Kirjan takakannen teksti:
Komisario Koskisen öisen juoksulenkin aikana ehtii tapahtua paljon. Pakenevan moottoripyörän takaa-ajo päättyy kohtalokkaasti Hervannassa ja Peltolammilta löytyy surmattuna liikuntavammainen mies.
Tutkimukset johtavat pian Hukantupa-nimiseen palvelutaloon, uhrin viimeiseen asuinpaikkaan. Sen hiljaisesta väestä erottuvat Hukan enkeleiksi kutsutut vammautuneet miehet, jotka purkavat kohtalonsa tuomaa vihaa ja katkeruutta riidanhaluiseen ryypiskelyyn. Joukon keulahahmo on murhattu, ja pian eräs vakavasti sairas ja kivuista kärsivä mies joutuu hyökkäyksen kohteeksi kotitalonsa pihalla. Riehuuko kaupungilla mielipuoli murhaaja, joka uskoo vapahtavansa kärsivät kohtalostaan? Vai onko kyse talon väen sisäisistä kaunoista? Samalla komisario yrittää hölkätä avioeroaan unholaan, vaikka muutakin sisältöä olisi elämään löydyttävä....
356 s.
Ja taas yksi Jokinen luettuna 👌
Näihin jää ihan koukkuun, ei voi muuta sanoa.
Ruotsissa on Ystadin kaupunki, jossa Wallander-fanit kiertävät kirjoista tuttuja paikkoja. Mitäs jos tästä tehtäisiin Suomen oma Wallander ja järjestettäisiin kierroksia Koskisen jalanjäljissä? 😀
Sattuneesta syystä Tampere on alkanut tulemaan tutummaksi allekirjoittaneelle ja näistä kirjoistakin saa huomattavasti enemmän irti, kun on "tuttuja" paikkoja.
Seuraavaksi olisi lukuvuorossa Piripolkka. Jokohan siinä Koskisen rakkauselämä saa uusia käänteitä 😉 Se jäi tässä kirjassa hieman puolitiehen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti