Hirveetä

MARKKU HARJU: MERVI-HIRVI

Mervi-hirvenvasan tarina on koskettanut satojatuhansia ihmisiä. Sen elämää on seurattu niin lehdissä kuin televisiossakin.

Emostaan eroon joutunut vasa tuli Villieläinhoitolaan vain muutaman päivän ikäisenä. Sen ensimmäiset päivät olivat sopeutumista sijaisemoon eli ihmiseen. Oman emon antama turva oli poissa, hoitolan eläimet korvasivat luonnoneläimet sen elämässä. Seuranaan sillä oli hevosia, vuohia, koiria, kanoja ja hanhia.

Kirja kertoo Mervin elämästä keväästä syksyyn ja ensimmäisen talven tuloon. Siihen mahtuu monta haikeaa, mutta myös iloista ja antoisaa hetkeä.

On ilo nähdä, kuinka Mervistä on kasvanut terve tyttöhirvi. Enää se ei tarvitse sellaista hoivaa kuin ennen. Siitä on tulossa aikuinen. Minulle se on silti aina pieni avuton hirvenvasa.

148 sivua.

************************************************************************************

Tämäkin kirja olisi jäänyt tekemättä, jos vasan "löytänyt" pariskunta olisi toiminut kuten pitää. Olisivat poistuneet takavasemmalle ja jättäneet vasan metsään. Kyllä emä sen olisi löytänyt.

Mutta koska vahinko oli jo tapahtunut, oli hyvä, että vasa pääsi toiseksi parhaaseen paikkaan.

Mielenkiintoista huomata, että hirvenvasan käyttäytyminen pienestä murrosikäiseksi menee ihan samalla kaavalla kuin monen vasikan. 

Pienenä ollaan niin ihmisen perään ja vähän isompana aletaan kokeilla rajoja, välillä rajustikin. 

Kirjassa oli runsaasti kuvia, mikä on iso plussa. Voiko suloisempaa olla kuin pieni luppakorvainen hirvenvasa?!

Mukava tarina, jolle mielellään lukisi jatkoa.

Täyttää lukuhaasteen kohdan: 39