Tarinoita laidasta laitaan

MARITTA LINTUNEN: TAKAPIRU

Mitä taustalla häärivä takapiru voi saada aikaan?

Maritta Lintusen mestarillisissa novelleissa ihmiset toimivat yllykkeiden vieminä. Kirjailija saa viestejä tuntemattomalta ja alkaa työstää romaaniaan vihjesanojen mukaan. Kouluun tulee välkky poika, jonka ärsyttämänä opettaja paljastaa omat heikkoutensa. Menneisyyttä ei pääse pakoon: tyttöystävä vuosien takaa tupsahtaa vastaan kiusallisessa tilanteessa, tai yhtäkkiä muistaa jonkun, jolla ei kuvitellut olevan merkitystä.

Eri-ikäisten ihmisten maailmankuvaa muokkaavat paitsi elämänkokemus myös oman sukupolven moraalikäsitykset. Oikean ja väärän raja häilyy ja hyvät aikeet saattavat johtaa arvaamattomiin tuloksiin.

Maritta Lintunen tarttuu hetkeen intensiivisesti ja kuvaa ihmistä herkkävaistoisesti. Takapirun tarinoissa hän sujahtaa erilaisiin ajatusmaailmoihin vaivattomasti arvottamatta niitä keskenään.

219 sivua.

************************************************************************************

Tässä kirjassa oli vaikuttava kansi, joka sai tarttumaan tähän teokseen.

Novellit on helppolukuisia ja jouhevasti kulkevia, joten teinkin melkein uuden lukuennätyksen. Tämän kanssa meni vain 3 päivää, minulta, joka olen hidas lukija. Vain yhden kirjan olen lukenut nopeammin.

Kaikki novellit oli omalla tavallaan vastenmielisiä, ei mitään iloisia hupitarinoita, mutta se oli kai ollut kirjailijan tarkoituskin.

Mitään toistoa tarinoissa ei ollut vaan tarinat oli kirjoitettu hyvinkin laajalla skaalalla.

Tätä kirjaa lukiessa aloin miettiä, että olisiko itsestä joskus tekemään novellikokoelmaa. Pelkkä ajatuskin kokonaisen kirjan mittaisen tarinan kasassa pitämisestä alkaa hirvittää, mutta novellit on eri asia.

Lukuhaasteen kohta 36.

Shaun of the Dead (2004)

29-vuotias Shaun luulee, että hänellä on asiat huonosti: kurja työpaikka, vaativa isäpuoli ja kireät välit kämppäkaverin kanssa. Kaiken kukkuraksi Shaunin saamattomuuteen ja tyhjiin lupauksiin kyllästynyt tyttöystävä jättää hänet. Mutta elämä saa todella kurjan käänteen, kun salaperäinen virus alkaa herättää kuolleita henkiin ja koittaa zombiapokalypsi.

Pääosissa Simon Pegg, Nick Frost, Kate Ashfield, Penelope Wilton ja Bill Nighy

Kauhukomedia.

************************************************************************************

Ai, että mä sitten tykkään tästä leffasta! 

Mies katsoi tämän ekan kerran, mutta mulle tämä oli jo ainakin viides kerta. 

Pegg-Frost-kaksikon paras leffa, minkä minä olen nähnyt. 

Zombiet ovat lähinnä hauskoja ja sen verran kesyjä, että eivät juokse hulluina perässä ja jäävät välillä jopa vain tuijottamaan hiljaa laumana 😄

Mukavan mausteen elokuvaan tuovat Penelope Wilton, joka on näytellyt mm. Downton Abbey:ssa

ja Bill Nighy, jonka roolit ovat myös olleet hieman toisenlaisissa leffoissa.

Elokuvaa ei ole myöskään venytetty liian pitkäksi, jolloin vaarana olisi jo tylsistyminen. Elokuva on saatettu loppuun asti kunnialla ja onhan sielä se loppukevennyskin. 

Elokuvahaasteen kohta 17.

Mies ja alaston ase 33 1/3: Viimeinen solvaus (1994)

Mies ja alaston ase-komediatrilogian viimeinen elokuva, jossa jo välillä eläkkeellekin jäänyt Frank Drebin jatkaa konnien jahtaamista. Drebin on joutunut rakastettunsa hylkäämäksi ja työpaineet saa turvautumaan pulloon. Pian tositoimet kuitenkin kutsuvat ja terroristijahti huipentuu Oscar-gaalaan.

Pääosissa Leslie Nielsen, George Kennedy, Priscilla Presley, O.J. Simpson.

Toimintakomedia

**********************************************************************************

Leslie Nielsen oli koomikko parhaasta päästä. On harvinainen kyky olla hauska niin ettei sitä varsinaisesti edes yritä. 

Nämäkin leffat on nähty jo useita kertoja, mutta kerta toisensa jälkeen ne jaksaa naurattaa.

Nämä elokuvat on tumpattu täyteen kaikkea konnankoukkua ja tapahtumaa, että katsojalle saattaa tulla vauhtisokeus, yrjökohtaus, henkinen väsymys tai loppumaton naurukohtaus, joten katsokaa omalla vastuulla.

Elokuvahaasteen kohta 30.

Jesiditytön tarina

FARIDA KHALAF & ANDREA C. HOFFMAN: OLIN ISISIN VANKI

"Jäin henkiin näyttääkseni, että olen heitä vahvempi."

Farida Kalaf oli seitsentoistavuotias, kun Isis-terroristit hyökkäsivät elokuussa 2014 hänen kotikyläänsä Kochoon Pohjois-Irakissa. Kylän miehet ja pojat tapettiin. Tytöt ja nuoret naiset otettiin vangeiksi.
Kuukausien ajan Farida eli maanpäällisessä helvetissä. Häntä kaupattiin orjamarkkinoilla, luovutettiin mieheltä toiselle, hakattiin ja raiskattiin.
Farida nousi rohkeasti vangitsijoitaan vastaan. Lopulta hän johti viisi muuta tyttöä kanssaan autiomaan halki pakomatkalle, joka epäonnistuessaan olisi maksanut heidän henkensä.
Raiskatuksi tulemista pidetään jesidiyhteisössä niin häpeällisenä, että se johtaa jopa yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen. Farida ei kuitenkaan suostu kantamaan häpeää kohtalostaa. Hän halusi kertoa tarinansa, jotta Isisin toiminta tulisi maailman tietoisuuteen juuri sellaisena kuin se on.
Olin Isisin vanki on ensimmäinen todistajankertomus Isisin hirmutöistä sen sisältä käsin. Mutta se on myös kertomus siitä, kuinka ystävyys, rakkaus ja elämänhalu ovat mahtavampia voimia kuin mikään barbaria.

Farida Khalaf on nyt yhdeksäntoistavuotias ja asuu tällä hetkellä pakolaisena Saksassa, jossa hän jatkaa keskeytynyttä koulunkäyntiään.

Andrea C. Hoffman on politiikan toimittaja ja Lähi-Idän asiantuntija Focus-aikakauslehdessä. Hän on raportoinut alueelta yli 15 vuoden ajan. Hoffman on aiemmin kirjoittanut useita teoksia, muun muassa ensimmäisen afganistanilaisen naispilotin muistelmat Greif nach deb Sternen, Schwester!.

224 sivua.

Lukuhaasteen kohdat 11 ja 20.

**************************************************************************************

Jollei uskontoa olisi, minkälaisessa maailmassa eläisimme? Tätä tulee usein ajateltua, kun kuulee uutisissa mm. Isis-joukoista. 

Uskonnon varjolla on sodittu iät ja ajat. Kummallisia Jumalia, kun ne hyväksyvät murhat, tapot, raiskaukset, kidutukset yms.

Tämä kirja ei sinänsä yllättänyt, kun on jotain jo tiennyt sadistisista sotilaista. 

Miellyttävää lukemista tämä ei ollut, mutta hyvähän se on, että joku uskaltaa uhmata vihollistaan ja kertoa tarinansa kaikkien luettavaksi.

Sarjamurhaajan päässä

MICAEL DAHLÉN: IHMISPEDOT

>>Nainen kuoli välittömästi luotiin, joka osui pään takaosaan ja meni suoraan kallon läpi aivoihin.
Juuri sillä hetkellä Issei ajatteli vaistomaisesti ettei ollut enää ihminen.>>

Viisi murhaajaa, joiden maine on levinnyt kaikkialle maailmaan.

Charles Mansonin "perheen" brutaalit teurastukset,
Dorothea Puenten luupuutarha,
Issei Sagawan kannibalistinen sukiyaki-ateria.
Wayne Lon ammuskelu sisäoppilaitoksessa.
Peter Lundinin äidinmurha.

Viisi petoa - ja yksi pakkomielteinen professori, joka on tavannut heidät. Micael Dahlénin tutkimusmatka ihmispetojen maailmaan on vienyt hänet kolmelle mantereelle. Hän on tutkinut maailmaa, joka on täynnä kuolemaa - mutta myös rahaa, rakkautta ja julkisuutta.

245 sivua.

Lukuhaasteen kohta 40.

************************************************************************************

En tiä miksi kuvittelin tämän kirjan kertovan natseista ja juutalaisista... Tässä olikin sarjamurhaajia. 

Mulle ei ainakaan ollut tuttu nimi muu kuin Charles Manson, mutta siitäkään en tiennyt, että hän on tuollainen kultin johtaja.

Tämä oli tietyllä tavalla silmiä avaava kirja. Murha myy. Niinhän se on, mutta harvemmin sitä tulee ajateltua.

Murhat ja tapot on niin arkipäivää, ettei kaikki varmasti ylitä enää edes uutiskynnystä.

Mikä ihme naisia kiehtoo sarjamurhaajissa niin, että aivan jonotetaan, että päästään harrastamaan seksiä murhaajan kanssa? Tai joku haluaa väittää, että Dorothea Puente on hänen isoäitinsä?

Maailmassa on paljon sekopäitä...

Happy Face Killer (2014)

Tositapahtumiin perustuva elokuva 1990-luvulla ainoastaan naisia uhreikseen valinneesta sarjamurhaajasta Keith Jespersonista, joka saa jäljilleen määrätietoisen FBI-agentti Melinda Gandin.

Pääosissa David Arquette, Gloria Reuben, Stefanie von Pfetten

Trilleri

**************************************************************************************

Maailmassa on paljon pahaa. Tässä taas yksi esimerkki lisää.

Eläinten tappamisella "uransa" pikkupoikana aloittanut siirtyi iisisti naisten lahtaamiseen.

Täytyy tunnustaa, etten elokuvaa aloittaessani tiennyt taas elokuvasta yhtään mitään ja meinasin lopettaa katsomisen jo siihen, kun näin Davidin naaman.

Hän osasi kuitenkin yllättää ja veti roolinsa välillä liiankin karmivan hyvin.

Väkivallalla tässä ei mässäilty ja se oli hyvä se. Ehkä uhrien muistoa kunnioittaen elokuvasta oli varsinaiset kuolemanhetket jätetty pois.

Jossain vaiheessa (sarja-)murhaajat aina tekee sen itselleen kohtalokkaan virheen ja jäävät kiinni.

Elokuvahaasteessa ei ole kohtaa tälle elokuvalle.

Tyhmä juonenkäänne

Emmerdalen yksi suku, Dinglet, ovat aina pitäneet omiensa puolta.
Nyt kun Liv oli vähällä, vahingossa tosin, saattaa Lisan haudan lepoon ennen aikojaan, tuli aika yllärikäänne juoneen.
Lisahan ilmoitti poliisille mitä Liv ja Gabby oli tehnyt, niin nyt koko suku on kääntynyt Lisaa vastaan.
Eniten yllätti Lisan miehen, Zakin, reaktio.
Eikö se nyt ole pienempi paha, että Liv vastaa hölmöyksistään istumalla 4 kuukautta nuorisovankilassa, kuin että Lisa olisi kuollut. Hieman suhteellisuudentajua toivoisin käsikirjoittajan suunnaltakin.
Sitten kun ottaa huomioon vielä sukulaisuusasiat... Liv ei ole Dingle. Hän on Aaronin pikkusisko, mutta hänellä on eri äiti. Lisa on sentään naimakaupan kautta Dingle, ollut jo vuosikaudet.
Saa nähdä tuleeko Lisa enää takaisin, kun kerran lähti.

Lisa Dingle

Päiväkirjamerkinnät

RURIK RÖNNBERG: RURIK, LAKEUDEN LEGENDA

Tanner tömisee ja aitaa kaatuu Pohjanmaan lakeuksilla, kun Rurik kompuroi ylväästi läpi kivikkoisen polun pojasta mieheksi. Tässä omaelämäkerrallisessa kasvukertomuksessa aikamiehen ikään ehtineen entisen pikkuhäjyn lapsuuden ja nuoruuden koitokset herätetään eloon kokolailla sellaisina, kuin ne kultaisella 80-luvulla on omakohtaisesti koettu.

Nokkelan ja suupaltin räkänokan edessä joutuvat taipumaan niin virkavalta kuin paikalliset kylähullutkin. Käsissäsi lepää omapäinen ja hillitön seikkailu, joka osoittaa todeksi fraasin "kyllä maalla on mukavaa".

Nautitaan Pohjanmaan kautta.

232 sivua.

***********************************************************************************

Onneksi on edes joskus aikaa samoilla kirjastossa ilman kiirettä. Silloin onnistuu löytämään nämä helmet roskan seasta. Oli silkkaa sattumaa, että tämä kirja osui silmään, en ollut koskaan kuullutkaan tästä kirjasta.

En tiedä olenko koskaan ennen nauranut yhtä paljon lukiessani kirjaa. 

Aivan huippuhauskoja tarinoita kommunistipunahilkasta Popedan kaiuttimen magneettiin.

Jokaisen tarinan alussa on kopio nuoren Rurikin päiväkirjamerkinnästä, jotka hän on aikuisena saanut pelastettua huussin katon kätköpaikasta ja siitä alkaa muistelut.

Tälle ei ilmeisesti ole tullut jatkoa, vaikka lopussa oli hieman lupausta siitä. Kirjan kirjoittanut Christian Rönnbacka oli kysynyt Juha Vuoriselta kannattaako tehdä jatko-osa, niin tämä oli sanonut ettei poliisimiehen kannata kirjoittaa kuin dekkareita 😡

Dekkareiden kirjoittajia alkaa olla Suomikin jo väärällään, mutta näitä tällaisia helmiä ei tee juuri kukaan...

Jatkoa odotellessa.

Lukuhaasteen kohta 43.

Seventh Son (2015)

Joseph Delaneyn fantasiakirjasarjaan pohjautuvassa elokuvassa mystisen ritarikunnan viimeinen elossa oleva soturi etsii käsiinsä ennustusten lupaaman sankarin, joka on saanut synnyinlahjakseen uskomattomat voimat.

Pääosissa: Jeff Bridges, Ben Barnes, Julianne Moore

Fantasia

**********************************************************************************
Yritystä on ollut, mutta tulos jäi heikoksi.
Jos Jeff Bridges ei olisi ollut mukana noin isossa osassa, elokuva olisi jäänyt allekirjoittaneelta katsomatta.
Jos tämän elokuva oli tarkoitus olla Ben Barnesin ponnahduslautana, se lässähti ennen hyppyä. Vanhat ja kokeneet konkarit Bridges ja Moore veivät huomion, muut olivat "joitain uusia tulokkaita, joita kukaan ei enää muista nimeltä".
Vuoden 2014 fantasiaelokuvista Maleficent - Pahatar, taisi vetää sen pitemmän korren.

Elokuvahaasteen kohta 7.

Breaking The Bank (2014)

Charles Bunbury on Lontoon pitkäikäisen, mutta vastoinkäymisistä kärsivän Tuftons- pankin toikkaroiva johtaja. Pankin on perustanut hänen vaimonsa Penelopen suku. Johtaja vain on täysin ulalla pankin asioista...
Kun säälimättömät amerikkalaiset ja japanilaiset sijoituspankkiirit suunnittelevat kaappausta, Charles tekee riskisijoituksen, mutta ajaa pankin konkurssiin ja saa potkut. Koditon Charles solmii yllättäviä suhteita ja alkaa tehdä sijoituksia saadakseen sekä pankin että vaimon takaisin.

Pääosissa Kelsey Grammer, Tamsin Greig, John Michael Higgins.

Komedia.

**********************************************************************************

Ripaus Downton Abbey'a, englantilaista huumoria ja amerikkalainen pääosanäyttelijä. Mitä siitä sopasta tulee? No hauska, sopivasti erilainen komedia, joka ei juoneltaan pääsee hehkumaan, mutta näyttelijät vievät elokuvan hienosti loppuun asti.

Tähän oli ahdettu kaikki peruselementit, mutta silti siitä ei ollut tullut liian sekavaa.

Tamsin Greig oli elokuvan paras hahmo. Klassinen britti, joka ei jäänyt nyyhkyttämään sohvan nurkkaan vaan pisti ukot järjestykseen.

Ja ottihan hän vielä miehensäkin takaisin 😊

Elokuvahaasteen kohta 29

Sisustamista

Tänään sain hakea postista tilaamani tuotteet 😜

Seinälle juliste: 

...ja lasivitriiniin muki: