Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi perisuomalaisen pikkuriitelyn ja jurnutuksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyseessä sairas häiriköinti vai hiljaa kytevä vaara.
Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja tämän tutkijaryhmältä puutu - mutta siitä kerrostalon kauhunhetket vasta alkavat. Yksi asukas joutuu murhayrityksen uhriksi kotonaan, toinen silmittömän väkivallan kohteeksi kotimatkalla. Ja pian Koskinen huomaa tutkivansa outoa rikossarjaa ja miettivänsä, onko ihminen naapurinsa vartija.
288 s.
**********************************************************************************
Tätä lukiessa tuli mieleen, "Onneksi en asu kaupungissa". No onpa noita talokyttääjiä toki maallakin, mutta ei noin vakavaksi ole vielä mennyt.
Tämä oli taas sellainen tarina, josta en jostain syystä saanut kiinni.
Syyllinen selvisi vasta sitten, kun se suoraan sanottiin. En osannut edes epäillä ketään. Hieman ennen syyllisen paljastumista, ehdin epäillä Kinnusen vaimoa, mutta eihän se toki ollut niin klassinen tapaus.
Mieluusti olisin lukenut enemmän Sakarin ja Linnean suhteen kehittymisestä, mutta siitä ei paljoakaan nyt kerrottu. Kallea ja Kamillaakaan ei mainittu kertaakaan 😀
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti