On huhtikuun 18:sta 1906. Puolalaisessa metsässä syntyy joenpenkalle poika, jonka äiti kuolee synnytykseen. Metsällä ollut poika löytää vauvan ja vie kotiinsa. Pojan äiti pitää lasta merkkinä Jumalalta ja ottaa vauvan hoiviinsa. Pojan isä ei haluaisi lisää suita ruokittavaksi, kun ruoka ei tahdo riittää nytkään perheelle ja jaksaa siitä muistutella vähän väliä.
Samaan aikaan bostonilaisessa synnytyssairaalassa syntyy toinen poika etuoikeutetun pankkiirin lapseksi.
Pojat kasvavat tarinan edetessä aikuisiksi ja heitä yhdistävät kunnianhimo ja viha.
****
Tulin lainanneeksi tämän kirjan hetken mielijohteesta, kun kannessa luki: "Paras koskaan kirjoitettu kirja". Ihan noin ylevästi en itse kirjasta sanoisi. Heti ensimmäisen luvun jälkeen kirja koukutti ja kun välillä oli pakko pitää taukoa, oikein odotti, että olisi taas aikaa lukea eteenpäin.
Ennen en oo tämän tyylisiä kirjoja lukenut, enkä ehkä luekaan, mutta tätä kyllä suosittelen jos tiiliskiviromaanit ei saa kavahtamaan takajaloille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti