tälläisenä välipalana tämä kirja meni. Ei kyllä mieleen jää pitkäksi aikaa.

Lukuhaasteen kohdat 2 ja 49.

torstai 27. kesäkuuta 2019

Viikatemies

Emmerdale on mennyt aikamoiseksi murhatarinaksi. Porukkaa haudataan metsään hengästyttävää tahtia. Jotkut kuulemma ovat lopettaneet sarjan seuraamisen sen takia.
Lachlan on pahempi kuin Cameron ja Carl yhteensä. Jääkö koskaan kiinni, jää nähtäväksi. Carlhan on ainoa murhaaja joka ei koskaan jäänyt kiinni murhista, ehti itse kuolla ennen sitä.
Lachlanin "tilillä" on nyt isoisänsä Lawrence, äitinsä Chrissie, kaverinsa Gerry, "mies joka tiesi liikaa" Terry ja tätinsä Rebekka ja taisi hän tappaa äitinsä sedänkin...?
Kuka lie seuraava uhri, kun nyt on niin hyvään vauhtiin päässyt.
Robertilla ja Livillä oli tällä kertaa tuuria, kun Aaron tuli ajoissa kotiin. Muuten olisi nekin saanut laskea uhrien joukkoon.

Emmerdale on ennen likimain putsannut pöydän British soap awardseissa, nyt ainoa palkinto meni Chastity Dingleä näyttelevälle Lucy Pargeterille. Olisiko kiire vaihtaa käsikirjoittajaa?

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Draamaa

CECELIA AHERN: P.S. RAKASTAN SINUA

"Hyvänolon kirjat ovat täällä taas" - Bookseller

Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta, ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Holly ei voi edes kuvitella elävänsä ilman miestään! Mutta Gerry kuolee yllättäen, ja Holly vaipuu surun syövereihin. Holly herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun hän saa äidiltään paksun kirjekuoren jonka päällä lukee "Lista".
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen "muistilistaa", yhden jokaiselle kuukaudelle joka seuraa hänen kuolemaansa. Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään, ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

511 sivua.

***********************************************************************************
Ajatella, että 22-vuotias kirjailijan alku on saanut aikaan näin paksun ja mukaansa tempaavan tarinan.
Tämän kirjan lukeminen oli nautinto.
Elokuvanakin olen tämän katsonu, mutta jostain syystä tyystin unohtanut oliko se samanlainen kuin tämä kirja. Hilary Swank taisi olla pääosassa vai muistanko senkin väärin...
Juuri sopivaa kesälukemista hetkiin, kun ei tarvi ajatella mitään muuta vaan saa syventyä Hollyn elämään.

Lukuhaasteen kohta 6.

torstai 6. kesäkuuta 2019

Vangitun tarina

PERTTU HÄKKINEN: HUKKUMINEN

Juhannusviikolla kumpulalaisen pienkerrostalon rapusta löytyy ruumis. Ruumiinavauksessa selviää, että 18-vuotias helsinkiläismies on hakattu ja hukutettu.

Poliisi pidättää kaksi miestä, jotka ovat lehtien mukaan pahoinpidelleet uhriaan useita tunteja huumevelkojen vuoksi. Toinen pidätetyistä, 25-vuotias, Pedro Avila-Mahkonen herättää mediassa erityistä mielenkiintoa, onhan entinen lupaava jalkapalloilija pelannut nuorten maajoukkueessa sekä ollut nimekkään mallitoimiston listoilla. Iltapäivälehdet nimeävät tapauksen Kumpulan kidutusmurhaksi.
Myöhemmin Avila-Mahkonen tuomitaan elinkautiseen murhasta, vaikka teletunnistetiedot ja silminnäkijähavainnot todistavat ettei hän ollut surmapaikalla uhrin kuolinhetkellä. Pahoinpitelyn tilannut Hara saa puolestaan yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta avunannosta vapaudenriistoon.

Hukkuminen on dokumenttiromaani rikoksesta, siihen johtaneista syistä ja sen seurauksista.

239 sivua.
***********************************************************************************
Jokakesäinen juttu on taas täällä. Lukeminen alkaa tökkiä eikä tällainen jäyhä ja jäykästi kirjoitettu tarina ainakaan innosta lukemaan.
Henk.koht. en muista tätä tapausta. Tämä kirja käsittelee siis oikeaa tapahtumaa.
Ehkä näistä pilviveikkojen tapoista ei niin paljoa puhuta eikä kaikki vaan yksinkertaisesti jää mieleen.
Yhtä hyvin tälläisen kirjan voisi kirjoittaa mistä tahansa murhasta tai taposta, ettei tämä nyt sikäli ole "ylitse muiden".
Tuli hieman mieleen Anneli Auerin kirja Murhalesken muistelmat, jossa hän myös kovasti yritti vakuuttaa syyttömyyttään.
Lopputulos on tässä sama: Kuka tietää?

Lukuhaasteen kohta 10.

Passengers (2016)

Jännitystä ja romantiikkaa yhdistävässä elokuvassa Jim Preston herää yllättäen horroksesta toiselle planeetalle vaeltavassa avaruusaluksessa ja päätyy yksinäisyydessään epätoivoiseen ratkaisuun. Kun aluksessa ilmenee yllättäviä vikoja, kaikkien matkustajien henki on vaarassa.

Pääosassa Chris Pratt, Jennifer Lawrence ja Michael Sheen.

Sci-fi, draama.
*********************************************************************************
Tämä ei ollutkaan ihan normaali sci-fileffa... Itseasiassa piristävän erilainen.
Tilanne oli välillä ahdistavan epätoivoinen. Olisi kamalaa olla itse samassa tilanteessa.
Tästä oli mukavasti jätetty ylimääräisyydet pois ja lopputulos oli selkeä.
Olisi ollut mielenkiintoista tietää millä "lihaksilla" juuri nämä tyypit oli päässeet avaruusalukselle? Toimittaja ja rakennusmies. Mitä ne muut oli ammateiltaan? Ehkä se oli syystäkin tehty juuri näin, ettei siinä ollut esim. lääkäriä ja maanviljelijää tai insinööriä ja opettajaa.
Henkilökemiat ei natsanneet niin hyvin kuin olisi voinut. Vai oliko miehestä tarkoituksellisesti tehty "heikompi" osapuoli?
Jatko-osaa tälle tuskin tehdään...


sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sopimaton suhde (1996)

Amy aloittaa lukion ja kuulee ystäviltään biologianopettajasta, Pete Nashista, joka valitsee joka vuosi lellikin, jonka päästää helpommalla kuin toiset. Opettaja alkaa huomioida Amya muita oppilaita enemmän ja Amyn ystävät ovat aluksi hyvillään opettajalta saamastaan erityishuomiosta, mutta ennen pitkää alkavat huolestua, kun käsittävät että suhteessa on muutakin kuin helposti saatavat hyvät arvosanat.

Pääosissa Gary Cole, Nicholle Tom, Alyson Hannigan, Sara Rue

Draama
************************************************************************************
Gary Cole oli laitettu inhottavaan rooliin. Charmantti mies ja tuollainen mänttipää 😖
Elokuva perustuu tositarinaan ja se lisää elokuvan inhottavuutta.
Aika outoa, että opettaja on saanut niin kauan käyttää hyväkseen lapsia ennenkö asia otettiin vakavasti.
Elokuva teki aika mahalaskun lopussa, kun asian käsittely oli toteutettu puolijuoksua.
Ihan jees leffa aiheestaan huolimatta.

Käsi joka kehtoa keinuttaa (1992)

Tiivistunnelmainen elokuva Peyton Flandersista, jonka elämä romahtaa aviomiehen ja lapsen kuoleman myötä. Nainen hukuttaa katkeruutensa hakeutumalla kiireisen uraäidin, Claire Bartelin, lastenhoitajaksi.
Pian Peyton on koko perheen suosikki, mutta Peytonilla on ihan omat suunnitelmansa.

Pääosissa Rebecca De Mornay, Annabella Sciorra, Matt McCoy.

Trilleri.
**********************************************************************************
Tämä oli kauan yksi suosikkielokuvistani, kun aikoinaan katsoin tämän ekan kerran ja täytyy myöntää ettei hohto ole juurikaan himmennyt. 
Nykyäänkin ehkä yritetään tehdä jotain tämän tapaista, mutta ei ne onnistu, ainakaan ilman seinillä ja katoissa ryömiviä kaivosta nousseita ökrämönkiäisiä.
Tässä on aika simppeli juoni, mutta hyvät, rooleihinsa istuvat näyttelijät tekevät elokuvasta mielenkiintoisen. Tosin Rebecca De Mornay on joka elokuvassa yhtä vastenmielinen.
Ernie Hudsonin näyttelemä Solomon käy sääliksi, kun häntä syytetään vakavasta teosta syyttä, mutta onneksi sekin asia selviää.
80-luvulla tehtiin hyvää musiikkia, mutta 90-luvulla hyvät elokuvat.

Nousukausi (2003)

Katri ja Janne ovat korkeasti koulutettuja, kauniita, varakkaita ja uraputkessa. Ystäväpiiri harrastaa extreme-matkailua ja pari haluaa pysyä trendissä mukana - mieluiten askeleen muita edellä. Eiväthän he ole edes ehtineet tehdä mitään yhdessä pitkään aikaan.
Vastaus löytyy Jannen uuden työnantajan  juhlista, joissa Janne tapaa Ilpo Heinon. IH-tours järjestää aivan uudenlaisia elämysmatkoja kotimaassa: "Asunnottomana Espoossa", "Kolmivuorotyöntekijänä Vantaalla" tai "työttömänä Jakomäessä". On aika näyttää uskaltavansa ja lähteä kohti seikkailua!

Pääosissa Petteri Summanen, Tiina Lymi, Kari-Pekka Toivonen ja Antti Virmavirta.

Komedia.
***********************************************************************************
Kenties ovelaksi tarkoitettu pätkä oli lähinnä tyhjää kolinaa ja ennalta-arvattavaa hömppää. 
Ei tällä nyt kuuhun mennä.
Tämäkin elokuva kuului siihen kastiin, jolloin samat näyttelijät pyöri jokaisessa kotimaisessa leffassa ja tv-sarjassa. Onneksi niistä on jo menty eteenpäin.
Tämän voi just ja just katsoa jos ei muuta tekemistä ole.

 


Side silmille

 JOSH MALERMAN: LINTUHÄKKI On kulunut viisi vuotta siitä kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Ma...