"Loistava, surua kaikuva romaani."
- Julian Barnes, kirjailija
William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.
John Williams kuvaa mestarillisen eleettömästi elämässään pettyvän miehen tuntoja, rakkautta työtä ja kirjallisuutta kohtaan ja hauraita onnen hetkiä. Syvän inhimillinen tarina koskettaa armottoman täsmällisellä kuvauksellaan, ja hieno ajankuva kantaa nykypäivään. Williams kuvaa yhden ihmisen elämän, ei enempää eikä vähempää, mutta tekee sen vakuuttavan viisaasti.
Williamsin romaani ilmestyi alun perin vuonna 1965 mutta ei herättänyt tuolloin suurta huomiota. Vuonna 2006 alkoi Stonerin uusi tuleminen, kun kirjasta otettiin uusia painoksia, se käännettiin useille kielille ja se voitti kriitikot ja lukijat puolelleen.
306 sivua.
Miten näin tylsästä aiheesta saa kirjoitettua näin mahtavan kirjan? No, Williams on kyennyt siihen. Tätä kirjaa piti lukea aina kun siihen suinkin oli mahdollisuus, vaikka sitten vain viisi minuuttia kerrallaan. Ja välillä piti laittaa kirjan kannet kiinni ja hetki miettiä lukemaansa.
Miesraukalla ei paljon ankeampaa elämää voisi olla, mutta silti hän jaksoi, kuten isänsä; viimeiseen hengenvetoon asti.
Odotin, että Stoner ja Katherine olisivat vielä tavanneet vaikka parinkymmenen vuoden päästä Katherinen lähdöstä, mutta kirjailija oli päättänyt toisin. Ehkä hän halusi Stonerin elävän valintojensa kanssa loppuun asti kurjasti.
Stonerin vaimo, Edith, herättää tuskin kenessäkään myötätuntoa. Ei ainakaan allekirjoittaneessa. Että kehtaa vielä kuolinvuoteenkin vieressä sääliä vain itseään ja sättiä Stoneria. Bitch…
Luin joskus toisenkin John Williamsilta suomennetun kirjan Butcher's Crossing, joka vieläkin väijyy takaraivossa. Tämä jää varmasti myös mieleen pitkäksi aikaa. Ihana teos kansikuvaansa myöten (joka on kuin vanha Stoner), aiheestaan huolimatta.
Lukuhaasteen kohta 8: Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti