"Kun olin valmis lähtemään, kun minulla oli laukut kasassa ja kaikki, seisoin hetken porrastasanteella ja katsoin viimeistä kertaa siihen helvetin käytävään. Itketti jotenkin. En tiedä miksi. Panin punaisen metsästyslakin päähän, käänsin lipan niskaan sillä tavalla kuin tykkäsin ja huusin sitten niin kovaa kuin kurkusta lähti: "Nukkukaa hyvin, senkin älykääpiöt!" Lyön vaikka vetoa, että herätin joka ikisen paskiaisen siitä kerroksesta. Sitten häivyin sieltä helvetin nopeesti. Joku tyhmä oli heitellyt maapähkinänkuoria pitkin portaita, ja oli viittä vailla etten taittanut niskaani."
289 sivua.
***********************************************************************************Tartuinpa klassikkoon. Kirja oli rentoa luettavaa ja ihan jotain muuta mitä olin odottanut. Saatuani kirjan luettua, mieleen hiipi väkisinkin ajatus: "Miten tälläisestä on voinut tulla klassikko? Mitä tässä nyt muka on niin erikoista?"
Oikeasti kirja oli aika sisällötön ja hahmot kummallisia.
En mä tätä osaa edes suositella kenellekään...
Lukuhaasteen kohdat 1: kirja on vanhempi kuin sinä, 34: kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana ja 43: kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti