Tanner tömisee ja aitaa kaatuu Pohjanmaan lakeuksilla, kun Rurik kompuroi ylväästi läpi kivikkoisen polun pojasta mieheksi. Tässä omaelämäkerrallisessa kasvukertomuksessa aikamiehen ikään ehtineen entisen pikkuhäjyn lapsuuden ja nuoruuden koitokset herätetään eloon kokolailla sellaisina, kuin ne kultaisella 80-luvulla on omakohtaisesti koettu.
Nokkelan ja suupaltin räkänokan edessä joutuvat taipumaan niin virkavalta kuin paikalliset kylähullutkin. Käsissäsi lepää omapäinen ja hillitön seikkailu, joka osoittaa todeksi fraasin "kyllä maalla on mukavaa".
Nautitaan Pohjanmaan kautta.
232 sivua.
***********************************************************************************
Onneksi on edes joskus aikaa samoilla kirjastossa ilman kiirettä. Silloin onnistuu löytämään nämä helmet roskan seasta. Oli silkkaa sattumaa, että tämä kirja osui silmään, en ollut koskaan kuullutkaan tästä kirjasta.
En tiedä olenko koskaan ennen nauranut yhtä paljon lukiessani kirjaa.
Aivan huippuhauskoja tarinoita kommunistipunahilkasta Popedan kaiuttimen magneettiin.
Jokaisen tarinan alussa on kopio nuoren Rurikin päiväkirjamerkinnästä, jotka hän on aikuisena saanut pelastettua huussin katon kätköpaikasta ja siitä alkaa muistelut.
Tälle ei ilmeisesti ole tullut jatkoa, vaikka lopussa oli hieman lupausta siitä. Kirjan kirjoittanut Christian Rönnbacka oli kysynyt Juha Vuoriselta kannattaako tehdä jatko-osa, niin tämä oli sanonut ettei poliisimiehen kannata kirjoittaa kuin dekkareita 😡
Dekkareiden kirjoittajia alkaa olla Suomikin jo väärällään, mutta näitä tällaisia helmiä ei tee juuri kukaan...
Jatkoa odotellessa.
Lukuhaasteen kohta 43.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti