SYDÄMELLINEN JA RIEMASTUTTAVA YHDENPÄIVÄNROMAANI ISOÄIDIN HULLUNMYLLYKSI MENEVISTÄ SYNTYMÄPÄIVISTÄ.
Maatilan vanha emäntä ja perheen matriarkka Kaino täyttää 80 vuotta. Paikalle tulevat Kainon aikuiset lapset perheineen ja joukko yllätysvieraita. Jos juhlille oli käsikirjoitus, se unohtuu saman tien, sillä iloinen jälleennäkeminen kääntyy vääjäämättä ennustamattomaksi sekamelskaksi.
Juhlissa on tarjolla kakun ja yhteiskuvan lisäksi fyysisiä ja henkisiä kolhuja. Vanhat kaunat ja uudet intohimot pulpahtavat pintaan eikä kirkkaiden löytyminen helpota järjestyksenpitoa.
Mustan komedian kääntöpuolena on aikuisten sisarusten suhteiden herkkä ja tarkkanäköinen kuvaus.
Peter Franzénin Särkyneen pyörän karjatila on samaan aikaan sydämellisen hauska maatilakomedia ja inhimillisen surumielinen kattaus sisarusparven toiveista, turhautumista ja ilon aiheista - maailmasta, jonka niin moni tunnistaa omakseen.
323 sivua.
************************************************************************************
Tästä kirjasta en ole juuri hyvää kuullut, mutta ajattelin sen silti lukea.
Mä tykkäsin.
Tämä oli samantyylinen kuin elokuvat joissa Franzén on näytellyt.
Ainut asia mikä kirjassa häiritsi, oli murre. Se vaikutti ihmeelliseltä sekametelisopalta, enkä päässyt perille, missä päin Suomea tässä ollaan.
En voinut vastustaa ajatusta siitä, että kirjasta tehtäisiin elokuvaversio.
Mielessäni tein jo roolijakojakin.
H-P Björkmanin laittaisin Vikin rooliin, Tommi Korpela olisi Erno, Kirsi Ylijoki Illinä, Elina Knihtilä menisi Marin rooliin ja Leilana olisi ehdottomasti Katariina Kaitue.
Kainon rooliin on vaikea ajatella ketään... Kristiina Elstelä olisi ollut oiva, mutta hän on jo edesmennyt.
Suosittelen kesä(loma)lukemiseksi.
Lukuhaasteen kohta 21.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti