Jälleen koko perheen hyvän tuulen kirja, jonka parissa viihtyvät kaikenikäiset.
Yorkshirelainen eläinlääkäri James Herriot on jo valloittanut suomalaiset kirjoilla Kaikenkarvaiset ystäväni ja Luojanluomat ystäväni.
Tässä kirjassa selviää muun muassa Ken Billingsin vasikoiden salaperäisten sairastumisien syy, kerrotaan siitä kuinka kaupungissa oli juhlaparaati, nuori eläinlääkäri putosi hiilikanavaan ja varasti koko näytelmän, siitä kuinka valtavankokoinen, tyhmänläntä bokseri Vilhelm oli pilata hätkähdyttävän kauniin rouva Rumneyn elämän, kuinka eläinlääkärin ja hammaslääkärin ammatit sivuavat toisiaan, siitä kuinka rouva Ainsworth saa elämänsä parhaan joululahjan, kuinka postinkantaja Jim Oakley oli parempi lehmänparantaja kuin nuori eläinlääkäri ja siitä kuinka Herriot piti vastasyntyneitä varsoja ja porsaita omaa vastasyntynyttä poikaansa kauniimpina ja loukkasi syvästi kätilö Brownin tunteita.
Elämänmyönteisyys ja huumori ovat James Herriotin pettämättömät maamerkit; ja kaikenkarvaiset ovat tosiaan ne luojanluomat, jotka hän laskee ystävikseen.
Tässä kirjassa Herriot on joutunut jättämään Yorkshiren, hän on astunut armeijan rulliin.
Mutta muistoissaan hän elää Yorkshiren laaksoissa ja kukkuloilla, rakkaitten eläimiensä ja niiden yhtä rakkaiden omistajien, sinnikkäiden, epäluuloisten, hyväntahtoisten, juonikkaitten, hentomielisten, itarien ja anteliaitten yorkshirelaisten parissa.
255 s.
Ihanaa luettavaa jälleen. Mua ihastuttaa Herriotin asenne. Vaikka hän on eläinrakas ja eläin kuin eläin on tärkeä, hoitamisessa pidetään maalaisjärki mukana. Niitä ei kääritä kapaloon ja luotto maanviljelijään/eläimen omistajaan on kohdillaan. Eläintä yritetään aina hoitaa, jos siihen on pienikin mahdollisuus, mutta tosiasioita ei kielletä.
Muistuttaa tuota meidän eläinlääkäriä, tai siis sitä mitä hän oli. Nykyään häntä ei tunnu kiinnostavan enää edes raha.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Tervettä lukemista.
Onko tejän eläinlääkäri uupunu työtaakan alle? Sellanen taitaa olla ammattitautina niillä.
VastaaPoistaHerriotit on niitä kirjoja, joita voi lukea aina uudelleen! Sain miehen mummon Herriot-kirjat, mutta niissä oli ainakin silloin niin kauhea pinttynyt tupakanhaju, etten voinut lukea. Vois nyt kokeilla, kun ovat liki 20 vuotta olleet savusta poissa...
Toinen eläinasiakirjailijasuosikkini on tänäisessä blogautuksessakin mainittu Gerald Durrell, vaikkei eläinlääkäri olekaan. Ja siitä tehty sarja vaikuttaa pitkästyttävältä.
En tiedä mikä ell riivaa. Ei suostu enää tulemaan vaikka hätä olisi :( Nyt on vain toivottu hartaasti, että eläimet pysyisi terveenä. Gerald Durrell on mulle ihan outo nimi, mutta nythän minä otan siitä selvää :)
VastaaPoista