Ennen metsä oli täynnä kaikenlaista väkeä.
Siellä oli tonttuja, menninkäisiä, keijuja, maahisia, peikkoja ja jättiläisiä. Nämä kaikki olivat metsän väkeä, ja niistä kerrotaan tässä kirjassa.
Metsä ei siis ollut mikä tahansa paikka. Kun mentiin metsään, mentiin jonkun kotiin. Tämä oli ennen ihmisille itsestään selvää.
Mutta eivät metsät mihinkään ole hävinneet. Päinvastoin, Suomessa on metsiä enemmän kuin ennen. Ainakin puita kasvaa enemmän.
Kyllä haltijoille tilaa riittäisi vieläkin Missähän ne nykyisin ovat?
56 sivua.
Täyttää haastekohdan nro 47
*************************************************************************************
Ensinnäkin tässä on mielestäni kirjoitusvirhe. Se pitäisi olla haltia, ei haltija. Haltia on pieni taruolento, haltija taas jonkun omistaja.
Tämä oli sikäli hauska kirja, että pisti ajattelemaan, miten arjessa monesti puhutaan edelleen peikoista, hiidestä ja muista metsän (mielikuvitus)olennoista ajattelematta asiaa sen enempää.
Jos vaikka kiroaa, että Hitto!, niin se tulee sanasta Hittavainen. Hittavainen oli kova hosumaan ja huitomaan, mutta silti vaaraton. Siksi hitto-sanakin on lievä kirosana.
Tai kun mennään metsälle tai kalaan, mennään pyytämään kalaa Ahdilta ja riistaa Tapiolta.
Vieläköhän nykyajan vanhemmat osaa pelotella lasta Näkistä veden ääressä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti