Ruth ja Alex (2014)

Romanttinen elokuva newyorkilaisesta pariskunnasta Ruthista ja Alexista, jotka ovat olleet yhdessä  40 vuotta.
Nyt he ovat suuren muutoksen edessä.
Pariskunta päättää myydä Brooklynin kotinsa, jossa heidän elämänsä muistot ovat.
Alkaa kuitenkin näyttää siltä, että kohtalo päättää toisin.

Pääosissa: Morgan Freeman, Diane Keaton ja Cynthia Nixon.

Draamakomedia.

********************************************************************************

Tämä elokuva oli suorastaan tylsä. 

Kuin olisi ollut kärpäsenä totaalisen puuduttavan pariskunnan katossa.

Diane Keaton on ehkä jonkun mielestä "ihanan eloisa", mutta mun mielestä hän on outo hössöttäjä, joka saa tuolla tyylillään pilattua elokuvan missä ikinä mukana onkaan.

Elokuvan hauskin tyyppi oli Cynthia Nixonin esittämä kiinteistönvälittäjä, joka oli kuin suoraan Sinkkuelämää-sarjasta.

Suomessa kummittelee

EERO OJANEN: SUOMESSA KUMMITTELEE
SELITTÄMÄTTÖMIÄ ILMIÖITÄ JA KUMMALLISIA KOKEMUKSIA

Suomessa tapahtuu outoja asioita jatkuvasti, eivätkä ne ole edes harvinaisia.
Suomalaisilla on kokemuksia jonkin selittämättömän tai "ylimääräisen" läsnäolosta, enneunia, outoja aavistuksia ja kokemuksia siitä, mitä samaan aikaan tapahtuu jossain aivan toisaalla. Sota-ajalta kerrotaan tarinoita, joissa rintamalla ja kotona on tiedetty ennalta esimerkiksi omaisen kohtalo. Myös aivan lähimenneisyydestä löytyy kertomuksia - muun muassa tarinoita kuolemanrajakokemuksista ja ruumiista poistumisesta sekä kokemuksia pelastavista, varoittavista tai lohduttavista enkeleistä.
Tässä kirjassa pääpaino onkin nykyajan tarinoissa, ja se jatkaa selittämättömien ilmiöiden ja kummallisten kokemusten esittelyä sellaisena kuin suomalaiset ovat ne kokeneet.
Lisäksi kirja esittelee outoja ilmiöitä koskevaa uusinta tieteellistä tukimusta, joka Suomessakin on lisääntynyt. Kirja ei kuitenkaan pyri ottamaan ilmiöihin lopullista kantaa eikä selittämään niitä tyhjiin, vaan kertomaan tarinat niin, että lukija voi itse tehdä omat johtopäätöksensä.

Eero Ojanen on Parolassa asuva filosofi, kolumnisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja teossarjoja. Viimeaikaisissa kirjoissaan Suomen myyttiset linnut, Suuri suomalainen kummituskirja ja Suomalaiset taruolennot hän on paneutunut erityisesti suomalaiseen kansanperinteeseen.

*******************************************************************************

Sain näin pian käsiini kaipaamani kirjan jossa kerrotaan nykypäivän kummitustarinoita. 

Valitettavasti tämä ei vain vastannut odotuksiani 😐

Ahdistavia tarinoita kuolemaa ennustavista enteistä oli ihan liikaa. Eipä kirjassa juuri muuta ollutkaan.

Missä oli tarinat harmittomista hengistä, muistakin oudoista äänistä kuin vain koputuksista, poltergeisteistä jne?

Ymmärrän, että aihe on laaja, mutta tämä koko kirja oli nyt vähän kuin saman toistoa sivulta toiselle.

Wallander - Veljekset

Ystadissa järjestetään suuri sotaharjoitus ja samaan aikaan tehdään useita brutaaleja murhia joiden uhrit ovat kaupungin varakasta väestöä.
Epäilykset kohdistuvat reserviläisiin, murhatuilla saattaa olla myös joku yhdistävä tekijä.

Pääosissa: Krister Henriksson, Ola Rapace ja Johanna Sällström

Trilleri

*********************************************************************************

Nämä ruotsalaiset elokuvat on tehty hyvin pitkälti samalla kaavalla ja voisi sanoa, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki. Mutta tyyli jolla ruotsalaiset näitä tekee onkin niin erilainen kuin muilla (viittaan lähinnä amerikkalaisiin), että se saa näitä katsomaan kerta toisensa jälkeen.

Ihmiset on niin tavallisia, että heidät voisi likimain löytää naapurista. Ei mitään supervoimia omaavia pullistelijoita, jotka kävelevät kärventymättä tulen läpi, vaan tavallisia kuolevaisia.

Krister Henriksson Wallanderina on parhautta.

Tänään tulee taas yksi Wallander, tarvii katsoa jos jaksaa.

Apinointia

Emmerdalessa oli tässä taannoin, jossa Debbie tutustui uuteen liikekumppaniinsa Tom Waterhouseen, niin kaikki sarjaa seuraavat, jotka ovat nähneet elokuvan Fifty Shades of Grey, eivät voineet olla huomaamatta yhtäläisyyttä kohtauksen ja elokuvan välillä.

Nyt kun katsottiin viime keskiviikon jaksoa digiboxilta, kuulin Lachlanin sanovan Robertille: "I'm gonna kill you, not today, not tomorrow, but I will kill you."

Ja kukas se olikaan kun sanoi nämä samat sanat Neganille?

Viime aikoina on ollut muitakin yhteyksiä muihin elokuviin ja sarjoihin, mutta nämä kaksi on jäänyt eritoten mieleen.

Koiranomistajan salainen elämä

BRUCE FOGLE: KOIRANOMISTAJAN SALAINEN ELÄMÄ

"Minussa on ryhtiä ja arvokkuutta. Olen fiksu, lihaksikas kaveri. Mutta miksi turkkini leikataan niin naurettavan näköiseksi?"
"Minua kutittaa lakkaamatta. Voisinko olla allerginen omistajilleni?"
"En ole mikään reseptilääke. Miksi minun sitten sanotaan alentavan verenpainetta?"
"Miksi ihmiset ei ymmärrä että tiedän heidän olevan lähdössä lomalle?"

Huumorilla höystettyjä kysymyksiä ja vastauksia koiran ja sen omistajan moniulotteisesta suhteesta.

168 sivua.

********************************************************************************

Vintin kätköistä löytyi toinenkin kirja, jonka olen jo vuosia sitten lukenut. Nyt lukukokemus oli paljon syvempi. Tässä "koira" kysyy kysymyksen ja kanadalainen eläinlääkäri vastaa.

Tämän kirjan olisi hyvä lukea jokaisen koiranomistajan.

Myönnän, että välillä tuntui pistoja omassatunnossa. Kohtelen varsinkin tuota meidän tuvassa asuvaa koiraa välillä liiankin tunnepohjaisesti, annan sille liikaa makupaloja "koska sen tekee mieli", se saa nukkua meidän sängyssä, "koska se palelee yksin eteisessä", loukkaannun jos joku haukkuu koiraamme mielenvikaiseksi "enhän hauku sinunkaan lastasi hulluksi" jne.

Ehkä nämä on kuitenkin sieltä lievimmästä päästä 😇

Meillä ei ainakaan koiria pahoinpidellä eikä syödä, eipä edes jalosteta, että saataisiin jotain lyttykuonoisia ja tamppijalkaisia pentuja.

Meillä koirat pääsee välillä myös niihin "äijälajeihin" ja olemaan sitä mihin ne on tarkoitettu. Niitä ei ahdeta käsilaukkuun eikä näyttelykehään, koska ne ei siitä nauti.

Tiedän ja tunnen ihmisiä, jotka raivostuisivat tästä kirjasta. Varsinkin ne joilla on iso koira ja vain siksi, että koira on niillä itsetunnon pönkittämiseksi. Tai kovat jalostusintoilijat, jotka haluavat jalostaa koko ajan pienempää, isompaa, karvattomampaa ja sairaampaa koiraa.

Tässä on hyvä itsetutkiskelun kirja.

Maailman lopun maailma

LUIS SEPÚLVEDA: MAAILMAN LOPUN MAAILMA

Kaikki alkoi Moby Dickistä. Kun poika neljäntoista vanhana luki tuon valloittavan romaanin, hän ei enää kuusitoistavuotiaana pystynyt vastustamaan kiusausta, hänen oli pakko lähteä Santiagosta etelään. Meriseikkailuun! Valaanpyyntiin!
Lomallaan nuorukainen lähtee rohkeasti etsimään mahdollisuutta ja pääseekin valaanpyyntialuksen matkaan. Onnistuneesta ja kiinnostavasta retkestä huolimatta hän tajuaa, että valaiden tappaminen ei ole hänen elämäntehtävänsä. 
Nyt, kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin, mies palaa kotimaahansa Chileen ensimmäisen kerran sieltä paettuaan. Luonnonsuojelijana hän haluaa selvittää, mitä japanilainen tehdaslaiva tekee Chilen vesillä, miksi se menetti miehistöstään kahdeksantoista jäsentä ja mikä on sen yhteys Chilen myöntämään valaantappolupaan, joka on kansainvälisten säädösten vastainen.
Kotiinpaluun aiheuttama jännitys jää taka-alalle, kun tapahtumat Chilessä muuttuvat arvaamattomiksi.

Luis Sepúlveda kirjoittaa lämpimästi tärkeästä asiasta ja kutoo nuoren pojan kokemuksista alkavan tarinan oivallisesti huikeaan loppuun. 

154 sivua.

******************************************************************************

Luin tämän kerran joskus 20 vuotta sitten, enkä tykännyt. Nyt luin uudestaan, eikä se siitä ollut parantunut. Tarina on turhan tynkämäinen ja sekava. Valaiden joukkoteurastus on tuomittavaa, mutta niin sitä vaan tehdään vaikka ne miten olisi suojeltuja elukoita. Pitäähän itämaiden saada eväsoppansa ja traaninsa. Huulipuniinkin on traania muka tarvittu...

Meriä tyhjäävät troolit saa mulla niskavillat pystyyn. Tekisi mieli kysyä, mitä sellaisen päässä liikkuu, joka ne on kehittänyt tai sellaisen joka sitä vetää perässään pitkin meriä. 

Eläkkeelle

Tämän aamun kello kuuden uutisissa kerrottiin Robert Redfordin jäävän eläkkeelle. Onhan hän jo eläkkeensä ansainnutkin. Nyt 81-vuotias Redford on tehnyt yli 50 vuotisen uran näyttelijänä ja ohjaajana. Itselläni on parhaiten jäänyt mieleen elokuvat Valaistu ratsumies ja Hevoskuiskaaja.