Suomen James Herriot

AARNO RANTALA: ELLÄINHOTOROHVI

Ensin kutsutaan apuun Erreyksen Sameli, pitäjän vanha puoskari, ja vasta kun tätä ei yöllä kehdata vaivata kelpaa uusi eläinlääkäri. Tällaiset ovat lähtökohdat kun elukkatohtorimme aloittelee itsellisenä yrittäjänä Pohjanmaan perukoilla joskus 60-luvulla. Ennen pitkää syrjäkylä aitoine ronskia huumoria viljelevine ihmisineen ja kallisarvoisine elukoineen tulee tohtorille tutuksi ja rakkaaksi. Hankaleen naimaton veljessarja Veeti, Vilho ja vähän vajaaksi jäänyt Valtti työllistävät eläinlääkäriä tiheään ja tuovat väriä ja jännitystä koko pitäjän elämään. Tohtorimme ongelmat ovat joskus moninkertaisesti elämänmakuisia: Rientääkö auttamaan porsaitaan pidättelevää emakkoa vai kiidättääkö poltoissa kipristelevä oma vaimo kaupunkiin sairaalaan.

215 sivua.

*************************************************************************************

No nyt sattui käteen toivomani suomalainen versio James Herriotista. Murre oli aluksi hankalaa lukea, kun se on outoa, mutta opin lukemaan sitäkin sujuvasti.

Välillä ihan unohtui etten nyt oikeasti lue Herriotia vaan Rantalaa 😊
Eläinten omistajat oli vain välillä suorastaan kuvottavia, mutta meitä on moneen junaan...
Eläinten ja niiden hoitamisten kuvaamiset oli kirjoitettu elävästi. Aivan kuin olisi vierestä seurannut. Ensimmäistä tapausta lukiessani olin vieläpä itseeni tyytyväinen, kun arvasin paljon ennen lukemista mikä lehmää vaivaa, että kaksosethan sielä selvästi yrittää kilvan tulla ulos.

Näitä näytti olevan kirjaston hyllyllä vielä ainakin kaksi. Täytyy joskus lukea nekin.

Nyt sain myös Helmet-lukuhaasteen viimeisenkin kohdan ruksia. Jes! Voittajafiilis 💪

Get Out (2017)

Tiivistunnelmaisessa trillerissä afroamerikkalaisen nuorukaisen vierailu hänen valkoihoisen tyttöystävänsä vanhempien luona saa yhä pahaenteisempiä sävyjä.

Pääosissa Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford, Catherine Keener ja  Caleb Landry Jones.

Trilleri/kauhu

**********************************************************************************

Elokuvissa aina mustaihoinen kuolee ensimmäisten joukossa, mutta tässä pätkässä oli osat käännetty ylösalaisin.

Aika äkkiä oli selvää, ettei tulevat appivanhemmat ole alkuunkaan niin mukavia miltä vaikuttavat. 

Aloin katsoa tätä niin etten tiennyt elokuvasta muuta kuin nimen ja sen, että kauhua on luvassa. 

Mietin onko tämä kuin Saw, Viimeinen Talo Vasemmalla vai Cold Creek Manor? No ei ollut niistä mikään.

Pelästyttäviä kohtia oli aika monta, jopa mulle, joka en todellakaan säiky helpolla.

Huumoriakin oli saatu mahtumaan mukaan, mutta sen kevennysyritys ei onnistunut.

Ei mitään tyypillisimmästä päästä olevaa kauhua.

Katso pimeässä ja yksin.

Kisumirrit

RIIKKA HEDMAN: KISSAKAVERUKSET - SÄMPY SAA PIKKUVELJEN

Hienot pohjoisen kissat

Suositun oululaisen Sämpy-kissan elämä mullistui pari vuotta sitten, kun perhe kasvoi pikku-Hiskin saapumisen myötä. Sämpy kertoo omin sanoin, millainen kahden kissapersoonallisuuden kohtaaminen oli ja miten uuteen tulokkaaseen sopeutuminen on sujunut. Sämpyn tokaisut värittävät upeista valokuvista koostuvaa kissaystävän toivekirjaa, jossa seurataan kahden kissakaveruksen elämää eri vuodenaikoina.

Sämpy on 6-vuotias maatiaiskissa, jonka uljas ulkokissan olemus on hurmannut ihmiset sosiaalisessa mediassa. Facebookissa ja Instagramissa Sämpyllä on 120 000 seuraajaa. 

167 sivua.

************************************************************************************

Tunnustus heti alkuun: en ole kissaihminen. Olen koiraihminen. Silti tämä kirja herätti kiinnostukseni jostain syystä.

Kirja sisältää toinen toistaan hienompia kuvia, mutta myös hauskoja oivalluksia "kissan suusta". Samaan tyyliin kuin koira nimeltä Kyösti von Persiö aikoinaan, jonka tarinoita jatkavat nyt Hilppa ja Ilpo.

Selvästi näille on nyt tilausta. Ja  mikäpä siinä, hauskahan näitä on lukea.

LOL

TAINA KINNARI: EI MENNY NIINKU STRÖMSÖSSÄ OSAT 1 JA 2

Ovikello soi, sieltä sinä tulet hymyilemään minulle. Ja vaikka ei menny niinku Strömsössä, minä kokkasin sopan jota on ihana syödä, yhdessä.

Ja sitten siivota seinät, nekin yhdessä.

Osa 1: 196 sivua, osa 2: 192 sivua.

************************************************************************************

Perustuu facebookin ryhmään "Ei menny niinku Strömsössä". 

Kirjat sisältävät ryhmäläisten kuvia pieleen menneistä kokkauksista, puutarhanhoidosta, käsitöistä jne. Olipa sielä yhden kaverinkin kuva 😀

Vahingonilo on se paras ilo 😄

Puistotyöntekijä

KARI HOTAKAINEN: KANTAJA

Tämä kannattaa lukea!

Jos työskentelee hautausmaalla, on syytä pitää ajatukset elämässä. Kaikki eivät pidä.
Koomisen kipeä ja koskettava tarina, joka ei pääty multiin.

140 sivua.

***************************************************************************************

Teki mieleni lukea vaihteeksi Hotakaista, mutta vain lyhyen tarinan verran joten valitsin ohuimman.

Kirja oli aiheeltaan mulle uutta ja sikäli piristävää.

Tämä oli hyvin tyypillistä Hotakaista, elämänmakuista, pois turhat glamourit. Loppu yritti lässähtää, mutta (onneksi) kirja tulikin siinä vaiheessa jo päätökseen.

Karvalakkiukko

TUOMAS KYRÖ: MIELENSÄPAHOITTAJAN SUOMI

Mielensäpahoittajan Suomi on Tuomas Kyrön tavallinen suurteos kansakunnan matkasta maaseudulta päällekkäistaloihin. Tangolaulajista euroviisuvoittoon. Lättähatuista hipeiksi, hipeistä jupeiksi. Miehiä kaatuu Kannaksella, Lasse Viren Münchenissä. Jälleenrakentaminen tuhoaa selät, putkiremontti budjetin. Suomalainen lottokone pyörii, Mielensäpahoittaja ei. Hän tarjoilee lukijalle sopivina annoksina myös näkemyksensä niin ystävyydestä, yhteistyöstä kuin yksinäisyydestä. Sata hauskaa, koskettavaa ja totista tarinaa kuljettavat lukijan Mielensäpahoittajan saapikkaissa suolta sushibaariin.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun synnyin. Äiti ei muistanut aamulla vai illalla, mutta kahdeksalta. Aurinko paistoi tai saattoi sataakin."

277 sivua.

************************************************************************************

Tämä oli mukavaa luettavaa. 

Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa hyvin ja osuvasti vanhan miehen näkövinkkelistä. Kirja myös sisältää paljon viisautta, jos sitä osaa lukea oikealla tavalla.

En ole ennen lukenut näitä kirjoina, elokuvan olen kyllä katsonut. 

Kyllä täytyy sanoa, että kirjana on mielenkiintoisempi.

Lukuhaasteen kohta 23: Kirjan nimessä on jokin maa

Uusi tuttavuus

JUHA MÄNTYLÄ: ÄLÄ RYHDY VIERAAN LEIKKIIN

On perjantai 13. päivä ja yksityisetsivä Jahnukainen viettää vapaapäivää porilaisessa vaatetusliikkeessä. Kun hän poistuu liikkeestä, soi takin taskussa puhelin. Soittoääni on outo, ja pian Jahnukainen huomaa elämänsä olevan pelissä.
Kun matkan varrella mukaan liittäytyy porilainen yksityisetsivä Teemu Jurkka, ei asioista tule sen helpompia- tai ainakaan yksinkertaisia.
Kahden yksityisetsivän omaperäiset seikkailut tuovat porilaiselle rikospoliisille Raimo Rautiolle harmaita hiuksia. Loppujen lopuksi ei voi olla varma, kehen voi enää luottaa. 
Mutta koskaan ei saisi ryhtyä vieraan leikkiin tai ainakaan jäädä häviölle siinä.
Älä ryhdy vieraan leikkiin on Juha Mäntylän toinen Nordbooksin julkaisema ja samalla itsenäinen jatko-osa yksityisetsivä Teemu Jurkan tutkimuksissa.

301 sivua.

*************************************************************************************
Tämä kirja sattui käteeni pitkällisen etsinnän jälkeen, kun kirjan nimessä piti olla kieltosana. Tämä oli eka jonka nimi kielsi.
Kirja alkoi ihan hauskasti, mutta aika äkkiä alkoi vaivaamaan pienet asiat... Pori, yksityisetsivä, Merikarvia... Hetkinen. Varestako tässä nyt luetaankin. Siitä kiusallisesta huomiosta en päässyt irti viimeiselläkään sivulla. Välillä kirja muistutti aika paljon Seppo Jokisen kirjoittamia dekkareita.

Varmasti hankalaa saada näistä dekkareista omanlaisiaan, mutta näin räikeää "kopioimistakaan" en kyllä suosittelisi.
Toiste en varmaan Mäntylän kirjoihin tartu. Tämä meni loppuun hammasta purren.

Lukuhaasteen kohta 45: Kirjan nimessä on kieltosana.