tiistai 11. joulukuuta 2018

Lily ja mustekala

Steven Rowley: Lily ja mustekala

Herkkä, hulvaton ja vahvasti tunteisiin menevä ~ publishers weekly ~

Nelikymppisen Ted Flaskin ura ei ole ottanut tulta alleen, eikä ohmissuhderintamalla mene hyvin.
Onneksi hänellä on Lily! Elämä on kaikesta huolimatta mallillaan, eikä haittaa yhtään, että Lily on mäyräkoira ja jo aika vanha.
Sitten Lilyn otsasta löytyy pieni mustekala, eikä se aio päästää irti. Mutta myöskään Ted ei aio luopua rakkaasta koirastaan ja ainoasta ystävästään.

Lilyn viisaat, terävät haukahdukset ja yli-innokas hännänheilutus sulattavat jokaisen koiraihmisen sydämen!

*************************************************************************************
Tämä kirja löytyi kaupan poistohyllystä vaivaisella eurolla. Ja se euro ei kyllä mennyt hukkaan! Vihdoin ja viimein sain lukea sellaisen kirjan eläimestä, jossa itse eläintä ei solvata, halveerata eikä (tässä tapauksessa) pidetä tyhmänä piskinä, vaan sitä rakastetaan ehdoitta ja eläin tulee aina ensin. Tiedätkö mitä tarkoitan?
Kirja sai lukijan tuntemaan likimain kaikki tunteet mitä ihminen voi tuntea. Iloa, surua, kaipuuta, pelkoa, hämmennystä, jopa rakkautta tuota pientä, vanhaa mäyräkoiraa kohtaan, johon sai tutustua vain kirjan sivuilla.
Kirjailija oli kuvannut loistavasti ihmisen ja koiran välisen siteen, mitä se parhaimmillaan on. Ilmeisesti tämä oli omien kokemusten pohjalta kirjoitettu.
Jos viimeistään kirjan loppu ei saa silmiäsi vettymään, suosittelen sinulle pelkkää virtuaalilemmikkiä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Side silmille

 JOSH MALERMAN: LINTUHÄKKI On kulunut viisi vuotta siitä kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Ma...