Arvi Maunukan elämästä ei puutu mitään muuta kuin vaimo.
Ja aivan arvaamatta hänen harmaa arkensa muuttuu saduksi, sillä siihen ilmestyy kaunotar, jollaisesta mies ei ole osannut uneksiakaan.
Komisario Sakari Koskisen työpöydällä ei taas onnellisia sattumuksia näy. Rauhallista elämää viettänyttä poikamiestä on puukotettu asunnossaan Tampereella, ja mies vannoo, ettei tuntenut oven takana odottanutta hyökkääjää. Koskisen on vaikea uskoa uhrin kertomusta, ja pian hän löytää rikoksesta samanlaisia piirteitä kuin eräästä kuolemantapauksesta toisaalla Suomessa. Molempien taustalta alkaa hahmottua häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ja huijaamista. Se on peliä, jonka välineinä ovat rakkaus ja kuolema - eivätkä pelaajat kaihda mitään keinoja.
282 s.
Viimeinkin tämä on luettu! No itse lukemisessa ei mun mittapuulla mennyt kauaa. Vajaa pari viikkoa, mutta kirjastosta piti käydä tätä etsimässä kolme kertaa. Kolmannella kerralla marssin tiskille, että onko tätä kirjaa ollenkaan olemassa täällä?! Takahuoneesta kirjaston täti sen sitten haki. Liekö ollut jollain henkilökunnasta kesken?
No pian saa sen takaisin 😊
Vielä tuosta kirjastossa käymisestä sen verran, että kun mulla sattui silloin olemaan aikaa jäin istumaan ja lukemaan muita kirjoja kirjastoon, huomasin vanhemman herrasmiehen muistilappu kädessään hyllyn edessä jossa on Jokisen kirjoja. Naureskelin mielessäni, että lukee näitä näköjään muutkin eikä tainnut löytyä sitä oikeaa, kun lähti hartiat lysyssä pois ilman kirjaa.
Tämä oli yksi parhaimpia lukemiani Jokisen kirjoja. Mau-Mau:ta kävi ihan sääliksi, mutta taisi siinä loppujen lopuksi käydä ihan hyvin. Sitähän ei voi kuin kuvitella, mikä oli Arvin (Mau-Mau) ja Sinivuokon (Sanni) tulevaisuus vai oliko sitä ollenkaan.
Onneksi Sakari ymmärsi pitää housut jalassa tällä(-kin) kertaa. Mulla nousee aina niskavillat pystyyn, kun joku vieras nainen alkaa liehitellä Koskista. Liha kun on välillä heikkoa Koskisen kohdalla 😣
Kirjoitusvirheitä oli tässäkin kirjassa, kuten aiemmissakin, mutta oikeasti ne vain piristää. Kiva naureskella pienille virheille. Ei elämää pidä ottaa niin vakavasti.
Toivottavasti (!!) huomenna saan lainaan sarjan seuraavan osan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti