Doctor Strange (2016)

Marvelin Doctor Strange kertoo neurokirurgi Stephen Strangesta, jonka elämä muuttuu täysin, kun hänen kätensä murskaantuvat autokolarissa. Perinteinen lääketiede ei voi Strangea auttaa, joten hän lähtee etsimään apua Kamar-Taj'sta.
Kamar-Taj'n luostari on paitsi arvoituksellinen parantumisen keskus, myös paikka, jossa käydään etulinjan taistelua pahuuden voimia vastaan. Saatuaan maagisia kykyjä Strangen on tehtävä valinta: palatako vanhaan elämäänsä vai puolustaako maailmaa sen mahtavimpana velhona.

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Mads Mikkelsen, Tilda Swinton ja Chiwetel Ejiofor.

Toiminta/seikkailu.

*************************************************************************************

Piiiitkästä aikaa tuli katsottua elokuva. Marvelin supersankari-elokuvalta voi odottaa vain yhtä asiaa eli erikoistehosteita. Niitä tässä elokuvassa olikin ihan ähkyyn asti. Juoni oli hyvin kulunut: hyvä vs paha. Niinhän se on aina. Ja hyvä voittaa. Arvattavasti.

Mutta jos antaa itselleen luvan tykätä huikeista tehosteista, tämä elokuva voi olla jopa nautinto. Allekirjoittaneelle teki hyvää pitää kesä taukoa elokuvista, niin tällainenkin räiskintä vaikutti mukavalta ja voisin jopa katsoa Doctor Strange 2:sen.

Elokuvahaasteen kohta 14: kassamagneetti

Joko loppu häämöttää?

Emmerdale-sarjan Lachlan White on nyt tunnustanut tappaneensa Gerryn ja Gerryn "vale-enon" sekä aiheuttaneensa kolarin jossa kuoli hänen äitinsä ja isoisänsä.
Putosin henkisesti polvilleni, kun luulin hänen tappaneen Saminkin, mutta onneksi Sam on ainakin toistaiseksi elossa. Rebeccan kohtalosta ei ole varmuutta.
Mutta miten käy Bellen?
Tuli mieleen, että Lachlanilla on ajatuksena ajaa rekan alle pikku Fiatillaan tai sitten se ajaa sinne surullisen kuuluisalle louhokselle ja sieltä alas.
Sehän hoki, ettei anna tapahtua Bellelle mitään pahaa ja että he menevät paikkaan jossa saavat olla ikuisesti yhdessä...

Nyt kun tämä juoni alkaa olla loppuunkaluttu, uusi on jo oven takana.
Graham tuli takaisin Joen oikeaksi kädeksi tai hovimestariksi, kuinka sen nyt kukin haluaa ajatella ja soitti jollekulle erikoisen puhelun... Mitä lie yllätyksiä Grahamin hihasta vielä löytyy?

Suomi ennen itsenäisyyttä

Helsinki 7. marraskuuta 1917. Nälkäinen pikkupoika seuraa yhtä nälkiintyneitä koiria kruununmakasiiniin, sen toiseen kerrokseen, ja löytää sieltä lattialla retkottavan ruumiin, jonka kimpussa koirat puuhaavat... Paikalle osuu pojan kauhunhuudon hälyttämänä neljännen piirin miliisimies Leo Waara. Waara on kovin kokematon mutta ryhtyy omin päin tutkimaan tapausta kadonneiden kellon ja kellonvitjojen perusteella. Samoihin aikoihin vanhan kaasulaitoksen tiloista löytyy hirttäytynyt mies ja muuan etsivä saa tapaturmaisesti surmansa. Tapauksista kiinnostuu virasta erotettu, Kaivopuiston poliisireserviin kuuluva Anders Autio, ja pian hän on samoilla jäljillä Waaran kanssa.
Timo Saarron uusi rikosromaani vie lukijan kuohuvaan ja poliittisten muutosten kourissa kipuilevaan Helsinkiin, jonka syyspimeillä kaduilla voi törmätä niin sakilaisiin, parittajiin, siveyspoliiseihin kuin kauniisiin hurmossaarnaajiinkin.
Timo Saarto on helsinkiläinen teologian maisteri, kitaransoiton, klassisen rockin ja Olavi Virran musiikin ystävä.
Kuoleman kuukausi on Saarron kolmas Helsingin historiaan pureutuva romaani.

310 sivua.

*****************************************************************************************************

Tämä kirja ei ollut ollenkaan mua varten. Luin sen liki pakolla loppuun.

Ehkä olisi voinut valita jonkin muun kirjan tuohon haastekohtaan, mutta kun olin tämän valinnut niin sen myös luin ja piste.

Tämä on varmasti mielenkiintoinen historiasta kiinnostuneelle hesalaiselle, mutta kun en ole kumpaakaan.

Välillä tuntui kuin lukisi (huonoa) Charles Dickensin kirjoittamaa tarinaa.

Lukuhaasteen kohta: 30 kirjan kannessa on kaupunkimaisema. 

Nojatuolimatkailua

ERICA LÖFMAN: TRIPSTERI BERLIINI MATKAOPAS

RENTO BERLIINI ON EUROOPAN OLOHUONE

Tripsteri Berliini-matkaopas vie löytöretkelle aamupala-annosten sekä kirppariaarteiden äärelle ja opastaa yöelämän koukeroissa.
Berliiniä rikastuttavat lukemattomat pienet kahvilat, ravintolat, baarit sekä putiikit. Nähtävyyksiä ja historiaa on lähes joka korttelissa. Iltaisin voi maistella oluita tai siemailla artesaani-cocktaileja, käydä klubeilla tai keikoilla.
Kirjassa Berliini esitellään eläväisten kaupunginosien kautta, mutta myös herkkusuille, lapsiperheille, budjettimatkaajille sekä lhbt-matkailijoille on koottu ideoita.
Oppaasta löytyy hyödyllistä tietoa vuodenajoista, tapahtumista sekä julkisesta liikenteestä. Saat ohjeet epäviralliselle sightseeing-ajelulle 100-reittibussin kyydissä ja tutustut David Bowien Berliiniin.
Tripsteri Berliini-oppaan on kirjoittanut ja kuvannut Berliinissä vuosikymmenen asunut Erica Löfman, joka on työskennellyt graafisena suunnittelijana lehtien ja journalismin parissa Suomessa, Irlannissa sekä Saksassa.

279 sivua.

***********************************************************************************

Ei, en ole menossa Berliiniin. Lukuhaasteessa oli kohta jossa pitää lukea kirja joka kertoo Berliinistä. No tämä jos mikä kertoo 😁

Berliini ei alkanut kiehtomaan, eipä se ole kiehtonut tähänkään asti.

Berliini on hyvin vapaa kaupunki, olutta, siideriä ja drinkkejä myydään joka nurkalla, mutta älä herran tähden vain tule humalaan, sitä berliiniläiset ei hyvällä katso. Seksuaalivähemmistöille löytyy jos jonkinmoista baaria ja discoa, mutta älä mene sisään ellet kuulu heihin. Berliinissä on eläintarha, mutta jos yhtään välität eläimistä, et mene sinne. Huumeita saa käyttää ja pitää hallussa, mutta älä näytä niitä kenellekään äläkä käytä julkisesti! Ruokapaikoista löytyy; on turkkilaista, puolalaista, vietnamilaista, italialaista, australialaista, japanilaista, suomalaista, ranskalaista... saksalaistakin kyllä löytyy jos osaa etsiä.

Huhhuh...

Pysykäämme vain kotimaassa.

Lukuhaasteen kohta 44: kirja kertoo Berliinistä

Suurin niistä on rakkaus

ROBERT JAMES WALLER: HILJAISET SILLAT

Yksi kaikkien aikojen kauneimpia ja luetuimpia rakkausromaaneja.
36 viikkoa USA:n bestsellerlistojen ykkösenä!

Kirja kuin kirkkain helmi - tarina joka palauttaa uskon rakkauteen.

Robert L. Kinkaid on valokuvaaja, joka saapuu Iowaan, Madisonin piirikuntaan kuvatakseen ainutlaatuisia, vanhoja, katettuja siltoja. Mies on viimeinen lajiaan, yksinäisen tien valinnut kulkuri, joka valokuvissaan pystyy paljastamaan arkielämän kauneuden. 
Francesca Johnson on alun perin Italiasta sotamorsiamena tuotu, kauan sitten amerikkalaistunut perheenemäntä.
Nainen on hiljalleen tyytynyt rooliinsa maanviljelijän vaimona, osana yhteisöä jossa runous ja taide eivät kuulu elämään. 
Eräänä kuumana elokuun iltana Robert ajaa rämisevän farmarinsa Francescan pihaan kysyäkseen tietä Rosemanin sillalle. Siitä alkaa rakkaustarina, jonka koskettava aitous jää unohtumattomasti lukijan mieleen.
Robert ja Francesca viettävät yhdessä vain neljä lyhyttä päivää, mutta nuo päivät muuttavat heidän loppuelämänsä. Ulkonaisesti elämä pysyy entisenlaisena, mutta on kuitenkin saanut kokonaan uuden merkityksen. 

Robert James Waller on iowalainen kauppatieteiden professori, joka tunnetaan kotimaassaan myös esseistinä. Lisäksi hän on myös valokuvaaja ja muusikko. Robert James Wallerin kaksi muuta menestysteosta ovat Rajamusiikkia  sekä Hidas Valssi.

168 sivua.

************************************************************************************

Tämä oli jo ainakin toinen, jollei kolmas kerta, kun luin tämän kirjana. Aina yhtä koskettava tarina, saavuttamattomasta rakkaudesta. Kirjailija on osannut kuvata hyvin kaipuun kahden ihmisen välillä... Mutta silti se tahtoo mennä jo liian siirappiseksi.

Richardia käy suorastaan sääliksi, kun italoeukko on pettänyt häntä räikeästi eikä saa koskaan tietää. Niska limassa raataa elantoa perheensä eteen ja siinä on kiitos.

Liekö tämä kirjailijan wanna-be-omaelämäkerta. Etunimi on sama, harrastukset samat kuin kirjailijan mieshahmolla ja jopa paikkakunta sama, jossa kirjailija asuu tai asui.

Lukuhaasteen kohta 41.

Bändijuttuja

MICK ST. MICHAEL: QUEEN - IN THEIR OWN WORDS

************************************************************************************

Sain tämän kirjan siskoltani "lahjaksi" jo keväällä. Kirja on englanninkielinen. Olen tätä lueskellut silloin tällöin ja nyt sain luettua sen loppuun. Kirjassa on Queen-yhtyeen jäsenten kommentteja bändin alkuajoista aina Freddie Mercuryn kuolemaan ja hänen muistoksi järjestettyyn konserttiin asti.

Itse "löysin" Queenin vain muutamaa kuukautta, olisiko ollut puoli vuotta ennen Freddien kuolemaa. Eka biisi, jonka kuulin oli legendaarinen The Show Must Go On ja ihastuin laulajan ääneen saman tien. Aloin haalia kasetteja (silloin kuunneltiin musiikkia vielä c-kaseteilta!) kavereilta ja kopiosessiot oli melkoiset 😁

Kuuntelen edelleen erittäin mielelläni Queenia ja sen vain sanon ettei ole toista Freddie Mercuryn veroista laulajaa tullut vastaan eikä Queenin veroista bändiä, enkä usko tulevankaan.

Lukuhaasteen kohta 38: Jossain päin maailmaa kielletty kirja.