sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Omituisten otusten ensyklopedia

Hervoton kokoelma maailman oudoimpia eläimiä - ja yli 200 värikuvaa

Planeettamme on varsinainen elämän runsaudensarvi. Elämää on kaikkialla, syvimmistä merenhaudoista korkeimpien vuorten huipuille. Eläimet ovat nerokkaalla tavalla sopeutuneet mitä erilaisimpiin olosuhteisiin: ne rentoutuvat palmurannoilla lipittämässä hedelmäviinaa, ne keräävät kastepisaroita Saharassa, ne matkivat toisiaan koralliriutoilla.

Omituisten otusten ensyklopedia esittelee 100 mielettömintä otusta, muun muassa luuta syövän räkäkukan, portugalinsotalaivan ja valepuhdistajan. Teoksen on koonnut Sir Pilkington-Smythe, amatööri, konossööri ja luomakunnan salaisuuksien tirehtööri, ja hän kirjoittaa syvästi rakastamistaan eläimistä vallattoman valistuksen hengessä:

Maailman lihavin ja ainoa lentokyvytön papukaija on hellyyttävä, pulska möhkäle, jonka muistelmat käsittelevät lähinnä kokemuksia syödyksi tulemisesta. Puuttuu vain, että se olisi kehittänyt itselleen yrttivoikuorrutuksen ja asuisi savoijinkaalimuhennoksesta valmistetussa pesässä, jonka koristeena olisi pieni punajuurisalaatilla höystetty muna - kakapo on nähnyt paljon vaivaa ollakseen helppo ateria muille. Niin helppo, että niitä on jäljellä enää sata.

Vaikka tekstin tyylilaji on vapaa, faktat ovat kohdallaan. Eläinten nimien asiatarkastuksesta vastaa nisäkäsnimistötoimikunnan jäsen, luontokirjailija ja biologi Juhani Lokki.

192 sivua.
***********************************************************************************
Paras ikinä lukemani tietokirja! 😄 Jos kaikki (tylsä) tieto kerrottaisiin tähän tyyliin, jäisi asiaa varmasti enemmän muistiin, kuin perinteisellä tyylillä kirjoitetut tietokirjat. Varsinkin kun ajattelee nuoria koululaisia, joita ei biologia niin kiinnosta, tällä tyylillä voisi alkaa kiinnostamaan.

Ote kirjasta sattumanvaraisesti: 
"Olmi on mestari säästämään energiaa ruumiinosien kasvattamisessa ja sen on pakko ottaa rennosti selvitäkseen pimeissä, tyhjissä luolissa. Se ei tuhlaa voimiaan edes muhinoimiseen. Kaikki turhanpäiväinen hinkkaaminen, munien tuottaminen ja sen sellainen olisi vain tyhmää."

Toinen ote: 
"Karhukaisia on joka paikassa, korkeimpien vuorien huipulta merten syvimpiin syvänteisiin. Nokkelimmat lukijat jo arvaavatkin, että ne ovat hyvin, hyvin pieniä, kun kerran niitä ei ole näkynyt kulmakunnan kahvikutsuilla syömässä kuivakakkua. Ne ovat myös aivan hurmaavia."

Monet naurunpyrskähdykset aikaansaanut tietokirja tuskin jättää ketään kylmäksi. 👍

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Side silmille

 JOSH MALERMAN: LINTUHÄKKI On kulunut viisi vuotta siitä kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Ma...