Yhden päivän romaani suomalaisesta Nasaretin kylästä, jonka väki etsii tietä tulevaisuuteen, vaikka menneisyyttäkin saattaisi olla hyvä vielä vilkaista.
"Kuuluu Suomi olevan maailman onnellisin maa. Semmonen tutkimus on tehty. Minä kun siitä uutisista kuulin niin heti arvelin, että tätä meijän Däniä ne on siihen kalluppiinsa haastatelleet."
Senjanen
"Voi hyvä ihme sitä yhteishenkeä, joka ennen oli. Työstä saatiin riemu ja kunnialla hoidettiin ne velvotteet, jotka oli vanhat emännät meille nuoremmille jättäneet."
Maire
"Saako tuon kirjallisena?"
Kirsi
"Minä kun ensimmäisen EU-evustajan sormieni välliin ens vaalien aikaan yhytän, niin perkele vetäsen sen niin kaksin kerroin solmulle, jotta yltää kielellä persiisä pyyhkimään."
Väinö
"Ohan se tosi arvokasta työtä, mitä te veteraanit teitte ja silleesti."
Kodinhoitaja
"Tämä on yksinkertainen yhtälö ja järkeenkäypä esimerkki siitä, minkä vuoksi agraari-Suomeksi kutsuttu saippuakupla voitaisiin aivan hyvin puhkaista kenenkään siitä kärsimättä."
Camilla
228 sivua.
*************************************************************************************
Johan osuin kultasuoneen kun uutuushyllyllä kävin.
Kirjassa osuttiin ytimeen lukuisia kertoja, jotka lukija löytää, mikäli maaseudusta ja maalla asumisesta mitään ymmärtää. Kaikkihan ei ymmärrä, kuten se tässäkin kirjassa käy selväksi.
Kirjassa oli erittäin mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka minä, maalla aina asuneena, tunnistin. On aitoja maalaisia ja sitten niitä muualta tulleita, joilla on tausta jotain ihan muuta, mutta heillekin annetaan mahdollisuus jos niin haluavat.
Jos alat huudella miten maalla pitäisi elää, vaikka et todellisuudesta mitään tietäisi, voi kohtalosi olla kurja. Kannattaa varoa mitä suustansa "faktana" päästää.
Tämä oli kyllä niin mielenkiintoinen lukukokemus, että varmaan pitää lukea joskus toistekin.
Lukuhaasteen kohta 31 = Kirja kertoo elämästä maaseudulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti