Alkukankeutta

The Walking Dead:n 9:s (ja kenties viimeinen?) kausi on lähtenyt käyntiin hieman tahmeasti. Nyt on ollut jotenkin liian sekavaa varsinkin sen suhteen, kuka johtaa mitäkin ryhmää. Johtajina ovat nyt ainakin Rick/Michonne, Carol, Maggie, Cyndie ja Daryl, vai oliko hän jo luopunut paikastaan..?
Leskirouva Maggiella alkaa otteet muistuttaa jo hieman Neganin tyyliä. Olihan se toki jo odotettavissa, että Gregoryn päivät päättyy, mutta että noin julkinen teloitus 😳
Jotenkin musta tuntuu, että Gregoryn teloitus ei ollut vielä mitään verrattuna siihen mitä tuleman pitää, kun Maggie ja Daryl ovat menossa Neganin (!!!) puheille. Miksi hemmetissä Darylin piti sekaantua siihen asiaan 😠 Antaisi nyt lesken mokailla ihan yksin.

Eilisessä jaksossa saatiin taas uutta mahdollista uhkatekijää juonen tihentämiseksi. Kenen kanssa Jadis oikein puhui? Mitä tarkoittaa A ja B? Kuoleeko Gabriel hyväuskoisuutensa takia? Kuka sillä helikopterilla lentelee?

Victor Frankenstein (2015)

Radikaalia tiedemiestä Viktor Frankensteinia ja hänen luotettua assistenttiaan Igoria yhdistää jalo visio ihmiskunnan auttamisesta uraauurtavien kuolemattomuustutkimustensa avulla. Mutta kun Victorin kokeet menevät liian pitkälle, hänen pakkomielteellään on kauhistuttavat seuraukset, ja vain Igor voi tuoda ystävänsä takaisin hulluuden partaalta...ja pelastaa hänet omalta hirviömäiseltä luomukseltaan!

Pääosissa: Daniel Radcliffe ja James McAvoy

Trilleri/kauhu/toiminta

************************************************************************************

Victor Frankensteinin hirviöstä on tehty elokuva jos toinenkin. Tämä meni näkemieni versioiden keskikastiin eli ei huonoin muttei paraskaan.

Hulluuden ja nerouden eron sanotaan olevan hiuksenhieno ja Frankensteinissa se kyllä henkilöityy.

Väkisinkin tuli mieleen, että jos tämä elokuva olisi totta ja kuolleiden ruumiista kasattu yksi henkiin herätetty ihminen olisi todellinen, eikö se haisisi melko kuvottavalta? Kalmalta?

Kukaan ei ainakaan nyrpistellyt nenäänsä elokuvassa... 

Carrie (2013)

Carrie White - ujo ja syrjäänvetäytyvä teinityttö, joka elää suojattua elämää äärimmäisen uskonnollisen äitinsä kanssa - päästää telekineettiset voimansa valloilleen pienessä kotikaupungissaan tultuaan nöyryytetyksi koulun tanssiaisissa.
Elokuva perustuu Stephen Kingin romaaniin.

Pääosissa Chloë Grace Mortez, Julianne Moore

Kauhu

*************************************************************************************

Koulukiusatun kosto voi olla hyvinkin rankka.

Carrien uusintaversio oli hyvin tehty. Näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti. Varsinkin Carrieta esittävä Chloë onnistui hyvin.

En enää muista vuoden 1976 versiota niin hyvin, että osaisin sanoa miten uskollisesti tämä noudatti ensimmäistä versiota, mutta onko sillä sitten väliä, jos onkin otettu hieman vapauksia.

Suosittelen kauhuleffa-iltaan.

Bridget Jones - Mad about the boy

HELEN FIELDING: BRIDGET JONES - MAD ABOUT THE BOY

"Tekstiviesti lähtee sormenpään hipaisulla, kuin ydinpommi tai Exocet-ohjus.
Deittailusääntö numero 1:
ÄLÄ TEKSTAA HUMALASSA"

441 sivua.

***********************************************************************************

Kirja vaikutti aluksi hauskalta, mutta alkoi toistamaan itseään liian puuduttavasti ja mielenkiinto tahtoi loppua ennen aikojaan. Ja miksi ihmeessä kirjailija on laittanut Mark Darcyn kuolemaan???!! Täysin typerää.

No, elämä on harvoin reilua.

Eniten alkoi ärsyttämään: "Oi, tekstari" ja jatkuva itsensä punnitseminen ja syömisten luettelu....

Ei tarvitse toista kertaa syventyä tähän kirjaan.

Omituisten otusten ensyklopedia

Hervoton kokoelma maailman oudoimpia eläimiä - ja yli 200 värikuvaa

Planeettamme on varsinainen elämän runsaudensarvi. Elämää on kaikkialla, syvimmistä merenhaudoista korkeimpien vuorten huipuille. Eläimet ovat nerokkaalla tavalla sopeutuneet mitä erilaisimpiin olosuhteisiin: ne rentoutuvat palmurannoilla lipittämässä hedelmäviinaa, ne keräävät kastepisaroita Saharassa, ne matkivat toisiaan koralliriutoilla.

Omituisten otusten ensyklopedia esittelee 100 mielettömintä otusta, muun muassa luuta syövän räkäkukan, portugalinsotalaivan ja valepuhdistajan. Teoksen on koonnut Sir Pilkington-Smythe, amatööri, konossööri ja luomakunnan salaisuuksien tirehtööri, ja hän kirjoittaa syvästi rakastamistaan eläimistä vallattoman valistuksen hengessä:

Maailman lihavin ja ainoa lentokyvytön papukaija on hellyyttävä, pulska möhkäle, jonka muistelmat käsittelevät lähinnä kokemuksia syödyksi tulemisesta. Puuttuu vain, että se olisi kehittänyt itselleen yrttivoikuorrutuksen ja asuisi savoijinkaalimuhennoksesta valmistetussa pesässä, jonka koristeena olisi pieni punajuurisalaatilla höystetty muna - kakapo on nähnyt paljon vaivaa ollakseen helppo ateria muille. Niin helppo, että niitä on jäljellä enää sata.

Vaikka tekstin tyylilaji on vapaa, faktat ovat kohdallaan. Eläinten nimien asiatarkastuksesta vastaa nisäkäsnimistötoimikunnan jäsen, luontokirjailija ja biologi Juhani Lokki.

192 sivua.

***********************************************************************************

Paras ikinä lukemani tietokirja! 😄 Jos kaikki (tylsä) tieto kerrottaisiin tähän tyyliin, jäisi asiaa varmasti enemmän muistiin, kuin perinteisellä tyylillä kirjoitetut tietokirjat. Varsinkin kun ajattelee nuoria koululaisia, joita ei biologia niin kiinnosta, tällä tyylillä voisi alkaa kiinnostamaan.

Ote kirjasta sattumanvaraisesti: 

"Olmi on mestari säästämään energiaa ruumiinosien kasvattamisessa ja sen on pakko ottaa rennosti selvitäkseen pimeissä, tyhjissä luolissa. Se ei tuhlaa voimiaan edes muhinoimiseen. Kaikki turhanpäiväinen hinkkaaminen, munien tuottaminen ja sen sellainen olisi vain tyhmää."

Toinen ote: 

"Karhukaisia on joka paikassa, korkeimpien vuorien huipulta merten syvimpiin syvänteisiin. Nokkelimmat lukijat jo arvaavatkin, että ne ovat hyvin, hyvin pieniä, kun kerran niitä ei ole näkynyt kulmakunnan kahvikutsuilla syömässä kuivakakkua. Ne ovat myös aivan hurmaavia."

Monet naurunpyrskähdykset aikaansaanut tietokirja tuskin jättää ketään kylmäksi. 👍

Poika raidallisessa pyjamassa (2008)

Bruno, naiivi ja huoleton 8-vuotias natsiupseerin poika, joutuu isänsä työn vuoksi muuttamaan turvallisesta Berliinin kodista uuteen asemapaikkaan Saksan maaseudulle. Brunolla ei ole mitään tekemistä eikä yhtään ystävää ja niinpä hän äitinsä toistuvista kielloista huolimatta lähtee tutkimaan läheistä metsää ja ikkunasta näkemäänsä "maatilaa".
Hän tapaa siellä saman ikäisen pojan ja niin saa yllättävä ystävyyssuhde alkunsa.
Elokuvan Poika raidallisessa pyjamassa tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaan, ja se perustuu John Boynesin samannimiseen, palkittuun romaaniin.
Tarina on riipaisevan koskettava ja sen ajatuksia herättävä sanoma jää mieleen pitkäksi aikaa.

Pääosissa David Thewlis, Asa Butterfield, Vera Farmiga, Jack Scanlon.

Draama

*************************************************************************************

Tämä toinen katsomiskerta ei ollut aivan yhtä vaikuttava, mitä ensimmäinen kerta, koska muistin vielä tapahtumat vaikka edellisestä katsomiskerrasta on liki 10 vuotta.

Elokuva vakuuttaa. Kyllä se pistää miettimään, mitä raakuuksia natsit tekivät juutalaisille ja miten hyvin osasivat asiat salata.

Tekisi mieli sanoa, että siitäpä sai, kun omakin poika päätyi kaasukammioon...

Yksi parhaimpia natsit/juutalaiset-elokuvista.

Big Eyes (2014)

Tim Burtonin uutuuselokuva on tosipohjainen draama taidemaalari Margaret Keanesta, jonka työt nousivat 1950 ja -60-luvuilla maailmanmaineeseen. Parrasvaloissa paistattelee kuitenkin hänen aviomiehensä, jonka nimissä teokset myydään. Satumainen menestys kääntyy pian oikeustaisteluksi.

Pääosissa Amy Adams ja Christoph Waltz

Draama

************************************************************************************

Enpä oo piiitkään aikaan katsonut elokuvia, kun olen vain keskittynyt TWD:n dvd:itä kahlaamaan läpi.

Tuli lainattua leffa, jossa ei todellakaan ole suosikkinäyttelijöitäni, päinvastoin, en pidä kummastakaan, mutta Tim Burtonin nimi alkoi kiinnostaa.

Tämä oli kyllä Burtonin elokuvaksi melkoinen pettymys. Varmasti osittain siksi, että Burtonin vakiokalustoon kuuluva Johnny Depp ei ollut mukana.

Taulut isosilmäisistä lapsista oli kertakaikkisen upeita! Osaisipa itsekin maalata tuollaisia.

Elokuva oli tiivistetty todella hyvin, eikä siihen oltu tungettu mitään ylimääräisiä läpinöitä eikä itsestäänselvyyksiä.

Siltikään en elokuvasta liiemmin tykännyt. 

Hyvä, että Margaret sai lopulta sen ansion mikä hänelle kuuluu.

Lehmien sielunelämä

ROSAMUND YOUNG: LEHMIEN SIELUNELÄMÄ

Lehmät rakastavat, leikkivät, kiintyvät ja muodostavat vahvoja, koko elämän pituisia ystävyyssuhteita. Ne voivat olla epäileväisiä ja nirsoja, kantaa kaunaa ja olla itserakkaita. Yksi niistä saattaa rakastua palavasti kesäapulaiseen, toinen tuijottaa sinua herkeämättä keittiön ikkunan läpi syödessäsi, ja kolmas on kiinnostuneempi autosi pakoputken herkullisista aromeista kuin sinusta.
Rosamund Youngin luomutilalla Englannin Cornwallissa lehmät, lampaat, kanat ja porsaat saavat käyskennellä vapaasti tilalla, poikasia ei vieroiteta emoistaan, eikä sisaruksia eroteta toisistaan. Eläimet osaavat pyytää apua askareisiinsa omatoimisesti, ja tilan väki on aina valmiina auttamaan ja tukemaan niitä.
Lehmien sielunelämä avaa kiehtovan ikkunan salaiseen maailmaan, jossa eläimen oma persoonallisuus saa kukoistaa.

141 sivua

***********************************************************************************

Tämä oli ihan ok kirja lukea, mutta nuo termit oli hakusessa taas tässäkin, joka välillä sieppaa ihan huolella. Koskahan se menisi perille, ettei yksikään urosnauta synny härkänä vaan SONNIna eikä yksikään härkä ole lisääntymiskykyinen, vain SONNIt pystyvät jatkamaan sukua. Härkä on salvettu eli kastroitu eli tehty lisääntymiskyvyttömäksi.

Koskaan en ole asunut luomutilalla, mutta olen ikäni elänyt nautaeläinten ympäröimänä. Pystyn kyllä myös sanomaan omista eläimistäni miten niiden ajatus kulkee, milloin jokin asia on huonosti tai mitä ne ovat vailla vaikka meillä ei sitä luomutuotantoa olekaan.

Tämä oli vähän kuin Youngin oman egon pönkittämistä koko kirja.

Sen kyllä allekirjoitan ettei esim. tehokanalat ole eläinten paikkoja. Näkeehän sen nyt jo kananmunastakin, mausta puhumattakaan.

Kirjan mielenkiintoisinta antia oli eri nautarodut. Shorthorn, hereford, welsh black, lincoln red, charolais… Osa oli niin outoja, että piti oikein ottaa niistä selvää ja taas tuli sivistettyä itseään.

Syyllinen vai syytön?

Emmerdalessa on taas tullut ajankohtaiseksi aihe: "kuka on syyllinen Emma Bartonin kuolemaan?". Ääniä saa taas ainakin Ross, Pete, Laurel, Bob, Adam, mutta itse olen edelleen Moiran kannalla. En sitä ala muuttamaan, kun sitä alunperinkin epäilin.
Olisi vain hyvä, kun sillekin asialle saataisiin jo päätös.

Emma Barton

LISÄYS 2.10. 2018: Eilen se viimein selvisi ja Moirahan se syyllinen oli!

Moira Barton

Jouluaatto

CHARLES DICKENS: JOULUAATTO - AAVETARINA JOULUKSI

*************************************************************************************

Kirja, jossa ei ollut takakannen tekstiä. No, kirja kertoo itsekeskeisestä, ilkeästä, kylmästä, ankarasta, kitsaasta Ebenezer Scroogesta, joka saa kunnon opetuksen kolmelta eri hengeltä kolmena eri yönä.

Kirjassa oli hauskaa, vanhaa tekstiä. Esim. näin: "Nyt hän oli vanhempi, mies paraassa iässään." ja "Mutta hänen ilmeensä muuttui, kun kaliseva hahmo pysähtymättä tuli jyhkeän oven puhki ja astui huoneeseen hänen silmiensä eteen.".

Rehellisyyden nimissä, en ehkä olisi jaksanut lukea tätä kirjaa, ellen olisi nähnyt tästä elokuvaversiota nimeltä Saiturin Joulu (pääosassa Jim Carrey), koska en olisi jaksanut lukea kirjaa niin ajatuksella, kuin se olisi vaatinut. Nyt muistin aina lukiessani kohtaukset elokuvasta ja pysyin hyvin kärryillä tarinan edetessä.

Nyt on taas hieman tylsää aloittaa uutta kirjaa, kuten aina kun saa hyvän kirjan luettua loppuun.

Lyöty mies

SEPPO JOKINEN: LYÖTY MIES
KOLMETOISTA RIKOSKERTOMUSTA

Seppo Jokisen ennen julkaisemattomien rikostarinoiden rooleissa esiintyvät niin poliisit kuin heidän asiakkaansakin. Eivät ainoastaan rikolliset, vaan myös uhrit ja omaiset, sivulliset ja silminnäkijät. Ennen kaikkea niissä esiintyy elämä, jonka arvaamattomuutta poliisi joutuu jatkuvasti todistamaan.

Onko komisario Koskisen tapaamalla tuttavalla jokin synkkä salaisuus? Vanhemmiltaan kadonnut lapsi saa poliisivoimat varpailleen, ja vakavan rikoksen tehneen pojan äiti taistelee omaatuntoaan vastaan. Mutta väkivaltajaoksen uusi päällikkö ajaa rikostutkijat epätoivon partaalle päättömillä ideoillaan... Tarinat seuraavat Koskisen ja hänen työtovereidensavuotta elämän kolhimien parissa.

336 sivua.

*************************************************************************************

Tämä olikin sitten tyyliltään poikkeava muista Jokisen kirjoista. Ihan ok tämäkin oli vaikka itse tykkäänkin enempi niistä joissa selvitellään vain yhtä tapausta. 

Toisaalta oli mielenkiintoista lukea, mitä sielä uhrien ja omaisten parissa tapahtuu.

Jotkin tarinat jäi liian vaillinaisiksi...

Kirjan viimeinen tarina "Lyöty mies" taas oli kuin lyhennelmä yhdestä kokonaisesta kirjasta. Joskus jutut ratkeaa nopeasti...