Piripolkka

Seppo Jokinen: Piripolkka

Kirjan takakannen teksti:

Mies pahoinpidellään henkihieveriin Tampereen Nekalassa, ja Hervannassa tapahtuu silmitön tuhopoltto. Tekijöiksi epäillään jengiä, jonka nuorin jäsen on vasta 15-vuotias tyttö. Pian yksi joukon jäsenistä löytyy surmattuna, ja syyllinen näyttää löytyvän jengin keskuudesta.

Komisario Koskinen tutkijaryhmineen joutuu selvittelemään järjettömältä tuntuvaa rikossarjaa. Tehtävä ei ole niitä helpoimpia, ja tuskissaan ovat myös tapahtumien pyörteisiin ajautuneet nuoret. Helpotusta he löytävät pienistä, possunpunaisista pillereistä, jotka ainakin siirtävät pelon ja tuskan seuraavaan päivään. Vaientaako nuoret kuulusteltavat syyllisyys vai pelko? Kaiken ohessa Koskinen yrittää hoivata uutta, orastavaa ihmissuhdettaan ja pitää aisoissa työpaikalla liikkuvia huhuja.

*****************************************************************************

Olipas hurjaa tekstiä heti alkumetreiltä. Välillä yritti mennä jopa kauhun puolelle.
Todella taiten kirjoitettua tekstiä jälleen kerran.
Ensimmäisen kerran arvasin syyllisen oikein 😊 Ajattelin, että tuo sopisi syylliseksi, koska on suurinpiirtein epätodennäköisin kaikista ja niinhän se meni... tällä kertaa.
Nyt pidän taas pienen tauon Jokisen kirjoista ja luen välillä jotain ihan muuta.

Noah (2014)

Eeppinen tarina rohkeudesta,  uhrauksesta ja toivosta.
Noah on rauhaa rakastava mies, joka haluaa elää oikeamielistä elämää perheensä kanssa.
Luoja antaa hänelle kuitenkin tehtäväksi rakentaa arkin, koska suuri vedenpaisumus uhkaa maapalloa.
Tulva tuhoaa maailman ja kaiken sen elämän.
Noah alkaa rakentaa arkkia pelastaakseen perheensä ja maailman eläimet.

Pääosissa Russell Crowe, Jennifer Connelly, Anthony Hopkins ja Ray Winstone.

Draama, fantasia.

******************************************************************************
Aloin katsoa tätä elokuvaa suurella mielenkiinnolla. En tiennyt elokuvasta mitään etukäteen. Olisihan nimestä toki voinut päätellä, mutta ei se aina kerro koko totuutta.
Elokuvassa moni asia tökki pahemman kerran 😕 Näyttelijävalinnat ei nyt olleet onnistuneet. Ainoat rooleihinsa istuvat olivat sir Anthony Hopkins Metusalemina ja Ray Winstone Tubal-cainina.
Tämä oli outo sekoitus Transformers-, Taru Sormusten Herrasta-, Beowulf- ja Book of Eli-elokuvia...
Jäi vähän pöllämystynyt olo elokuvan loppuessa...

100. jakso

Maanantaina nähtiin The Walking Dead:in 100. jakso.
Aloin oikein miettiä miten paljon niihin jaksoihin on mahtunut ja kuinka paljon onkaan hahmoja jo poistunut sarjasta...
Molempiin pohdintoihin on sama vastaus: paljon.

Esimerkiksi Carol oli alussa nyrkillä alistettu perheenäiti/kotirouva, jonka mies sai surmansa, kun kulkija tuli telttaan ja söi hänet elävältä. Carol yritti suojella tytärtään Sophieta, mutta Sophie katosi.
Sitten Carolista kuoriutuikin todellinen valkyria, joka on pelastanut yhden jos toisenkin hengen kylmäpäisyydellään. Ehkä hurjin tapaus oli se "Look at flowers", kun hän ampui Lizzien.

Carl, alussa pieni pelokas poika, mutta tapahtumien edetessä hän on kasvanut nuoreksi mieheksi, joka ei haasteita pelkää.

Hahmoista ehkä vähiten on "kasvanut" Michonne. Hän on aina ollut samanlainen tuimailmeinen, urheilullinen rastapää, joka tuntui hakevan paikkaansa uudessa maailmassa aina siihen asti, kun sai Rickin miehekseen.

Somessa pähkäillään, kuka hahmoista tekee comebackin. On annettu vihjettä, että joku alkupään hahmoista tulisi takaisin... Sehän piti olla jo selvä, että Glennin näyttelijä tulisi Glennin (kaksois?)veljenä, mutta nyt se ei sit kai olekaan varmaa. Ihme veivaamista.
Mä haluaisin nähdä Jimin. Hänen kuolemaansa ei ainakaan koskaan todistettu, että sikäli voisi olla jopa mahdollista hänen comebackinsä.
Eiköhän sekin asia jossain vaiheessa selviä.

Sen verran on pakko antaa risuja sadannelle jaksolle, etten ymmärrä miten Rick voi yhtäkkiä olla niin julmetun huono ampumaan, ettei osunut Neganiin vaikka hän oli kuin tarjottimella?? 
Matkaa oli 10-20 metriä eikä osu! Olis se nyt voinut edes käsivartta raapaista... siis ihan oikeesti hei...

Catch and release (2007)

Sulhasensa kuoleman jälkeen Gray muuttaa asumaan edesmenneen rakkaansa parhaiden ystävien luokse. Samalla kun Sam ja Dennis tekevät parhaansa piristääkseen Graytä, edesmenneen sulhasen paras ystävä, Fritz ei näytä välittävän pätkääkään.
Lopulta Gray kuitenkin pääsee Fritzin kovan ulkokuoren läpi ja alkaa ymmärtää, miksi hänen sulhasensa arvosti Fritziä niin paljon. Gray ja Fritz alkavat viettää enemmän aikaa yhdessä, ja Gray saa huomata, että hän ei menettänytkään mahdollisuuksiaan rakkauteen sulhasensa kuoleman myötä. Mutta kun muutama yllätysvieras koputtaa ystävysten oveen, Gray tarvitsee kaikkien uusien ystäviensä rakkautta ymmärtääkseen, että vaikka elämä on monimutkaista, rakkaus on vieläkin monimutkaisempaa.

Pääosissa Jennifer Garner, Timothy Olyphant, Kevin Smith, Sam Jaeger ja Juliette Lewis.

Komedia.

*****************************************************************************

Tämä elokuva oli pettymys. Luulin hauskaksi "koko illan elokuvaksi", kun pääosassa on Jennifer Garner, mutta ei.
Tympeä, muka-hauskat-aikamiespojat-komedia.
Aivan kuin Garner itsekään ei olisi viihtynyt roolissaan.
"Kirsikkana" tämän palaneen tortun päällä oli Juliette Lewis 😖 En vaan voi sietää häntä...

500 Days Of Summer (2009)

Romanttinen elokuva nuoresta naisesta, joka ei usko rakkauteen, ja miehestä, joka rakastuu häneen.
Arkkitehtihaaveet haudannut Tom kirjoittaa työkseen onnittelukortteja. Raikkaan tuulahduksen työpaikalle tuo uusi työntekijä, Summer, johon Tom rakastuu ensisilmäyksellä. Yhteisen karaokeillan jälkeen he alkavat tapailla toisiaan, mutta Summer varoittaa, ettei halua suhteen etenevän liian vakavaksi. Vuoden kuluttua parin tiet eroavat. Pettynyt Tom purkaa tuntojaan ystävilleen, jotka hälyttävät apuun myös hänen pikkusiskonsa.

Pääosissa Joseph Gordon-Levitt ja Zooey Deschanel

Draama.

*********************************************************************************
Mä tykkään oikeasti tästä elokuvasta. Tässä on roolijako mennyt ihan nappiin.
Vaikka pariskunnan välille ei tule mitään elämää suurempaa, elokuva on silti miellyttävää katsottavaa ja ylläreitäkin mahtuu mukaan.
Elokuvan loppu saa nauramaan, kun Tom ei onnistunut Summer:in kanssa ja tapaa uuden naisen, jonka nimi on Autumn. Kun Tom katsoo suoraan kameraan ("katsojaan"), ei voi olla nauramatta.

Benny ja Joon (1993)

Romantiikalla ja komedialla höystetty elokuva kertoo omalaatuisesta Samista, joka sekoittaa Bennyn ja tämän pikkusiskon Joonin elämän pahanpäiväisesti. Benny on tottunut pitämään huolta mielisairaasta siskostaan. Kun Sam ilmestyy sisarusten elämään ja rakastuu Jooniin, myös Bennyn on mietittävä elämänsä uudestaan.

Pääosissa Johnny Depp, Mary Stuart Masterson ja Aidan Quinn.

Draamakomedia.

****************************************************************************
Tämä oli ihan hauska pätkä, ehkä aika sisällötön ja teennäisesti näytelty, eikä jää pitkäksi aikaa mieleen. Oli silti hauska nähdä Depp nuorena miehenä ja hyvin vähillä vuorosanoilla 😏.

Sielunhevonen

Sinimaaria Kangas: Sielunhevonen

Kirjan takakannen teksti:
Julia on viettänyt koko ikänsä hevosten kanssa, ratsastanut, hoitanut, kisannut...
Mukana on aina ollut äiti - todellinen hevosnainen ja taitava valmentaja - kunnes vaikea tauti vie hänet. Harry, äidin Amerikasta mukanaan tuoma hevonen, on sekin tiensä päässä.

Tulevaisuuden näyttäessä tyhjältä Julia keksii ratkaisun. Harry oli äidin aito kumppani, joka välillä tuntui äidille läheisemmältä kuin kukaan muu. Sellaisen hevosen Juliakin haluaa. Hän lähtee äidin suvun hoiviin Yhdysvaltoihin, samalle tallille, josta äidinkin hevosura lähti liikkeelle, ja päättää löytää Harryn sukulaisten joukosta oman sielunhevosensa.

Hevosen etsintä osoittautuu monipolviseksi retkeksi, jonka käänteissä kaikki, mitä Julia on elämänsä aikana hevosista oppinut, tulee tarpeeseen. Sielunkumppania on vaikea tunnistaa, jollei ole ihan varma, millainen itse on ja mitä haluaa. Ja on uskallettava muistaa kaikki äidistä, jotta saa selvän itsestään.

220 sivua.

****************************************************************************
Tämä oli puhdas herätelainaus.
Heti kirjan alku oli saada mut lopettamaan lukemisen. Tuli liian elävänä taas muistot pintaan, kun omasta hevosestani jouduin luopumaan.
Kirjan päähenkilön suhtautuminen hevosiin oli juuri sitä tympeää tyyliä, josta en tykkää. En kirjoissa enkä tosielämässä. Luullaan olevansa niin "cooleja", kun omaa rakasta (?) hevosta sanotaan kaakiksi, luupääksi, tyhmäksi elikoksi tmv.
Huokaisin syvään kun sain kirjan luettua ja ajattelin "En ikinä enää lainaa kirjaa pelkän kannen perusteella".

Hukan enkelit

Seppo Jokinen: Hukan enkelit

Kirjan takakannen teksti:

Komisario Koskisen öisen juoksulenkin aikana ehtii tapahtua paljon. Pakenevan moottoripyörän takaa-ajo päättyy kohtalokkaasti Hervannassa ja Peltolammilta löytyy surmattuna liikuntavammainen mies.

Tutkimukset johtavat pian Hukantupa-nimiseen palvelutaloon, uhrin viimeiseen asuinpaikkaan. Sen hiljaisesta väestä erottuvat Hukan enkeleiksi kutsutut vammautuneet miehet, jotka purkavat kohtalonsa tuomaa vihaa ja katkeruutta riidanhaluiseen ryypiskelyyn. Joukon keulahahmo on murhattu, ja pian eräs vakavasti sairas ja kivuista kärsivä mies joutuu hyökkäyksen kohteeksi kotitalonsa pihalla. Riehuuko kaupungilla mielipuoli murhaaja, joka uskoo vapahtavansa kärsivät kohtalostaan? Vai onko kyse talon väen sisäisistä kaunoista? Samalla komisario yrittää hölkätä avioeroaan unholaan, vaikka muutakin sisältöä olisi elämään löydyttävä....

356 s.

**************************************************************************
Ja taas yksi Jokinen luettuna 👌
Näihin jää ihan koukkuun, ei voi muuta sanoa.
Ruotsissa on Ystadin kaupunki, jossa Wallander-fanit kiertävät kirjoista tuttuja paikkoja. Mitäs jos tästä tehtäisiin Suomen oma Wallander ja järjestettäisiin kierroksia Koskisen jalanjäljissä? 😀
Sattuneesta syystä Tampere on alkanut tulemaan tutummaksi allekirjoittaneelle ja näistä kirjoistakin saa huomattavasti enemmän irti, kun on "tuttuja" paikkoja.

Seuraavaksi olisi lukuvuorossa Piripolkka. Jokohan siinä Koskisen rakkauselämä saa uusia käänteitä 😉 Se jäi tässä kirjassa hieman puolitiehen. 

Koko potti (2000)

Kaikin puolin miellyttävän ja viattoman hammaslääkärin Nicholas "Oz" Oseranskyn elämä menee aivan sekaisin, kun naapuriin muuttaa mafiaa pakoileva kylmäverinen palkkamurhaaja Jimmy "Tulppaani" Tudeski. Yhtäkkiä Oz huomaakin joutuneensa keskelle rikollisten railakasta välien selvittelyä. Dollarin kuvat silmissä välkkyen kaikki jahtaavat kaikkia, mutta kuka saa potin?

Pääosissa Matthew Perry, Bruce Willis, Michael Clark Duncan ja Amanda Peet.

(Musta)komedia.

********************************************************************************

Tämä oli ihan hauska pätkä. Willis on tehnyt useampiakin tämän tyylisiä komedioita, tämä ei ole parhaimpia, mutta ei huonoimpiakaan.
Nyt keskityin lähinnä vain katsomaan, enkä tekemään mitään syväanalyysia.
Amanda Peet on aina kuulunut inhokkinäyttelijöiden listaani ja siellä pysyy.
Tälle on myös olemassa jatko-osa (The Whole Ten Yards), ehkä sekin vielä sattuu kohdalle.

Et kuitenkaan usko...

 Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo "Et kuitenkaan usko..." Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Kirjan takakannen teksti:
Ville Haapasalo aloitti opinnot Leningradin teatteriakatemiassa vuonna 1991. Hän ei puhunut sanaakaan venäjää. Hän asui järkyttävissä kellariloukoissa, näki vapaaehtoisesti nälkää ja joutui useita kertoja ryöstetyksi ja hakatuksi.

Lopulta hän päätyi kaikkien aikojen suosituimpaan venäläiseen elokuvaan. Siitä alkoi uskomaton ura elokuvatähtenä ja julkisuuden henkilönä, joka nykyään rankataan Forbes-talouslehdessä Venäjän "kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi".

Tässä suorasukaisessa haastattelukirjassa Ville kertoo uskomattomista kokemuksistaan gangstereiden, oligarkkien ja sotaherrojen vieraana ja siitä, miten hän oppi rakastamaan villiä ja mahtavaa naapurimaatamme.

********************************************************************************
Luin aiemmin tämän jatko-osan  "et muuten tätäkään usko". Jos olisin lukenut nämä oikeassa järjestyksessä, jatko-osa olisi todennäköisesti jäänyt lukematta, koska tämä oli välillä niin räävitön ja ankea, että tuskin olisin vaivautunut. Jatko-osa oli mukavempaa luettavaa.
On nämä sellaisia tarinoita, että välillä pitää miettiä, onko tämä oikeasti tapahtunut...
Haapasalon ohjelmat Venäjältä on tosi mielenkiintoisia, mutta nämä kirjat ei niinkään.

Tyttö tuollainen (2004)

Romanttinen komedia Manhattanin musiikkibisneksen komeetasta Ollie Trinkestä, joka jää yllättäen nokkelan pikkutytön yksinhuoltajaisäksi. Mies palaa tyttärensä kanssa lapsuudenkotiinsa New Jerseyhin ja yrittää laittaa elämänarvonsa uusiksi. Silmiä avaa myös kulmakunnan videovuokraamon tiskin takaa löytyvä suorapuheinen Maya.

Pääosissa Ben Affleck, Liv Tyler ja Raquel Castro.

Komedia, draama.

***************************************************************************

Siirappia valuva lämminhenkinen ja ennalta-arvattava pätkä.
Huvittavin kohta elokuvassa oli, se kun tyttö halusi päästä katsomaan Cats-musikaalia, johon isä ei suostunut vaan pyysi tyttöä valitsemaan jonkun muun. Tyttö valitsee musikaalin Sweeney Todd. Isä ei selvästikään tiedä mihin suostui 😄
Tämä oli sarjassa "kerran katsottavat". Vain tosi Affleck-fani saa elokuvasta enemmän irti mitä me muut.