Lehmät rakastavat, leikkivät, kiintyvät ja muodostavat vahvoja, koko elämän pituisia ystävyyssuhteita. Ne voivat olla epäileväisiä ja nirsoja, kantaa kaunaa ja olla itserakkaita. Yksi niistä saattaa rakastua palavasti kesäapulaiseen, toinen tuijottaa sinua herkeämättä keittiön ikkunan läpi syödessäsi, ja kolmas on kiinnostuneempi autosi pakoputken herkullisista aromeista kuin sinusta.
Rosamund Youngin luomutilalla Englannin Cornwallissa lehmät, lampaat, kanat ja porsaat saavat käyskennellä vapaasti tilalla, poikasia ei vieroiteta emoistaan, eikä sisaruksia eroteta toisistaan. Eläimet osaavat pyytää apua askareisiinsa omatoimisesti, ja tilan väki on aina valmiina auttamaan ja tukemaan niitä.
Lehmien sielunelämä avaa kiehtovan ikkunan salaiseen maailmaan, jossa eläimen oma persoonallisuus saa kukoistaa.
141 sivua
***********************************************************************************
Tämä oli ihan ok kirja lukea, mutta nuo termit oli hakusessa taas tässäkin, joka välillä sieppaa ihan huolella. Koskahan se menisi perille, ettei yksikään urosnauta synny härkänä vaan SONNIna eikä yksikään härkä ole lisääntymiskykyinen, vain SONNIt pystyvät jatkamaan sukua. Härkä on salvettu eli kastroitu eli tehty lisääntymiskyvyttömäksi.
Koskaan en ole asunut luomutilalla, mutta olen ikäni elänyt nautaeläinten ympäröimänä. Pystyn kyllä myös sanomaan omista eläimistäni miten niiden ajatus kulkee, milloin jokin asia on huonosti tai mitä ne ovat vailla vaikka meillä ei sitä luomutuotantoa olekaan.
Tämä oli vähän kuin Youngin oman egon pönkittämistä koko kirja.
Sen kyllä allekirjoitan ettei esim. tehokanalat ole eläinten paikkoja. Näkeehän sen nyt jo kananmunastakin, mausta puhumattakaan.
Kirjan mielenkiintoisinta antia oli eri nautarodut. Shorthorn, hereford, welsh black, lincoln red, charolais… Osa oli niin outoja, että piti oikein ottaa niistä selvää ja taas tuli sivistettyä itseään.
