Sopimaton suhde (1996)

Amy aloittaa lukion ja kuulee ystäviltään biologianopettajasta, Pete Nashista, joka valitsee joka vuosi lellikin, jonka päästää helpommalla kuin toiset. Opettaja alkaa huomioida Amya muita oppilaita enemmän ja Amyn ystävät ovat aluksi hyvillään opettajalta saamastaan erityishuomiosta, mutta ennen pitkää alkavat huolestua, kun käsittävät että suhteessa on muutakin kuin helposti saatavat hyvät arvosanat.

Pääosissa Gary Cole, Nicholle Tom, Alyson Hannigan, Sara Rue

Draama

************************************************************************************
Gary Cole oli laitettu inhottavaan rooliin. Charmantti mies ja tuollainen mänttipää 😖
Elokuva perustuu tositarinaan ja se lisää elokuvan inhottavuutta.
Aika outoa, että opettaja on saanut niin kauan käyttää hyväkseen lapsia ennenkö asia otettiin vakavasti.
Elokuva teki aika mahalaskun lopussa, kun asian käsittely oli toteutettu puolijuoksua.
Ihan jees leffa aiheestaan huolimatta.

Käsi joka kehtoa keinuttaa (1992)

Tiivistunnelmainen elokuva Peyton Flandersista, jonka elämä romahtaa aviomiehen ja lapsen kuoleman myötä. Nainen hukuttaa katkeruutensa hakeutumalla kiireisen uraäidin, Claire Bartelin, lastenhoitajaksi.
Pian Peyton on koko perheen suosikki, mutta Peytonilla on ihan omat suunnitelmansa.

Pääosissa Rebecca De Mornay, Annabella Sciorra, Matt McCoy.

Trilleri.

**********************************************************************************

Tämä oli kauan yksi suosikkielokuvistani, kun aikoinaan katsoin tämän ekan kerran ja täytyy myöntää ettei hohto ole juurikaan himmennyt. 

Nykyäänkin ehkä yritetään tehdä jotain tämän tapaista, mutta ei ne onnistu, ainakaan ilman seinillä ja katoissa ryömiviä kaivosta nousseita ökrämönkiäisiä.

Tässä on aika simppeli juoni, mutta hyvät, rooleihinsa istuvat näyttelijät tekevät elokuvasta mielenkiintoisen. Tosin Rebecca De Mornay on joka elokuvassa yhtä vastenmielinen.

Ernie Hudsonin näyttelemä Solomon käy sääliksi, kun häntä syytetään vakavasta teosta syyttä, mutta onneksi sekin asia selviää.

80-luvulla tehtiin hyvää musiikkia, mutta 90-luvulla hyvät elokuvat.

Nousukausi (2003)

Katri ja Janne ovat korkeasti koulutettuja, kauniita, varakkaita ja uraputkessa. Ystäväpiiri harrastaa extreme-matkailua ja pari haluaa pysyä trendissä mukana - mieluiten askeleen muita edellä. Eiväthän he ole edes ehtineet tehdä mitään yhdessä pitkään aikaan.
Vastaus löytyy Jannen uuden työnantajan  juhlista, joissa Janne tapaa Ilpo Heinon. IH-tours järjestää aivan uudenlaisia elämysmatkoja kotimaassa: "Asunnottomana Espoossa", "Kolmivuorotyöntekijänä Vantaalla" tai "työttömänä Jakomäessä". On aika näyttää uskaltavansa ja lähteä kohti seikkailua!

Pääosissa Petteri Summanen, Tiina Lymi, Kari-Pekka Toivonen ja Antti Virmavirta.

Komedia.

***********************************************************************************

Kenties ovelaksi tarkoitettu pätkä oli lähinnä tyhjää kolinaa ja ennalta-arvattavaa hömppää. 

Ei tällä nyt kuuhun mennä.

Tämäkin elokuva kuului siihen kastiin, jolloin samat näyttelijät pyöri jokaisessa kotimaisessa leffassa ja tv-sarjassa. Onneksi niistä on jo menty eteenpäin.

Tämän voi just ja just katsoa jos ei muuta tekemistä ole.

 

Jumanji (1995)

Alan Parrish on kenkätehtailijan poika, joka löytää rakennustyömaalta salaperäisen lautapelin, JUMANJIN.
Illalla hän suuttuu isälleen, koska tämä aikoo lähettää hänet sisäoppilaitokseen. Vanhempien lähdettyä juhliin Alan päättää karata, mutta hänen ystävänsä Sarah tulee käymään. He alkavat pelata Jumanjia ja kohta alkaa tapahtua kummia ja Alan katoaa yhtäkkiä kuin maan nielemänä.
Vuosia myöhemmin Parrishien talon ostaa Nora, Judyn ja Peterin täti. Judy ja Peter löytävät oudosti rummuttavan pelin ullakolta ja ryhtyvät pelaamaan. Pian heillä on viidakko ja aikuiseksi kasvanut Alan PArrish olohuoneessaan, josta Jumanji on vienyt hänet 26 vuotta aiemmin. Mutta tämä on vasta alkua, sillä peli on saatava päätökseen, jotta kaikki palautuisi ennalleen. Jumanji ei päästä pelaajaa käsistään ennen kuin viimeinen noppa on heitetty...

Pääosissa Robin Williams, Bonnie Hunt, Kirsten Dunst, Bradley Pierce.

Seikkailu

**************************************************************************************

Olipa mukavaa katsoa Jumanji pitkästä aikaa.

Ei siinä enää samaa hohtoa ollut kuin ennen, mutta kyllä tämä aina jääkiekon voittaa 😁

Eläimet oli tuolloin vielä aika kökösti tehtyjä, kun vertaa mitä ne nyt elokuvissa on, mutta toisten perässä öhkivä sarvikuono oli ihana.

Robin Williams oli omillaan tämän tyylisissä elokuvissa, joita hän teki monia.

Viihdyttävä pläjäys.

Elokuvahaasteen kohta 5.

Tarina yhden päivän ajalta

PETER FRANZÉN: SÄRKYNEEN PYÖRÄN KARJATILA

SYDÄMELLINEN JA RIEMASTUTTAVA YHDENPÄIVÄNROMAANI ISOÄIDIN HULLUNMYLLYKSI MENEVISTÄ SYNTYMÄPÄIVISTÄ.

Maatilan vanha emäntä ja perheen matriarkka Kaino täyttää 80 vuotta. Paikalle tulevat Kainon aikuiset lapset perheineen ja joukko yllätysvieraita. Jos juhlille oli käsikirjoitus, se unohtuu saman tien, sillä iloinen jälleennäkeminen kääntyy vääjäämättä ennustamattomaksi sekamelskaksi.

Juhlissa on tarjolla kakun ja yhteiskuvan lisäksi fyysisiä ja henkisiä kolhuja. Vanhat kaunat ja uudet intohimot pulpahtavat pintaan eikä kirkkaiden löytyminen helpota järjestyksenpitoa.

Mustan komedian kääntöpuolena on aikuisten sisarusten suhteiden herkkä ja tarkkanäköinen kuvaus.

Peter Franzénin Särkyneen pyörän karjatila on samaan aikaan sydämellisen hauska maatilakomedia ja inhimillisen surumielinen kattaus sisarusparven toiveista, turhautumista ja ilon aiheista - maailmasta, jonka niin moni tunnistaa omakseen.

323 sivua.

************************************************************************************

Tästä kirjasta en ole juuri hyvää kuullut, mutta ajattelin sen silti lukea.

Mä tykkäsin. 

Tämä oli samantyylinen kuin elokuvat joissa Franzén on näytellyt.

Ainut asia mikä kirjassa häiritsi, oli murre. Se vaikutti ihmeelliseltä sekametelisopalta, enkä päässyt perille, missä päin Suomea tässä ollaan.

En voinut vastustaa ajatusta siitä, että kirjasta tehtäisiin elokuvaversio.

Mielessäni tein jo roolijakojakin.

H-P Björkmanin laittaisin Vikin rooliin, Tommi Korpela olisi Erno, Kirsi Ylijoki Illinä, Elina Knihtilä menisi Marin rooliin ja Leilana olisi ehdottomasti Katariina Kaitue.

Kainon rooliin on vaikea ajatella ketään... Kristiina Elstelä olisi ollut oiva, mutta hän on jo edesmennyt.

Suosittelen kesä(loma)lukemiseksi.

Lukuhaasteen kohta 21.

Salapoliisijuttuja

ADRIAN CONAN DOYLE - JOHN DICKSON CARR: SEITSEMÄN PIIPUN MYSTEERIT

Maailman kuuluisin salapoliisi Sherlock Holmes palaa rikosten jäljille!

Lontoon Baker Streetin etsivän luojan Sir Arthur Conan Doylen poika Adrian Conan Doyle ja legendaarinen dekkarikirjailija John Dickson Carr kirjasivat niitä merkillisiä tapauksia, joista oli ennen vain muutamia hajamerkintöjä aikaisempien Holmes-tarinoiden yhteydessä.

Holmes on parhaassa vedossaan ja tapausten kuvaajan tri Watsonin kynänjälki on yhtä mukaansatempaavaa kuin ennenkin.

"Riista on liikkeellä!"

214 sivua.

***********************************************************************************

Mieluummin katson näitä tarinoita tv:stä kuin luen kirjana. Ja vielä niin, että pääosissa ovat Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman.

Holmes-tarinat on kirjoitettu vähän liian viisaasti eikä kirjan lukija voi mitenkään huomata niitä pieniä yksityiskohtia joiden perusteella Holmes tekee ihmisistä pika-analyyseja. No, eipä se aina onnistu television kauttakaan..

Ihan viihdyttävää lukemista, mutta ei innosta enempään.

Lukuhaasteen kohta 26.

The Visit (2015)

Sisarukset Becca ja Tyler lähtevät viikoksi isovanhempiensa luokse Pennsylvaniaan. Syrjäisellä maatilalla he kuitenkin pian huomaavat, ettei kaikki ole kunnossa isovanhempien kohdalla.
Isovanhempien käytös muuttuu koko ajan vain pelottavammaksi ja lopulta lapset joutuvat tekemään kaikkensa selviytyäkseen elossa kotiin.

Pääosissa Olivia DeJonge, Ed Oxenbould, Deanna Dunagan ja Peter McRobbie ja Kathryn Hahn

Kauhu

*********************************************************************************
En ole M. Night Shyamalanin teosten fani, mutta tämä oli hyvä. Kännyköillä ja käsivarakameroilla pitkälti kuvattu, mutta jälki oli selkeää eikä sellaista sähläystä kuin esim. Blair Witch Project. 
Juuri tuo kotivideomaisuus toi mieleen Paranormal Activity-elokuvat, isoäiti toi mieleen elokuvan The Happening ja olihan tässä piirteitä Mamastakin.
Kuitenkaan elokuvasta ei jäänyt kopioimisen makua, koska siihen oli saatu omat erikoiset mausteensa.
Leffassa myös tapahtui koko ajan eikä vasta lopussa, juttu vain tiheni loppua kohden ja jos katsoo elokuvaa puolella teholla, se kyllä muuttuu, kun totuus isovanhemmista paljastuu.

Elokuvahaasteen kohta 13.

Bridget Jones's Baby (2016)

Nelikymppinen Bridget on jälleen sinkku erottuaan Mark Darcysta ja päättää keskittyä työhönsä ja vanhoihin ja uusiin ystäviin.
Hänen elämänsä saa uuden käänteen, kun hän tapaa Jackin, häikäisevän amerikkalaisen ihailijan, joka on kaikessa Darcyn vastakohta. Yllättävien käänteiden seurauksena Bridget huomaa olevansa raskaana, mutta asiassa on yksi pulma, hän on vain 50-prosenttisen varma isästä.

Pääosissa: Renee Zellweger, Colin Firth, Patrick Dempsey

Draama/komedia

***********************************************************************************
Eipä yllättänyt, että tämä elokuva olisi saanut jäädä vaikka tekemättä, kuten etukäteen epäilin.
Elokuva aiheutti hieman myötähäpeää ja vaivautuneisuutta.
Bridget Jonesin eli Renee Zellwegerin ulkoinen olemus ei jotenkaan enää sovi tuollaisen höhlän rooliin. Oli kuin varjo entisestään. "Ylimääräisten kilojen" (joita ei mielestäni koskaan ollut) myötä on lähtenyt paljon muutakin, kuten kyky näytellä.
Daniel Cleaverin eli Hugh Grantin puuttuminen leffasta oli suuri virhe. Miksi se oli laitettu kuolemaan? Kirjassa hän muistaakseni oli vielä elossa, kun Mark Darcy (Colin Firth) oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja Bridgetillä kaksi lasta.
Heppoinen juoni ei kantanut alkuunkaan.
Kaikki muut tuntui olevan hukassa paitsi itseään tyrkyttävä  Jack Qwant (Patrick Dempsey). Bridgetin vanha kaveritrio ja vanhemmat olisivat saaneet olla isommassa roolissa.