Komisario Koskinen Tampereelta.
Tammerkoskesta nostetaan hukkuneen miehen ruumis, ja Koskinen saa taas töitä. Uhri on joutunut veteen vain hetkeä aikaisemmin - toisen havainnon mukaan itse hypänneenä, toisen mukaan työnnettynä.
Samaan aikaan kaupunkia järkyttää maahanmuuttajanaiseen kohdistunut veriteko. Lööpit mässäilevät jo kunniamurhalla, ja poliisin paineet kohoavat nopeasti kriittisiksi. Lähellä tapahtumien keskipistettä sijaitsee muuan asunto, jossa yksinäisyyteen tuomittu mies kirjoittelee sähköposteja. Hän on valmis mihin tahansa saavuttaakseen kaipaamansa... Viikko koituu rankaksi Koskisen johtamalle väkivaltajaokselle. Ja miksi komisarion ex-vaimo haluaa tavata Koskisen monen vuoden tauon jälkeen?
Tämä kahdeksas Jokinen (tai Koskinen...) jäi hieman pliisuksi. Suurta yllätystä ei tullut.
Kirjan parasta antia oli, kun Luttinen vihdoin ja viimein sanoi sanottavansa. Ihan tarpeeksi kauan onkin ollut kuin lammas.
Jotenkin sääli, ettei Raija ja Sakari päätynyt enää yhteen. Toisaalta sen ymmärtää, mutta toisaalta...
Mie taas oon aina tyytyväinen, ku Raija yrittää eikä onnistu :) Mitäs läksi!
VastaaPoista:D Joo, olisi vain muistanut, että "niin myötä- kuin vastamäessäkin" :)
VastaaPoista