Doctor Strange (2016)

Marvelin Doctor Strange kertoo neurokirurgi Stephen Strangesta, jonka elämä muuttuu täysin, kun hänen kätensä murskaantuvat autokolarissa. Perinteinen lääketiede ei voi Strangea auttaa, joten hän lähtee etsimään apua Kamar-Taj'sta.
Kamar-Taj'n luostari on paitsi arvoituksellinen parantumisen keskus, myös paikka, jossa käydään etulinjan taistelua pahuuden voimia vastaan. Saatuaan maagisia kykyjä Strangen on tehtävä valinta: palatako vanhaan elämäänsä vai puolustaako maailmaa sen mahtavimpana velhona.

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Mads Mikkelsen, Tilda Swinton ja Chiwetel Ejiofor.

Toiminta/seikkailu.

*************************************************************************************

Piiiitkästä aikaa tuli katsottua elokuva. Marvelin supersankari-elokuvalta voi odottaa vain yhtä asiaa eli erikoistehosteita. Niitä tässä elokuvassa olikin ihan ähkyyn asti. Juoni oli hyvin kulunut: hyvä vs paha. Niinhän se on aina. Ja hyvä voittaa. Arvattavasti.

Mutta jos antaa itselleen luvan tykätä huikeista tehosteista, tämä elokuva voi olla jopa nautinto. Allekirjoittaneelle teki hyvää pitää kesä taukoa elokuvista, niin tällainenkin räiskintä vaikutti mukavalta ja voisin jopa katsoa Doctor Strange 2:sen.

Elokuvahaasteen kohta 14: kassamagneetti

Joko loppu häämöttää?

Emmerdale-sarjan Lachlan White on nyt tunnustanut tappaneensa Gerryn ja Gerryn "vale-enon" sekä aiheuttaneensa kolarin jossa kuoli hänen äitinsä ja isoisänsä.
Putosin henkisesti polvilleni, kun luulin hänen tappaneen Saminkin, mutta onneksi Sam on ainakin toistaiseksi elossa. Rebeccan kohtalosta ei ole varmuutta.
Mutta miten käy Bellen?
Tuli mieleen, että Lachlanilla on ajatuksena ajaa rekan alle pikku Fiatillaan tai sitten se ajaa sinne surullisen kuuluisalle louhokselle ja sieltä alas.
Sehän hoki, ettei anna tapahtua Bellelle mitään pahaa ja että he menevät paikkaan jossa saavat olla ikuisesti yhdessä...

Nyt kun tämä juoni alkaa olla loppuunkaluttu, uusi on jo oven takana.
Graham tuli takaisin Joen oikeaksi kädeksi tai hovimestariksi, kuinka sen nyt kukin haluaa ajatella ja soitti jollekulle erikoisen puhelun... Mitä lie yllätyksiä Grahamin hihasta vielä löytyy?

Suomi ennen itsenäisyyttä

Helsinki 7. marraskuuta 1917. Nälkäinen pikkupoika seuraa yhtä nälkiintyneitä koiria kruununmakasiiniin, sen toiseen kerrokseen, ja löytää sieltä lattialla retkottavan ruumiin, jonka kimpussa koirat puuhaavat... Paikalle osuu pojan kauhunhuudon hälyttämänä neljännen piirin miliisimies Leo Waara. Waara on kovin kokematon mutta ryhtyy omin päin tutkimaan tapausta kadonneiden kellon ja kellonvitjojen perusteella. Samoihin aikoihin vanhan kaasulaitoksen tiloista löytyy hirttäytynyt mies ja muuan etsivä saa tapaturmaisesti surmansa. Tapauksista kiinnostuu virasta erotettu, Kaivopuiston poliisireserviin kuuluva Anders Autio, ja pian hän on samoilla jäljillä Waaran kanssa.
Timo Saarron uusi rikosromaani vie lukijan kuohuvaan ja poliittisten muutosten kourissa kipuilevaan Helsinkiin, jonka syyspimeillä kaduilla voi törmätä niin sakilaisiin, parittajiin, siveyspoliiseihin kuin kauniisiin hurmossaarnaajiinkin.
Timo Saarto on helsinkiläinen teologian maisteri, kitaransoiton, klassisen rockin ja Olavi Virran musiikin ystävä.
Kuoleman kuukausi on Saarron kolmas Helsingin historiaan pureutuva romaani.

310 sivua.

*****************************************************************************************************

Tämä kirja ei ollut ollenkaan mua varten. Luin sen liki pakolla loppuun.

Ehkä olisi voinut valita jonkin muun kirjan tuohon haastekohtaan, mutta kun olin tämän valinnut niin sen myös luin ja piste.

Tämä on varmasti mielenkiintoinen historiasta kiinnostuneelle hesalaiselle, mutta kun en ole kumpaakaan.

Välillä tuntui kuin lukisi (huonoa) Charles Dickensin kirjoittamaa tarinaa.

Lukuhaasteen kohta: 30 kirjan kannessa on kaupunkimaisema. 

Nojatuolimatkailua

ERICA LÖFMAN: TRIPSTERI BERLIINI MATKAOPAS

RENTO BERLIINI ON EUROOPAN OLOHUONE

Tripsteri Berliini-matkaopas vie löytöretkelle aamupala-annosten sekä kirppariaarteiden äärelle ja opastaa yöelämän koukeroissa.
Berliiniä rikastuttavat lukemattomat pienet kahvilat, ravintolat, baarit sekä putiikit. Nähtävyyksiä ja historiaa on lähes joka korttelissa. Iltaisin voi maistella oluita tai siemailla artesaani-cocktaileja, käydä klubeilla tai keikoilla.
Kirjassa Berliini esitellään eläväisten kaupunginosien kautta, mutta myös herkkusuille, lapsiperheille, budjettimatkaajille sekä lhbt-matkailijoille on koottu ideoita.
Oppaasta löytyy hyödyllistä tietoa vuodenajoista, tapahtumista sekä julkisesta liikenteestä. Saat ohjeet epäviralliselle sightseeing-ajelulle 100-reittibussin kyydissä ja tutustut David Bowien Berliiniin.
Tripsteri Berliini-oppaan on kirjoittanut ja kuvannut Berliinissä vuosikymmenen asunut Erica Löfman, joka on työskennellyt graafisena suunnittelijana lehtien ja journalismin parissa Suomessa, Irlannissa sekä Saksassa.

279 sivua.

***********************************************************************************

Ei, en ole menossa Berliiniin. Lukuhaasteessa oli kohta jossa pitää lukea kirja joka kertoo Berliinistä. No tämä jos mikä kertoo 😁

Berliini ei alkanut kiehtomaan, eipä se ole kiehtonut tähänkään asti.

Berliini on hyvin vapaa kaupunki, olutta, siideriä ja drinkkejä myydään joka nurkalla, mutta älä herran tähden vain tule humalaan, sitä berliiniläiset ei hyvällä katso. Seksuaalivähemmistöille löytyy jos jonkinmoista baaria ja discoa, mutta älä mene sisään ellet kuulu heihin. Berliinissä on eläintarha, mutta jos yhtään välität eläimistä, et mene sinne. Huumeita saa käyttää ja pitää hallussa, mutta älä näytä niitä kenellekään äläkä käytä julkisesti! Ruokapaikoista löytyy; on turkkilaista, puolalaista, vietnamilaista, italialaista, australialaista, japanilaista, suomalaista, ranskalaista... saksalaistakin kyllä löytyy jos osaa etsiä.

Huhhuh...

Pysykäämme vain kotimaassa.

Lukuhaasteen kohta 44: kirja kertoo Berliinistä

Suurin niistä on rakkaus

ROBERT JAMES WALLER: HILJAISET SILLAT

Yksi kaikkien aikojen kauneimpia ja luetuimpia rakkausromaaneja.
36 viikkoa USA:n bestsellerlistojen ykkösenä!

Kirja kuin kirkkain helmi - tarina joka palauttaa uskon rakkauteen.

Robert L. Kinkaid on valokuvaaja, joka saapuu Iowaan, Madisonin piirikuntaan kuvatakseen ainutlaatuisia, vanhoja, katettuja siltoja. Mies on viimeinen lajiaan, yksinäisen tien valinnut kulkuri, joka valokuvissaan pystyy paljastamaan arkielämän kauneuden. 
Francesca Johnson on alun perin Italiasta sotamorsiamena tuotu, kauan sitten amerikkalaistunut perheenemäntä.
Nainen on hiljalleen tyytynyt rooliinsa maanviljelijän vaimona, osana yhteisöä jossa runous ja taide eivät kuulu elämään. 
Eräänä kuumana elokuun iltana Robert ajaa rämisevän farmarinsa Francescan pihaan kysyäkseen tietä Rosemanin sillalle. Siitä alkaa rakkaustarina, jonka koskettava aitous jää unohtumattomasti lukijan mieleen.
Robert ja Francesca viettävät yhdessä vain neljä lyhyttä päivää, mutta nuo päivät muuttavat heidän loppuelämänsä. Ulkonaisesti elämä pysyy entisenlaisena, mutta on kuitenkin saanut kokonaan uuden merkityksen. 

Robert James Waller on iowalainen kauppatieteiden professori, joka tunnetaan kotimaassaan myös esseistinä. Lisäksi hän on myös valokuvaaja ja muusikko. Robert James Wallerin kaksi muuta menestysteosta ovat Rajamusiikkia  sekä Hidas Valssi.

168 sivua.

************************************************************************************

Tämä oli jo ainakin toinen, jollei kolmas kerta, kun luin tämän kirjana. Aina yhtä koskettava tarina, saavuttamattomasta rakkaudesta. Kirjailija on osannut kuvata hyvin kaipuun kahden ihmisen välillä... Mutta silti se tahtoo mennä jo liian siirappiseksi.

Richardia käy suorastaan sääliksi, kun italoeukko on pettänyt häntä räikeästi eikä saa koskaan tietää. Niska limassa raataa elantoa perheensä eteen ja siinä on kiitos.

Liekö tämä kirjailijan wanna-be-omaelämäkerta. Etunimi on sama, harrastukset samat kuin kirjailijan mieshahmolla ja jopa paikkakunta sama, jossa kirjailija asuu tai asui.

Lukuhaasteen kohta 41.

Bändijuttuja

MICK ST. MICHAEL: QUEEN - IN THEIR OWN WORDS

************************************************************************************

Sain tämän kirjan siskoltani "lahjaksi" jo keväällä. Kirja on englanninkielinen. Olen tätä lueskellut silloin tällöin ja nyt sain luettua sen loppuun. Kirjassa on Queen-yhtyeen jäsenten kommentteja bändin alkuajoista aina Freddie Mercuryn kuolemaan ja hänen muistoksi järjestettyyn konserttiin asti.

Itse "löysin" Queenin vain muutamaa kuukautta, olisiko ollut puoli vuotta ennen Freddien kuolemaa. Eka biisi, jonka kuulin oli legendaarinen The Show Must Go On ja ihastuin laulajan ääneen saman tien. Aloin haalia kasetteja (silloin kuunneltiin musiikkia vielä c-kaseteilta!) kavereilta ja kopiosessiot oli melkoiset 😁

Kuuntelen edelleen erittäin mielelläni Queenia ja sen vain sanon ettei ole toista Freddie Mercuryn veroista laulajaa tullut vastaan eikä Queenin veroista bändiä, enkä usko tulevankaan.

Lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja.

Onnettoman tarina

JOIHN WILLIAMS: STONER

"Loistava, surua kaikuva romaani."
         - Julian Barnes, kirjailija

William Stoner kasvaa Yhdysvaltojen Keskilännessä maatilan poikana mutta hylkää juurensa ja elää hiljaista yliopistonopettajan elämää. Avioituminen parempiin piireihin ei tuo onnea, ja yliopistomaailmassa hänet yritetään nujertaa.

John Williams kuvaa mestarillisen eleettömästi elämässään pettyvän miehen tuntoja, rakkautta työtä ja kirjallisuutta kohtaan ja hauraita onnen hetkiä. Syvän inhimillinen tarina koskettaa armottoman täsmällisellä kuvauksellaan, ja hieno ajankuva kantaa nykypäivään. Williams kuvaa yhden ihmisen elämän, ei enempää eikä vähempää, mutta tekee sen vakuuttavan viisaasti.

Williamsin romaani ilmestyi alun perin vuonna 1965 mutta ei herättänyt tuolloin suurta huomiota. Vuonna 2006 alkoi Stonerin uusi tuleminen, kun kirjasta otettiin uusia painoksia, se käännettiin useille kielille ja se voitti kriitikot ja lukijat puolelleen.

306 sivua.

***********************************************************************************
Miten näin tylsästä aiheesta saa kirjoitettua näin mahtavan kirjan? No, Williams on kyennyt siihen. Tätä kirjaa piti lukea aina kun siihen suinkin oli mahdollisuus, vaikka sitten vain viisi minuuttia kerrallaan. Ja välillä piti laittaa kirjan kannet kiinni ja hetki miettiä lukemaansa.
Miesraukalla ei paljon ankeampaa elämää voisi olla, mutta silti hän jaksoi, kuten isänsä; viimeiseen hengenvetoon asti.
Odotin, että Stoner ja Katherine olisivat vielä tavanneet vaikka parinkymmenen vuoden päästä Katherinen lähdöstä, mutta kirjailija oli päättänyt toisin. Ehkä hän halusi Stonerin elävän valintojensa kanssa loppuun asti kurjasti.
Stonerin vaimo, Edith, herättää tuskin kenessäkään myötätuntoa. Ei ainakaan allekirjoittaneessa. Että kehtaa vielä kuolinvuoteenkin vieressä sääliä vain itseään ja sättiä Stoneria. Bitch…

Luin joskus toisenkin John Williamsilta suomennetun kirjan Butcher's Crossing, joka vieläkin väijyy takaraivossa. Tämä jää varmasti myös mieleen pitkäksi aikaa. Ihana teos kansikuvaansa myöten (joka on kuin vanha Stoner), aiheestaan huolimatta.

Lukuhaasteen kohta 8: Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen.

Väki vähenee

RIP Rutger Hauer 1944 - 2019

Ravimaailmaa

MERJA JALO: RAVAA VOITTOON

Ratsastusta harrastaneen 15-vuotiaan Jaanan ravi-innostus syttyy hetkessä. kun hän tapaa Haavikon ravitallilla työskentelevän Teron. Myös Jaana pääsee tallille työhön, alkuun aputytöksi ja vähitellen ohjastamaan. Nimikkovalmennettavakseen Jaana saa huonokuntoisen Paukkeen, jonka kanssa hän pääsee näyttämään, mitä on oppinut ja mihin todella pystyy.

RAVAA VOITTOON aloitti Merja Jalon suositun Haavikko-sarjan.

126 sivua.

************************************************************************************
Mulla ei ole ketään alle 18-vuotiasta tuttua, jolta voisi kysyä suosituksia, mutta ajattelin, että Merja Jalo on ainakin hevostyttöjen keskuudessa suosittu, niin varmasti voin lukuhaasteen kohdan kuitata tällä.
Itsekin olen aloittanut lukuharrastukseni Merja Jalon kirjoilla.
Kirjan nimi on vähän hämmentävä... Merja Jaloko tässä ravaa voittoon? Ehkä sen olisi voinut muokata muotoon "Ravilla voittoon" tai "Ravaten voittoon"...
Sekin jäi mietityttämään, että kuinka paljon tässä on Jalon henk.koht. tarinaa. Ainakin osa tallin hevosista on ollut Jalon ja miehensä omistuksessa, ainakin Speedy Frances, Susanne Iran, Ira Mint, Rita Guvijo, Ria Guvijo ja Granat.
Kaikki 80- ja 90-luvulla Villivarsaa lukeneet varmaan muistaa vielä nuo hevoset.
Juoni olisi voinut olla hieman mukaansa tempaavampaa, nyt se oli lähinnä yhtä puuduttavaa, kuin tallilla vietetyt tuhottoman pitkät työpäivät.
Esim. ravikortin ajamisesta olisi voinut olla muutakin kuin "Jaana aikoo ajaa ravikortin" ja seuraavalla sivulla ajetaankin jo kilpaa.
Tuollaisena mukavana nostalgiapläjäyksenä kirja meni, mutta ei saanut intoa muistella menneitä tätä kirjaa enempää tällä erää.

Lukuhaasteen kohta 9: alle 18-vuotiaan suosittelema kirja.

Väärä hälytys

Ei Lachlan ollutkaan tappanut Rebeccaa Emmerdalessa. Rebecca on edelleen elossa, mutta "Luckyn" vankina, kuten viime viikolla näimme.
Heti alkoi mietityttää, että tappoiko hän Terryäkään tai äitinsä biologisen isän veljeä? Eihän niitäkään koskaan näytetty. He vain "katosivat".
Nyt täytyy pistää vähän jarruja päälle yhden sun toisen näissä salaliittoteorioissaan 😉
Tällä viikolla ollaan taas viisaampia, mitä Lucky aikoo Rebeccan suhteen. Hänhän lupasi auttaa (!) Rebeccan ja Sebin pois maasta, mutta mistä sitä tietää mitä käsikirjoittaja on kirjoittanut tarinaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan.

Rebecca ja Lachlan

Tamaran tarina

CECELIA AHERN: MITÄ HUOMINEN TUO TULLESSAAN

Tamara Goodwin on aina saanut kaiken haluamansa. Äveriään perheensä kartanossa hänellä on käytössään yksityisranta, valtava valikoima merkkivaatteita ja ylellinen huone kylpyhuoneineen. Tamara on tottunut elämään hetkessä haaskaamatta ajatustakaan huomiselle.

Kun perheen isä kuolee äkillisesti ja jättää jälkeensä valtavat velat, Tamaran ja hänen äitinsä on myytävä koko omaisuutensa ja muutettava maalle sukulaisten luokse. Vaatimattomassa mökissä Kilsaneyn linnan varjossa majaileva pitkästynyt tyttö kaipaa takaisin Dubliniin.

Tamara herää horroksestaan, kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto. Siellä hänen silmiinsä osuu salaperäinen kirja: nahkakannessa ei lue kirjan eikä kirjailijan nimeä, ja sivut on suljettu kullanvärisellä lukolla. Tamaran on pakko saada lukko auki. Kun sitten kirjan tyhjyyttä ammottavat sivut alkavat täyttyä kuin itsestään, Tamaralle aukeaa uusi maailma, jossa myös tulevaisuudella on sijansa.

415 sivua.

***********************************************************************************
Ei ollut tarkoitus lukea näin pian toista Ahernia, mutta menin kiireellä kirjastoon ja tämä sattui osumaan silmiini "suosituspöydältä" niin nappasin vain tämän ja lähdin (toki lainausautomaatin kautta).
Tässä kirjassa on draamaa, komiikkaa, jännitystä ja fantasiaa. Kaikkia sopivassa suhteessa.
Miellyttävä lukukokemus, joka sai aina odottamaan, että olisi edes hetki aikaa lukea eteenpäin.
Välillä hieman sekavaa, mutta se saattoi osaksi johtua lukijan väsymystilasta.
Ahernista ei ehkä tule uutta suosikkikirjailijaani, mutta yksi erittäin vakavasti varteenotettavista taatusti.
Tässä on muuten nätti kansi, jota ei kuvasta näe. Piirrokset ovat oikeasti kullanvärisiä.

Lukuhaasteen kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema.