Kirjan takakannen teksti:
Ville Haapasalo aloitti opinnot Leningradin teatteriakatemiassa vuonna 1991. Hän ei puhunut sanaakaan venäjää. Hän asui järkyttävissä kellariloukoissa, näki vapaaehtoisesti nälkää ja joutui useita kertoja ryöstetyksi ja hakatuksi.
Lopulta hän päätyi kaikkien aikojen suosituimpaan venäläiseen elokuvaan. Siitä alkoi uskomaton ura elokuvatähtenä ja julkisuuden henkilönä, joka nykyään rankataan Forbes-talouslehdessä Venäjän "kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi".
Tässä suorasukaisessa haastattelukirjassa Ville kertoo uskomattomista kokemuksistaan gangstereiden, oligarkkien ja sotaherrojen vieraana ja siitä, miten hän oppi rakastamaan villiä ja mahtavaa naapurimaatamme.
Luin aiemmin tämän jatko-osan "et muuten tätäkään usko". Jos olisin lukenut nämä oikeassa järjestyksessä, jatko-osa olisi todennäköisesti jäänyt lukematta, koska tämä oli välillä niin räävitön ja ankea, että tuskin olisin vaivautunut. Jatko-osa oli mukavempaa luettavaa.
On nämä sellaisia tarinoita, että välillä pitää miettiä, onko tämä oikeasti tapahtunut...
Haapasalon ohjelmat Venäjältä on tosi mielenkiintoisia, mutta nämä kirjat ei niinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti