LOL

TAINA KINNARI: EI MENNY NIINKU STRÖMSÖSSÄ OSAT 1 JA 2

Ovikello soi, sieltä sinä tulet hymyilemään minulle. Ja vaikka ei menny niinku Strömsössä, minä kokkasin sopan jota on ihana syödä, yhdessä.

Ja sitten siivota seinät, nekin yhdessä.

Osa 1: 196 sivua, osa 2: 192 sivua.

************************************************************************************

Perustuu facebookin ryhmään "Ei menny niinku Strömsössä". 

Kirjat sisältävät ryhmäläisten kuvia pieleen menneistä kokkauksista, puutarhanhoidosta, käsitöistä jne. Olipa sielä yhden kaverinkin kuva 😀

Vahingonilo on se paras ilo 😄

Puistotyöntekijä

KARI HOTAKAINEN: KANTAJA

Tämä kannattaa lukea!

Jos työskentelee hautausmaalla, on syytä pitää ajatukset elämässä. Kaikki eivät pidä.
Koomisen kipeä ja koskettava tarina, joka ei pääty multiin.

140 sivua.

***************************************************************************************

Teki mieleni lukea vaihteeksi Hotakaista, mutta vain lyhyen tarinan verran joten valitsin ohuimman.

Kirja oli aiheeltaan mulle uutta ja sikäli piristävää.

Tämä oli hyvin tyypillistä Hotakaista, elämänmakuista, pois turhat glamourit. Loppu yritti lässähtää, mutta (onneksi) kirja tulikin siinä vaiheessa jo päätökseen.

Karvalakkiukko

TUOMAS KYRÖ: MIELENSÄPAHOITTAJAN SUOMI

Mielensäpahoittajan Suomi on Tuomas Kyrön tavallinen suurteos kansakunnan matkasta maaseudulta päällekkäistaloihin. Tangolaulajista euroviisuvoittoon. Lättähatuista hipeiksi, hipeistä jupeiksi. Miehiä kaatuu Kannaksella, Lasse Viren Münchenissä. Jälleenrakentaminen tuhoaa selät, putkiremontti budjetin. Suomalainen lottokone pyörii, Mielensäpahoittaja ei. Hän tarjoilee lukijalle sopivina annoksina myös näkemyksensä niin ystävyydestä, yhteistyöstä kuin yksinäisyydestä. Sata hauskaa, koskettavaa ja totista tarinaa kuljettavat lukijan Mielensäpahoittajan saapikkaissa suolta sushibaariin.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun synnyin. Äiti ei muistanut aamulla vai illalla, mutta kahdeksalta. Aurinko paistoi tai saattoi sataakin."

277 sivua.

************************************************************************************

Tämä oli mukavaa luettavaa. 

Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa hyvin ja osuvasti vanhan miehen näkövinkkelistä. Kirja myös sisältää paljon viisautta, jos sitä osaa lukea oikealla tavalla.

En ole ennen lukenut näitä kirjoina, elokuvan olen kyllä katsonut. 

Kyllä täytyy sanoa, että kirjana on mielenkiintoisempi.

Lukuhaasteen kohta 23: Kirjan nimessä on jokin maa

Uusi tuttavuus

JUHA MÄNTYLÄ: ÄLÄ RYHDY VIERAAN LEIKKIIN

On perjantai 13. päivä ja yksityisetsivä Jahnukainen viettää vapaapäivää porilaisessa vaatetusliikkeessä. Kun hän poistuu liikkeestä, soi takin taskussa puhelin. Soittoääni on outo, ja pian Jahnukainen huomaa elämänsä olevan pelissä.
Kun matkan varrella mukaan liittäytyy porilainen yksityisetsivä Teemu Jurkka, ei asioista tule sen helpompia- tai ainakaan yksinkertaisia.
Kahden yksityisetsivän omaperäiset seikkailut tuovat porilaiselle rikospoliisille Raimo Rautiolle harmaita hiuksia. Loppujen lopuksi ei voi olla varma, kehen voi enää luottaa. 
Mutta koskaan ei saisi ryhtyä vieraan leikkiin tai ainakaan jäädä häviölle siinä.
Älä ryhdy vieraan leikkiin on Juha Mäntylän toinen Nordbooksin julkaisema ja samalla itsenäinen jatko-osa yksityisetsivä Teemu Jurkan tutkimuksissa.

301 sivua.

*************************************************************************************
Tämä kirja sattui käteeni pitkällisen etsinnän jälkeen, kun kirjan nimessä piti olla kieltosana. Tämä oli eka jonka nimi kielsi.
Kirja alkoi ihan hauskasti, mutta aika äkkiä alkoi vaivaamaan pienet asiat... Pori, yksityisetsivä, Merikarvia... Hetkinen. Varestako tässä nyt luetaankin. Siitä kiusallisesta huomiosta en päässyt irti viimeiselläkään sivulla. Välillä kirja muistutti aika paljon Seppo Jokisen kirjoittamia dekkareita.

Varmasti hankalaa saada näistä dekkareista omanlaisiaan, mutta näin räikeää "kopioimistakaan" en kyllä suosittelisi.
Toiste en varmaan Mäntylän kirjoihin tartu. Tämä meni loppuun hammasta purren.

Lukuhaasteen kohta 45: Kirjan nimessä on kieltosana.

Eräs rakkaustarina

ROBERT JAMES WALLER: HIDAS VALSSI

"Miten se kaikki alkaa? Kukapa tietää. Ja miksi? Sama vastaus. Kuin vanha darwinilainen tanssi. Jotain alkukantaista, jotain ikiaikaista ja syvällä olevaa. Jotain joka kuiskaa luissa ja geeneissä: 'Tuo.' Niin se kävi: eräs keittiön ovi avautui Iowassa, ja niin avautui myös Michael Tillman, kun Jellie astui tuosta ovesta neljäntenäkymmenentenä ikävuotenaan."

Michael Tillman on keski-ikäinen, omapäinen ja karhean miehekäs taloustieteen professori Cedar Bendin yliopistossa Iowassa. Hänen intohimonaan on vanha musta moottoripyörä, jolla hän on ajanut pitkin Amerikkaa ja jota hän pitää olohuoneessaan kerrostalossa.
Jellie Braden on asunut vuosia Intiassa ja on kiinnostunut antropologiasta. Hän on nelikymppinen, Michaelin professorikollegan viehättävä vaimo.
Jellie ja Michael tapaavat dekaanin syysvastaanotolla. Se on ihastusta ensi silmäyksellä. Michael Tillman haluaa Jellietä ensimmäisestä hetkestä lähtien, enemmän kuin seuraavaa hengenvetoaan. Ja Jellie Braden tuntee samoin. Mutta Jellie ei ole vapaaa.
Kun Jellie eräänä päivänä katoaa, Michael on valmis matkustamaan halki maailman etsimään häntä ja hänen menneisyytensä salaisuuksia. Hän on valmis uhraamaan kaiken, jos vain saisi naisen kokonaan omakseen...
Hiljaisten siltojen tekijän kiehtovan kaunis ja kipeä tarina rakkaudesta, jonka kohtaa vain kerran elämässään - mutta joka muuttaa kaiken.

210 sivua.

****************************************************************************************

Aina ei pidä luottaa takakannen teksteihin ja jos yksi kirja on hyvä, ei se tarkoita, että saman kirjailijan kaikki kirjat olisi hyviä tai edes lukemisen arvoisia.

Tämä oli niin työläs luettava, ettei tosi. Mun piti tämä jo kerran palauttaa, mutta se jäikin pöydälle lähtiessä niin ajattelin, että "no luetaan sitte."

Tätä en voi suositella erityisesti kenellekään, lukekoon ken tahtoo.

Mua niin ällöttää tälläiset puolison pettämistarinat. Miksi joillakin ihmisillä on niin heikko liha?

In A Valley Of Violence (2016)

Entinen sotilas Paul ratsastaa uuteen kaupunkiin mukanaan paras ystävänsä eli koiransa. Kuolevan kyläpahasen sheriffin poika Gilly kukkoilee Paulille ja syntyy tappelu. Itsestään liikoja luuleva Gilly ei kestä tyrmätyksi tulemisen häpeää vaan ratsastaa seuraavana yönä Paulin leiripaikkaan kosto mielessään.

Pääosissa Ethan Hawke, John Travolta, James Ransone ja Taissa Farmiga.

Western.

*************************************************************************************
Elokuva vaikutti aluksi hyvinkin sympaattiselta. Mies ratsastaa tammalla preerialla jutellen koiralleen niitä näitä. Mutta sitten mies eksyy väärään kapakkaan, menettää koiransa ja alamäki alkaa.
Mitään legendaarista lännenelokuvaa tästä ei saa tekemälläkään.
Ethan Hawke on ihan ok näyttelijä, Travoltasta olen tykännyt aina, mutta nyt tuntuu että molemmat miehet oli ihan väärässä paikassa.
Mä en oikeasti edes tiennyt elokuvan loputtua, tykkäsinkö siitä vai en. Enempi kallistun nyt sen "ei":n puolelle.
Elokuva oli kokonaisuudessaan hieman kuin köyhän miehen Quentin Tarantino-pätkä.

The Last Stand (2013)

Sheriffi Owensilla on lokoisat olot valvoessaan rauhallista kyläpahasta Meksikon rajalla. Helvetti pääsee irti, kun lännen vaarallisin huumeparoni on tulossa kohti Meksikon rajaa ja seriffi Owensin kylää.
Erikoisvalmisteisen Corveten nopeus on 300 km tunnissa ja sen kyydissä on aseistettuja palkkamurhaajia ja viaton panttivanki. Mutta Owensillakin on pari ässää hihassa.

Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Peter Stormare, Eduardo Noriega, Forest Whitaker

Trilleri, toiminta.

********************************************************************************************* Jos tämä oli tarkoitettu vakavasti otettavaksi elokuvaksi, niin ei kyllä onnistuttu. Tässä oli yhtä paljon huumoria kuin komediassa.
Niin se vain on vanhuus iskenyt Itävallan ihmeeseenkin ja sitäkin oli saatu hyödynnettyä tässä ihan hauskasti.
Peter Stormare oli taas itselleen hyvin tyypillisessä ja toisaalta hieman turhassakin roolissa, mutta mukavahan häntä oli katsella.
Juoni ei ollut kaksinen, mutta sekalainen joukko näyttelijöitä sai elokuvasta tehtyä viihdyttävän.

Toiselta puolelta

AAVEET JA MUUT OUDOT ILMIÖT

Miksi jossain paikoissa kummittelee? 
Uhmaako joki osa meistä kuolemaa?
Entä mitä tapahtuu ihmisen kuollessa?

Ihminen on aina pohtinut, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä hyytävä kirja tutustuttaa tuonpuoleiseen: maailman kummittelevimpiin paikkoihin, enkeleihin ja demoneihin, räyhähenkiin ja aaveisiin.

Anna kirjan kutkuttaa mielikuvitustasi, mutta pidä varasi - tätä kirjaa ei tule lukea yksin tai yöllä, jollei ole mitä rohkein uskalikko tai paatunein aaveenmetsästäjä.

Ei heikkohermoisille!

176 sivua.

**********************************************************************************

Uunituore kirja osui käteeni ja onneksi osui. Harvoin näin hyviä kirjoja osuu kohdalle tästä aiheesta. Innostavasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu teos sisältää niin tuttuja kuin tuntemattomiakin tapauksia, mm. Loch Ness, Isojalka, Elisa Lam, Disneylandin kummitukset ja Aokigaharan metsä.

Ainoa asia mihin tekisi mieli puuttua, on se, että kummitukset eivät liiku vain öisin. Niitä on kyllä nähty ja kuultu ihan kirkkaalla päivänpaisteella. Tai ainakin minä olen...

Tuhti teos

CHRISTOPHER DELL: NOITUUS, MAGIA & OKKULTISMI - KUVITETTU HISTORIA

Salatieteiden kiehtova historia kivikauden shamaaneista ja Mesopotamian astrologeista vapaamuurareihin ja nykyajan noitiin.

Astrologia, divinaatio, taikasauvat, amuletit, vanhan kansan taiat, hermeettinen perinne, voodoo, samanismi, kiromantia, loitsut ja taikasanat, kabbala, lemmenloitsut, tarot-kortit, spiritualismi, riimut, maagiset rituaalit, wicca, taikaolennot, teosofia, druidit, talismaanit, juutalainen mystiikka, kaaosmagia, fantasmagoria, mesmerismi, alkemia, magia kuningas Arthurin tarinoissa, demonologia, grimoiret, nekromantia, maagiset paikat.

400 sivua.

************************************************************************************

Onneksi tehdään tällaisia koostekirjoja, niin ei tarvitse lukea montaa eri kirjaa. Tämän kirja jaksoi jopa lukea, eikä vain katsoa kuvia. Aina tämän tyyliset kirjat ei jaksa innostaa lukemaan loppuun asti.

Historian alkuhämäristä tähän päivään asti on uskottu jos johonkin.

Ennen on esimerkiksi astrologeja ja ennustajia uskottu toiseen tapaan kuin nykyään. Nyt iltapäivälehtien horoskoopit luetaan huumorilla, mutta eipä noita tuulesta temmattuja sepityksiä voi muuten ottaakaan kuin vitsinä. On jos jonkinlaista ennustajaeukkoa lehtien palstoilla, joista varmasti 99.9% tekee sitä vain rahan takia. 

Huijausta tai ei, kirja ainakin sisälsi paljon mielenkiintoista tekstiä.

Kuka?

Nyt ehtii vielä arvuutella, kuka tulee Emmerdaleen.
Toivottavasti tämän illan jaksossa selviää.
Joku on tulossa naamiaisiin, selvästi nainen. Onko hän joku entuudestaan tuttu vai joku uusi kasvo?
Itse veikkaan (toivon), että se olisi Kim Tate, mies veikkaa Zoe Tatea. Mikä on sun veikkaus?
Itse olen odottanut Kimiä takaisin siitä asti, kun hän lähti sarjasta vuonna 1999.

Kim Tate 1999

Väärissä nahoissa

SIRI KOLU: KESÄN JÄLKEEN KAIKKI ON TOISIN

Peetulle itseksi tulemisen hinta on kallis. Niin kallis, että sen maksaa kaikesta huolimatta.

Peetu on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka Petra hän ei ole ollut koskaan. Ei se pikkutyttö, jonka äiti muistaa. Syyskuun ensimmäinen Peetu täyttää 18 ja pian sen jälkeen hän menee korjausleikkaukseen. Ennen sitä Peetu vain odottaa.
Odottamista helpottaa se, että isä vie Peetun lentämään. Purjelentokoneeseen, melkein taivaan reunaan kiinni. Kymmennen lennon ajan Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta.

"Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää".

112 sivua.

***************************************************************************************
Mä en sitten yhtään tykkää tällaisestä kirjoitustyylistä, jossa sanat tuntuu otettaneen tyyliin "toinen tuolta, toinen täältä ja sitten vain samaan riviin".
Koko kirja oli hyvin sekava.
En olisi edes lukenut koko kirjaa ellei lukuhaaste olisi sitä vaatinut. Valitsin aiheesta lyhimmän teoksen. Se olikin tämän kirjan hyvä puoli: lyhyys.

Lukuhaasteen kohta 46: kirja kertoo trans- tai muun sukupuolisesta henkilöstä.