Keväällä 2007 kodittoman katusoittajan James Bowenin asuntolan ovella kökötti loukkaantunut oranssi kollikissa. Tuo päivä oli muuttava molempien elämän. Miehestä ja kissasta tuli erottamattomat ystävykset ja myöhemmin, heidän tarinansa kertovan Katukatti Bob-kirjan myötä, maailmankuuluja. Näiden kansien välissä James kertoo, mitä kaikkea hän on nelijalkaiselta ystävältään yli kymmenen vuoden aikana oppinut: ystävyyden tärkeydestä rauhallisena pysymisen taitoon ja hetkestä nauttimisen mahtavaan voimaan.
203 sivua.
**************************************************************************************
Taas osui kissakirja käteen.
Tästä tuli mieleen, että kirja on kasattu aika huitaisten kliseiden varaan.
Kuka vain voisi kirjoittaa tällaisen kirjan kun vaan listaa ensin tavallisimmat sanonnat.
Kirja ei antanut oikein mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kaikkihan tietää, että ihmistä, jolla on eläin mukana, on helpompi lähestyä. Se tuli tässäkin kirjassa monesti selväksi. Eläin on se "jäänrikkoja". Tästä on ihan omakohtaisiakin kokemuksia.
On hyvä, että tuo kissa eksyi juuri tuon kodittoman ja elämästä syrjäytyneen ihmisen seuraan ja sai siten nostettua hänet takaisin normaaliin elämään.
Lukuhaasteen kohta 30: kirjassa pelastetaan ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti