Takakannen teksti:
Komisario Koskinen on päässyt toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa: hän on purjehduslomalla Kreikan saaristossa ystävänsä ja vanhan virkaveljensä Juusosen kanssa. Lomamatka on totisesti tarpeen, sillä Koskisen avioliitto on seilannut vakaata kurssia karille.
Mutta vaikka tasaiset purjehdustuulet ovat suotuisat, eivät ruumiit jätä kumppanuksia lomallakaan rauhaan. Kreikan saaristossakin sellainen kelluu heidän venettään vastaan, ja paikallinen poliisi keksii oitis helpot syylliset ruumiin löytäjistä.
Koskinen ja Juusonen alkavat selvittää tapausta omin nokkinensa ja omin lupinensa. Pian Rhodoksen auringon alla hikoilee kaksi hämmentynyttä rikostutkijaa ratkaisemassa kuolemantapausta, jolla on sangen yllättäviä yhteyksiä.
Ei voi jämähtyneisyydestä syyttää tätä kirjailijaa. Kaikki kirjat on tähän mennessä olleet ihan erilaisia, vaikka hahmot ovat samat.
Tämän kirjan alussa sai "kaupan päälle" pikakurssin purjehduksesta. Se oli mulle melko hepreaa, kun en purjehduksesta ole ollut kiinnostunut koskaan niin termistökään ei ole tuttua.
Tarina pääsi kunnolla vauhtiin kun Koskinen ja Juusonen löysivät ruumiin merestä.
Tätä kirjaa lukiessa tuli ehkä naureskeltua eniten näistä Jokisen kirjoista tähän mennessä,
eikä vähiten pienen, mutta oleellisen, kirjoitusvirheen takia: "Hän lähti klooraamaan kohden ruumista"... Siinä oli pitänyt lukea kroolaamaan 😃 Pienet virheet ei haittaa, kun tarina muuten on hyvä.
Taattua Jokisen laatua 👍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti