Kautta aikojen jännitystä janoavat ovat sukeltaneet kummitusjuttujen syövereihin, ja kaikkialta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita vannomaan nämä uskomattomat tarinat tosiksi. Mervi Koski on koonnut maailmalla liikkuvat tarinat yliluonnollisista tapahtumista ja henkien kohtaamisista kiehtovaksi kokoelmaksi kummitusjuttujen parhaita perinteitä kunnioittaen.
Perinteisesti aaveen on uskottu olevan kuolleen ihmisen sielu, joka on jäänyt syystä tai toisesta maan päälle kummittelemaan. Ehkä tuo olento ei ole päässyt rauhaan elävänä tehtyjen pahojen tekojen vuoksi, tai jokin tehtävä on jäänyt kesken. Joku puolestaan on elämässään kohdannut vääryyttä eikä siksi pääse haudan lepoon. On niitäkin, jotka kummittelevat varoittaakseen läheisiään vaanivista vaaroista. Poikkeuksen tähän synkkään kummituskavalkadiin tuovat ne haamut, jotka ovat muuten vain jääneet maan päälle viihtymään.
Aaveet eivät ole vain ihmishahmoja, vaan kyse voi olla jopa koneista. Aavekulkuneuvoja huristaa ilmassa, maalla ja merellä. Pimeässä kummitusjunien valot pyyhkivät maisemaa ja taivaalla lentää koneita ilman valoja. Keskipäivän ruuhkassa voi hyvällä onnella nähdä aavebussin viilettävän pitkin kaupungin katuja tai keskellä merta maailman kuuluisimman aavelaivan, Lentävän Hollantilaisen, törmäyskurssilla kohti uimarantaa.
Mervi Koski on Hämeenlinnan kaupunginkirjaston informaatikko, kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Viimeksi häneltä on julkaistu teos Hirviökäsikirja.
256 sivua.
***********************************************************************************
Kirja oli kasattu aikalailla klassisimmista tarinoista, joten mitään uutta ja yllätyksellistä ei tämä kirja antanut jos yhtäänkään on aiheeseen perehtynyt.
Aihe tuntuu nyt olevan kuuminta hottia ja tämän tyylisiä kirjoja on putkahdellut tasaiseen tahtiin.
Koska joku kirjoittaisi kirjan aivan tavallisten sukankuluttajien havainnoista nykypäivänä?
Ihan sama mitä on tapahtunut joskus 1500- tai 1700-luvulla, eikö olisi mielenkiintoista lukea mitä on tapahtunut 2000-luvulla? Eilen, tänään?
Itse olen mm. nähnyt joku vuosi sitten, koiran kanssa lenkille lähtiessä, naisen kävelevän poispäin. Ajattelin tietysti jonkun olevan lenkillä, lenkkeilijöitä täälä piisaa, mutta kun minuutin päästä käännyin katsomaan, ei ketään missään ja tie on pitkältä ihan suora. Siinä ajassa ei ehdi piiloon kuin korkeintaan Usain Bolt. Jälkeenpäin tajusin, ettei koira ollut reagoinut "lenkkeilijään" mitenkään, vaikka oli kovin ihmisystävällinen ja olisi varmasti ainakin katsonut sitä.
Jokunen aika myöhemmin näin samalla tiellä kävelevän mustapukuisen naisen, mutta hänet näin vain ns. "sivusilmällä". Rahinakin kuului hiekkatieltä kummallakin kertaa, mutta kävelijöitä vaan ei missään.
Jokin aika sitten luin jostain "tutkimuksesta" johon oli haastateltu ihan tavan ihmisiä. Vauvapalstalla (https://www.vauva.fi/keskustelu/3053395/selvittamaton-asiatapahtuma-joka-jaanyt-vaivaamaan)
VastaaPoistakeskustelun seassa on muutamia hyviä juttuja.
Meillä lopetettu koira kummitteli jonkin aikaa, ja miehen kans kerran nähtiin lenkkeilijä, joka tuli takaa muttei ikinä ohittanu meitä, hävis tyhjään. Myöhemmin käytiin katsomassa, oliko siinä joku sivupolku, mutta se ainoa, mikä löydettiin, oli niin kaatuneiden puiden vallassa ettei siitä olis voinu mennä. Ja tosiaan koira ei reagoinut, vaikka se yleensä hinkui lenkkeilijöitä kohti.
Ai sellainen tutkimus on ollut! Harmi kun en ole tiennyt. Jännää, että olet kokenut saman tyylisen haamulenkkeilijä-tapauksen. Meilläkin on edesmenneet koirat vieraillut, mutta kukin vain kerran. Ihan kuin olisivat käyneet katsomassa, että täälä on selvitty. Eläimethän murehtii kuollessaan, miten se oma ihminen selviää. Ritakin on käynyt karsinassaan hörisemässä kuolemansa jälkeen. Se oli aika ihana kokemus jälkikäteen ajatellen.
VastaaPoistaNo meillä koira (tai kaksihan niitä lopetettiin kerralla) tassutteli ja tulla pompsutti rappuja alas varsinkin ilta-ja yöaikaan kauemminkin, mutta sitten sanoin sille että menee tonne naapuriin ku sen takia ne jouduttiin lopettaan. Sit hävis. Mie ja kuopus lähinnä niitä kuultiin ja kuopus näki sen varjonkin oven alta kajastavassa valossa.
Poista