Sinister (2012)

Rikoskirjailija Ellison muuttaa vaimonsa, poikansa ja tyttärensä kanssa idylliseen omakotitaloon, jonka edelliset asukkaat kokivat karmean kohtalon, joista nuorin selvisi todennäköisesti elossa, mutta katosi mystisesti.
Kun Ellison löytää ullakolta pahvilaatikon, jossa on vanhoja kaitafilmejä samankaltaisista brutaaleista murhista, tajuaa kirjailija olevansa keskellä toistuvaa ja selittämätöntä painajaista.
Samalla kun menneet murhat motiiveineen alkavat pikkuhiljaa selvitä kauhistuneelle kirjailijalle, on jo ihan liian myöhäistä.
Pahuuden pauloissa oleva perhe on tappavassa tilanteessa, josta ei ole paluuta. Nähtyäsi hänet, et ole enää turvassa. Sinua on varoitettu.

Pääosissa Ethan Hawke, James Ransone, Juliet Rylance ja Nicholas King.

Kauhu, trilleri.

************************************************************************************

Ja taas on paikattu yksi aukko sivistyksessä. Paljon olen kuullut puhuttavan tästä, mutta tänä aamuna vasta sain katsottua. Luulin tätä vanhemmaksikin elokuvaksi...

Ihan ok pätkä tämä oli, mutta ei saanut tämäkään sykettäni nousemaan. Alkoi välillä jo tympimään nuo tyypilliset kliseet: a)  pääosan esittäjä on kirjailija, b) sinne ullakolle pitää tunkea, vaikka ei omista edes kunnollista taskulamppua c) talossakin on aivan onneton valaistus (kenellä oikeasti on niin huonot valot?!) ja sitten ihmetytti se, mihin Ellisonin perhe katosi aina välillä. Mies koluuttaa ullakolla ilmeisesti toisten nukkuessa, yö kun on, niin kukaan ei tuu sanomaan, että olis jo hiljaa...

No tälläisistä kauneusvirheistä riippumatta, elokuvan jaksoi katsoa loppuun. 

Kun kaitafilmissä näkyi murhaajan maski ja Ellison laittoi pausen päälle, aloin mielessäni hokea; "käännä nyt sitä päätäs... No, käännä!" Ja viimein, kun Bughuulin naama näkyi tietsikan ruudussa , se käänsi päätään! Jee! 😃 Pienistä asioista se ilo on revittävä.

Maailman merkillisimmät kummitustarinat

MERVI KOSKI: MAAILMAN MERKILLISIMMÄT KUMMITUSTARINAT

Kautta aikojen jännitystä janoavat ovat sukeltaneet kummitusjuttujen syövereihin, ja kaikkialta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vannomaan nämä uskomattomat tarinat tosiksi. Mervi Koski on koonnut maailmalla liikkuvat tarinat yliluonnollisista tapahtumista ja henkien kohtaamisista kiehtovaksi kokoelmaksi kummitusjuttujen parhaita perinteitä kunnioittaen. 
Perinteisesti aaveen on uskottu olevan kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt syystä tai toisesta maan päälle kummittelemaan. Ehkä tuo olento ei ole päässyt rauhaan elävänä tehtyjen pahojen tekojen vuoksi, tai jokin tehtävä on jäänyt kesken. Joku puolestaan on elämässään kohdannut vääryyttä eikä siksi pääse haudan lepoon. On niitäkin, jotka kummittelevat varoittaakseen läheisiään vaanivista vaaroista. Poikkeuksen tähän synkkään kummituskavalkadiin tuovat ne haamut, jotka ovat muuten vain jääneet maan päälle viihtymään.
Aaveet eivät ole vain ihmishahmoja, vaan kyse voi olla jopa koneista. Aavekulkuneuvoja huristaa ilmassa, maalla ja merellä. Pimeässä kummitusjunien valot pyyhkivät maisemaa ja taivaalla lentää koneita ilman valoja. Keskipäivän ruuhkassa voi hyvällä onnella nähdä aavebussin viilettävän pitkin kaupungin katuja tai keskellä merta maailman kuuluisimman aavelaivan, Lentävän Hollantilaisen, törmäyskurssilla kohti uimarantaa.

Mervi Koski on Hämeenlinnan kaupunginkirjaston informaatikko, kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Viimeksi häneltä on julkaistu teos Hirviökäsikirja.

256 sivua.

***********************************************************************************

Kirja oli kasattu aikalailla klassisimmista tarinoista, joten mitään uutta ja yllätyksellistä ei tämä kirja antanut jos yhtäänkään on aiheeseen perehtynyt.

Aihe tuntuu nyt olevan kuuminta hottia ja tämän tyylisiä kirjoja on putkahdellut tasaiseen tahtiin.

Koska joku kirjoittaisi kirjan aivan tavallisten sukankuluttajien havainnoista nykypäivänä?

Ihan sama mitä on tapahtunut joskus 1500- tai 1700-luvulla, eikö olisi mielenkiintoista lukea mitä on tapahtunut 2000-luvulla? Eilen, tänään?

Itse olen mm. nähnyt joku vuosi sitten, koiran kanssa lenkille lähtiessä, naisen kävelevän poispäin. Ajattelin tietysti jonkun olevan lenkillä, lenkkeilijöitä täälä piisaa, mutta kun minuutin päästä käännyin katsomaan, ei ketään missään ja tie on pitkältä ihan suora. Siinä ajassa ei ehdi piiloon kuin korkeintaan Usain Bolt. Jälkeenpäin tajusin, ettei koira ollut reagoinut "lenkkeilijään" mitenkään, vaikka oli kovin ihmisystävällinen ja olisi varmasti ainakin katsonut sitä.

Jokunen aika myöhemmin näin samalla tiellä kävelevän mustapukuisen naisen, mutta hänet näin vain ns. "sivusilmällä". Rahinakin kuului hiekkatieltä kummallakin kertaa, mutta kävelijöitä vaan ei missään.

Walter Mittyn ihmeellinen elämä (2013)

Ben Stillerin ohjaama ja tähdittämä draamakomedia Walter Mittystä - tavallisesta miehestä, jonka vilkas mielikuvitus muuttaa arkisen elämän uskomattomaksi seikkailuksi. Walter Mitty elävöittää tavallista, yksinkertaista elämäänsä uskomattomilla ja koomisillakin päiväunelmilla, joissa mikään haaste ei ole hänelle liian suuri: hän kiipeää jättimäisen jäätikön päälle tai pelastaa vanhuksen räjähdysvaarassa olevasta rakennuksesta. Kun Walter ei unelmoi, hän on sankarillisen alter egonsa vastakohta: tavallinen työpaineiden alla elävä kaveri, joka on liian ujo pyytääkseen nättiä työkaveriaan treffeille. Kun kohtalo puuttuu peliin, Walter joutuu sukeltamaan tosielämään ja lähtee matkalle maailmalle, josta tulee todellinen seikkailu, josta hän ei olisi osannut edes uneksia.

Pääosissa Ben Stiller, Kristen Wiig, Shirley MacLaine ja Sean Penn

Komedia, Draama, Seikkailu.

*********************************************************************************
Alku vaikutti lupaavalta, keskeltäkin vielä, mutta sitten tarina lässähti.
Viittaukset toisiin elokuviin, kuten Hancockiin ja Benjamin Buttoniin ei toiminut, vaikkakin olivat hauskoja mausteita.
Kohtaus jossa Sean O´Connell oli kuvaamassa lumileopardia ja lähti pelaamaan paikallisten kanssa jalkapalloa, sai itsessäni uinuvan maailmanmatkaajan heräämään syvästä unesta.
Voisi olla aika huikeaa elää edes joskus tuollaista elämää. Mennä vain sinne minne mieli tekee ja tehdä juuri sitä mitä huvittaa. Mutta tuohan on mahdollista vain niille, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja elokuvissa.
Vaikka tämä leffa nyt ei kantanut päähän asti, haluaisin katsoa vielä joskus toistekin 😏

Kuka tappoi Emman?

Tuo oli eilisen Emmerdale-jakson nimi.
Sitä todellakin saa tässä pähkäillä. Epäiltyjä on liuta ja vielä enemmällä määrällä kyläläisistä motiivi.
Ross, Moira, Cain, Gabby, jopa Pete on yksi ehdokas.
Aivan niin kuin silloin kun Tom King pudotettiin yläkerran ikkunasta kuolemaan. Syyllisiä oli silloinkin vaikka kuinka ja monta. Eikä syyllinen jäänyt koskaan edes kiinni.

Finn:in kuolema oli turha. Siis juonellisesti ja muutenkin, mutta aikansa kutakin, niin se kai menee.

Itse epäilen Moiraa. Sitten kun Moira jää kiinni ja joutuu vankilaan, Victoria ja Adam saavat sen vauvan kasvatettavakseen, jota he ei itse ikinä voi saada. Suurinta syyllistä yritetään tehdä Rossista, mutta siihen en usko. Olihan Ross sielä sillalla, kun Emma makasi maassa kuolleena, mutta en usko Rossin häntä tuupanneen alas.

Kuka sellaista tekisi

SEPPO JOKINEN: KUKA SELLAISTA TEKISI

Ketäpä sellainen kiinnostaisi, että vilkkaan pyörätien kupeessa makaa joku rappioalkoholisti - vaikka tämä makaisi siinä tuntikausia. Vasta sitten kutsutaan poliisi, ja vasta sitten selviää, että mies on kuollut.

Poliisit ovat nähneet aivan liian monta vastaavaa tapausta, eikä heitä kummastuta, että mies saa pian kohtalotoverin. Ovatko uhrit vain uusia satunnaislukuja viinakuolemien tilastoihin? Komisario Koskinen on pian hyytävän varma asiastaan: joku on ryhtynyt ottamaan Hervannan rappioalkoholisteja hengiltä. Ja rikostutkijat voivat vain kysellä itseltään, kuka sellaista tekisi.

336 s.

*************************************************************************************

No nyt oli kirja, jossa oli sitä toivomaani parisuhdedraamaa, rikosta ja vauhtia.

Lopun takaa-ajo oli kuin elokuvasta.

Mutta oikeasti, mikä ihmisiä riivaa, kun näkevät ihmisen makaavan tien vieressä tai harhailevan yksin yöpaidassaan keskellä vilkasta katua, niin kukaan ei pysähdy kysymään onko kaikki ok? Siis tätähän tapahtuu ihan tosielämässäkin.

Onneksi tämä nyt oli vain fiktiota.

Nyt pidän taas tauon Jokisen kirjoista... jos maltan 😉

The Circle (2017)

Mae Holland on nuori ja terävä nainen, joka saa unelmatyön teknologiayhtiössä nimeltä Circle. Yhtiössä korostetaan tiedon jakamisen ja avoimuuden arvoja, mutta koko elämän jakamisella on seurauksensa.

Kun työasiat alkavat vaikuttaa Maen läheisimpiin ihmissuhteisiin eivätkä intiimeimmätkään hetket ole enää vain kahden ihmisen välisiä, alkavat Maen hälytyskellot soida.

Maen karismaattisne esimiehen ja Circle-yhtiön johtajan roolissa vakuuttaa kaksinkertainen Oscar-voittaja Tom Hanks.

Pääosissa: Emma Watson, Tom Hanks, Karen Gillan, Glenne Headly ja Bill
Paxton.

Draama/Sci-fi

*************************************************************************************

En tiedä onko tämän elokuvan tarkoitus olla pelotteena, ohjeena vai vain varoittavana esimerkkinä.

Se on varmaa, että ihmiskunta tukeutuu ihan liiaksi kaikkeen teknologiaan. Kaikella kun on kääntöpuolensa. Ei mitään niin hyvää, ettei jotain pahaakin.

Elokuva oli taiten tehty, selkeä ilman turhia löpinöitä.

Hanks oli tämän leffan kantava voima. Tuli mieleen Robert Langdon, kun Hanks piti esitelmää suurelle joukolle 😊

Onko Emma Watson nyt leimattu aina jonkun neropatin rooliin, kun ensimmäinen roolinsa oli Harry Pottereissa Hermione Grangerina? No, hyvin se ainakin tähän leffaan istui.

Viha on paha vieras

SEPPO JOKINEN: VIHA ON PAHA VIERAS

Tavallisessa tamperelaislähiön kerrostalossa alkaa tapahtua pelottavia asioita, jotka ylittävät selvästi perisuomalaisen pikkuriitelyn ja jurnutuksen. Ihmisten asunnoissa käy kutsumaton vieras, joka jättää jälkeensä uhkaavia viestejä. Komisario Koskisen on vaikea päätellä, onko kyseessä sairas häiriköinti vai hiljaa kytevä vaara.

Sitten naapureitaan terrorisoinut talokyttääjä löytyy asunnostaan surmattuna. Motiivi on jokaisella talon asukkaalla, joten epäiltyjä ei Koskiselta ja tämän tutkijaryhmältä puutu - mutta siitä kerrostalon kauhunhetket vasta alkavat. Yksi asukas joutuu murhayrityksen uhriksi kotonaan, toinen silmittömän väkivallan kohteeksi kotimatkalla. Ja pian Koskinen huomaa tutkivansa outoa rikossarjaa ja miettivänsä, onko ihminen naapurinsa vartija.

288 s.

**********************************************************************************

Tätä lukiessa tuli mieleen, "Onneksi en asu kaupungissa". No onpa noita talokyttääjiä toki maallakin, mutta ei noin vakavaksi ole vielä mennyt.

Tämä oli taas sellainen tarina, josta en jostain syystä saanut kiinni. 

Syyllinen selvisi vasta sitten, kun se suoraan sanottiin. En osannut edes epäillä ketään. Hieman ennen syyllisen paljastumista, ehdin epäillä Kinnusen vaimoa, mutta eihän se toki ollut niin klassinen tapaus.

Mieluusti olisin lukenut enemmän Sakarin ja Linnean suhteen kehittymisestä, mutta siitä ei paljoakaan nyt kerrottu. Kallea ja Kamillaakaan ei mainittu kertaakaan 😀