Kuoleman käytävä eli Vihreä taival kulkee Cold Mountainin vankilan kuolemansellien välissä. Sen varrella tapaamme ikimuistettavia henkilöitä:
ylivartija Paul Edgecombe - johdoissa vikaa, kokee ihmeen
Vanha Kipinä - sähkötuoli, paistaa kypsäksi kuin kalkkunakukko
John Coffey - tuomittu petomaisesta murhasta, mutta...
Eduard Delacroix - pikkuinen fransmanni, kärventää ja kärventyy
herra Kulkunen - Delacroixin suojelusenkeli, hiiiri
vartija Percy Wetmore - "tapahtumistaan odottava onnettomuus"
Villi-Bill Wharton - lievästi sanottuna "hullu kakara"
Melinda Moores - kärsii kovista kivuista, puhuu hävyttömiä.
446 sivua.
************************************************************************************
Jännä miten paljon kirja voi erota elokuvasta. Elokuvassa pääosassa oli enempi John Coffey, mutta kirjassa Herra kulkunen. Kirjassa oli myös Delacroix saanut enempi huomiota.
Percy Wetmore oli juuri yhtä ärsyttävä kummassakin versiossa ja Brutaali sekä Paul yhtä mukavia ja reiluja.
Kirja paikkasi hyvin elokuvan jättämiä aukkoja. En tiedä miksi, mutta olen aina Vihreä Maili-elokuvaa katsoessani kuvitellut, että John Coffey oli töissä maatilalla, jonka omistajien tyttäret oli raiskattu ja murhattu. Mutta eihän se niin ollutkaan. Coffey oli vain kulkuri, joka sattui väärään paikkaan, väärään aikaan ja joutui syyttömänä kuolemanselliin.
Kirja siis toimi, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä Kingin titteliä "Kauhun kuningas".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti