The Sacrament (2013)

 Jonestownin joukkoitsemurhaan löyhästi perustuva kauhutrilleri kuvausryhmästä, jotka lähtee tekemään juttua uskonnollisesta ryhmästä. He saavat vinkin ryhmästä mieheltä jonka sisko elää yhteisössä päästyään eroon huumeista.
Ensin kaikki vaikuttaa päälle päin auvoiselta, mutta yhteisön johtajan käytös herättää epäilyksiä ja kuvausryhmä saa avunpyynnön mykältä tytöltä.
Elämä yhteisössä ei ole niin ihanaa kuin annetaan ymmärtää.

Pääosissa Gene Jones, Amy Seimetz, A.J. Bowen, Joe Swanberg

Trilleri

***********************************************************************************
Tämä elokuva ei ollut mitään mukavaa katseltavaa.
Miksi ihmiset saadaankin uskomaan tällaisiin "maanpäällisiin paratiiseihin" ja sitten kun totuus tulee julki, onkin jo myöhäistä.
Monenlaisia lahkonjohtajia on maailma nähnyt, toinen toistaan hullumpia.
Tämä oli hyvin tehty ja uskottava kaikessa vastenmielisyydessään.

Dying of the Light (2014)

 Ikääntyvä CIA-agentti Evan Lake alkaa kärsiä dementiasta, mutta haluaa vielä viimeisenä tehtävänään löytää ja tappaa terroristin, joka pääsi häneltä karkuun 20 vuotta sitten.
Hän lähtee suorittamaan tehtävää kollegansa Miltin kanssa.

Pääosissa Nicolas Cage, Anton Yelchin, Alexander Karim

Toiminta

********************************************************************************** 
Olipa taas mukava katsoa Cagen leffa. Tämä oli sitä parempaa settiä.

Jos Nicolaksesta ei pidä, tämä elokuva jää aika mitäänsanomattomaksi, koska juoni nyt ei ollut mitenkään ihmeellinen. Tarina oli myös turhan ennalta-arvattava, mutta jos on Cage-fani, niin suosittelen katsomaan.

Päiväkirjaa

ALAN BARTLETT (toim.): HITLERIN VALITTU EVA BTAUN PÄIVÄKIRJA

Hitlerin rakastajattaren ja vaimon kiistelty ja paljastava päiväkirja avaa sisäpiiriläisen näkökulman natsijohtajien julkisuudelta tarkoin varjeltuun yksityiselämään aina kolmannen valtakunnan mahtipäivistä tuhon merkkien ilmaantumiseen.
Kirjaan sisältyvä Alan Bartlettin laaja kuvaus jäljittää päiväkirjan salaperäisen tien julkisuuteen. Hän valottaa myös Hitlerin erikoista suhdetta naisiin ja esittelee Eva Braunin lisäksi heistä läheisimmät, sisarentytär Geli Raubalista Winifred Wagneriin ja Leni Riefenstahliin.

175 sivua. 

***********************************************************************************
Tämä oli aika hämmentävää luettavaa. 
En ole ikinä ajatellut Eva Braunista muuta kuin, että hän oli Hitlerin puoliso. 

Nyt tiedän, että hän oli mustasukkainen tuosta sekopäisestä diktaattorista, mutta myös pelkäsi Hitleriä, joka yöllä hiipi hänen makuuhuoneeseensa ja sai raivokohtauksia, kun asiat ei mennyt "Aatun" mielen mukaan.
Epäselväksi jäi, oliko Eva raskaana Adolfille ja saiko Eva koskaan sitä lasta.
Hitler itse ei halunnut lapsia, koska he olisivat olleet vain kehnoja kopioita hänestä itsestään. Ja jos olisi syntynyt tytär, sen hän olisi kaiketi tappanut saman tien.

Kirja loppui ikävästi kesken. Tuliko kiire jonnekin?

Piano (1993)

Elokuva rakkaudesta, intohimosta ja musiikin mahdista Uuden-Seelannin maalauksellisissa maisemissa.
Maanomistajalle vaimokis kaupattu mykkä Ada saapuu uuteen kotiinsa tyttärensä ja ainoan ilmaisuvälineensä, rakkaan pianonsa kanssa.

Pääosissa Holly Hunter, Harvey Keitel, Sam Neill, Anna Paquin.

Draama

***********************************************************************************
Kun puhutaan suurista rakkauselokuvista, ihmisille tulee mieleen eka joku Titanic, P.S. Rakastan sinua, Bridget Jonesit...  Monelleko tulee mieleen Piano?
Hypnoottisessa otteessaan pitävä upea elokuva ei ole mielestäni saanut sille kuuluvaa huomiota.
Musiikki on ihan parhautta ja roolihahmot uskottavia ja erinomaisesti esitettyjä.
Anna Paquin ei ole tainnut juurikaan tarvita ohjaajaa, vaikuttaa siltä kuin hänelle olisi vain sanottu, juokse tuonne ja ole oma itsesi.
Tämä elokuva pitää katsoa aina silloin tällöin.

Talokaupat

 MARJUT PETTERSSON: POHJA

Peter ja Anna päättävät hankkia talon, jolla on oma historia. Vanha omakotitalo osoittautuu kuitenkin heti kättelyssä pettymykseksi, sillä pian muuton jälkeen he ymmärtävät joutuneensa massiivisen vesivahingon keskelle. Vähä vähältä uusi koti muuttuu painajaiseksi.

Kävikö Peterillä ja Annalla niin huono onni, että talo tuli tiensä päähän heti kaupanteon jälkeen, vai oliko se viallinen jo valmiiksi? Entä mikä on läheisen tietyön merkitys? Alkaa repivä taistelu viranomaisia, entistä omistajaa ja urakoitsijoita vastaan, mikä koettelee Annan ja Peterin uskoa ihmisiin ja toisiinsa. Lopullisesti pahuus tuntuu pääsevän valloilleen, kun menneisyydestä paljastuu seikkoja, jotka viittaavat siihen suuntaan, että on olemassa neljäskin selitys: heillä ja talolla saattaa olla jaettavana yhteinen salaisuus - kirous.

Pohja on perinteiseen tarinankerrontaan luottava romaani vesivahingosta, parisuhteesta, sukupolvista ja Suomesta. Se on kunnianosoitus menneelle maailmalle: vanhoille taloille ja kirjoille sekä päällystämättömille teille.

317 sivua

***********************************************************************************
Halusin lukea jotain ihan erilaista mihin olen tottunut ja sellaisen onnistuin löytämään. 
Luinkin tämän vielä likimain ennätystahtia, en niinkään mielenkiinnon takia, sattui nyt vaan olemaan sellainen tilanne ja kirja oli helppo lukea. Ei mitään turhia tekstikonstailuja.
Pitkäksi aikaa kirja tuskin jää mieleen, mutta kiva oli silti lukea jotain itselle ihan uutta.

Lukuhaasteen kohta: 45 kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.

Kwaidan - Kauhun kasvot (1965)

 Huikeasti visualisoitu kokoelma perinteisiä japanilaisia kummitustarinoita - elävien ja kuolleiden aavemaisia, pelottavia, koskettavia, rakastavia ja väkivaltaisia kohtaamisia.
Cannesin elokuvafestivaaleilla palkitun , sittemmin kulttimaineeseen kohonneen elokuvan ohjasi Masaki Kobayashi.

Pääosissa: Michiyo Aratama, Rentaro Mikuni, Misako Watanabe, Keiko Kishi, Tatsuya Nakadai

3t 2 m 

***********************************************************************************
Outoa katsoa näin vanhaa japanilaista kauhua. Oli meinaan eka kerta.
Kertaakaan en edes hengästyny, mutta täytyy sanoa, että paljon huonompaakin tehdään nykypäivänä.
Yhdeltä istumalta en näitä katsonut (huom kesto). Oli hyvä kun oli monta lyhyttä tarinaa, niin sai lopussa sammuttaa pelit ja vehkeet ja tehdä jotain muuta.
Tämä oli näitä "kerta elämässä" - elokuvia.