Peetulle itseksi tulemisen hinta on kallis. Niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta.
Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa. Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmennen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.
"Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää".
112 sivua.
Mä en sitten yhtään tykkää tällaisestä kirjoitustyylistä, jossa sanat tuntuu otettaneen tyyliin "toinen tuolta, toinen täältä ja sitten vain samaan riviin".
Koko kirja oli hyvin sekava.
En olisi edes lukenut koko kirjaa ellei lukuhaaste olisi sitä vaatinut. Valitsin aiheesta lyhimmän teoksen. Se olikin tämän kirjan hyvä puoli: lyhyys.
Lukuhaasteen kohta 46: kirja kertoo trans- tai muun sukupuolisesta henkilöstä.
Heh, mulla on samantapainen olo nyt, kun yritän lukea Mons Kallentoftin dekkaria.
VastaaPoistaPaitsi että ne sanat.
Ei ole samassa rivissä.
Rasittava.
Voi olla etten jaksa lukea.
Sillä lailla saa äkkiä kirjan kasaan kun laittaa sanan per rivi :D
VastaaPoistaJoo, tuntuu tosiaan että sinne väleihin on kasattu hirveet määrät joutavaa löpinääkin, että on saatu kirjaan pituutta. Selkeästi juoni ei vaan riitä kirjan mittaiseksi, vaan välehin on tungettu kauheet määrät aivan joutavaa lässytystä ja henkilöiden muiden asioiden miettimisiä.
VastaaPoista