Yorkshireläinen eläinlääkäri James Herriot jatkaa värikkäitä, rakastettuja muistelmiaan pitkän tauon jälkeen.
Herriot kertoo mukaansatempaavasti vaativasta mutta palkitsevasta työstään mukavien ja hankalienkin eläinten ja ihmisten parissa. Taustana elää Yorkshiren nummiylänköjen ja laaksojen luonto, jonka maisemat, tuoksut ja tunnelmat välittyvät suoraan lukijan aisteihin.
Tämä lämpimän elämänmyönteinen kirja on tulvillaan yhtä hauskoja sattumuksia kuin televisiosarjanakin valloittanut Kaikenkarvaiset ystäväni.
365 sivua.
Näitä kirjoja on aina mukava lukea.
Monenlaisista eläimistä kertovia tarinoita laidasta laitaan, mutta kaikki ei pääty onnellisesti. Se on elämää.
Ongelmat ja eläinten sairaudet on pysyneet samoina, mutta hoitotoimenpiteet on kehittyneet, onneksi.
Kivan lisämausteen kirjaan toi assistentti, mäyrätohtori Calum Buchanan. Calum keräsi omaa eläintarhaansa toisten eläinlääkärien vastusteluista huolimatta. Hänen olkapäillään lepäsi aina mäyrä, hän hankki pari arvaamatonta dobermannia, lisää mäyriä, haikaran, kilpikonnia... jne. Mutta ikävähän Calumia ja hänen eläimiäänkin loppujen lopuksi tuli kun hän muutti pois.
Olisi mielenkiintoista lukea vastaavia kirjoja suomalaisen eläinlääkärin kirjoittamana. Onkohan niitä olemassa?
Lukuhaasteen kohta 12.
Eikös Mikael Ilves oo jotain kirjoittanut? Ei kyllä Herriotin vertaista... mietin, että onko meillä vaitiolovelvollisuus niin vahva, voiko edes kirjoittaa kovin tarkasti.
VastaaPoistaMeillä = Suomessa.
PoistaTosiaan joo, enpä muistanutkaan Mikael Ilvestä. Täytyy joskus perehtyä asiaan.
Poista