Kaikki alkoi Moby Dickistä. Kun poika neljäntoista vanhana luki tuon valloittavan romaanin, hän ei enää kuusitoistavuotiaana pystynyt vastustamaan kiusausta, hänen oli pakko lähteä Santiagosta etelään. Meriseikkailuun! Valaanpyyntiin!
Lomallaan nuorukainen lähtee rohkeasti etsimään mahdollisuutta ja pääseekin valaanpyyntialuksen matkaan. Onnistuneesta ja kiinnostavasta retkestä huolimatta hän tajuaa, että valaiden tappaminen ei ole hänen elämäntehtävänsä.
Nyt, kaksikymmentäneljä vuotta myöhemmin, mies palaa kotimaahansa Chileen ensimmäisen kerran sieltä paettuaan. Luonnonsuojelijana hän haluaa selvittää, mitä japanilainen tehdaslaiva tekee Chilen vesillä, miksi se menetti miehistöstään kahdeksantoista jäsentä ja mikä on sen yhteys Chilen myöntämään valaantappolupaan, joka on kansainvälisten säädösten vastainen.
Kotiinpaluun aiheuttama jännitys jää taka-alalle, kun tapahtumat Chilessä muuttuvat arvaamattomiksi.
Luis Sepúlveda kirjoittaa lämpimästi tärkeästä asiasta ja kutoo nuoren pojan kokemuksista alkavan tarinan oivallisesti huikeaan loppuun.
154 sivua.
******************************************************************************
Luin tämän kerran joskus 20 vuotta sitten, enkä tykännyt. Nyt luin uudestaan, eikä se siitä ollut parantunut. Tarina on turhan tynkämäinen ja sekava. Valaiden joukkoteurastus on tuomittavaa, mutta niin sitä vaan tehdään vaikka ne miten olisi suojeltuja elukoita. Pitäähän itämaiden saada eväsoppansa ja traaninsa. Huulipuniinkin on traania muka tarvittu...
Meriä tyhjäävät troolit saa mulla niskavillat pystyyn. Tekisi mieli kysyä, mitä sellaisen päässä liikkuu, joka ne on kehittänyt tai sellaisen joka sitä vetää perässään pitkin meriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti