"Jätetään se peruukkiasia jo. Tässä on turha meitin yhtä muovikassia perään kuuluttaa, kun kokonainen maatila ja ihmisarvot kaikkine tilpehööreineen on alta kiskastu. Keskitytään nyt vain tähän ainutlaatuiseen hetkeen ja siihen tosiasiaan, että Äiteni kaveeraa tyttärensä ikäisen miehen kanssa, joka on kohtapuoliin täällä, minun henkilökohtaisessa vuokrayksiössäni. Kaikki tapahtuu varoittamatta. Hiukseni ovat pesemättä, matonkuteet levällään ja kaiken katteeksi, jälleen kerran ja samaan syssyyn, täysin mitään häpeämätön, aikuinen, viraton, näppylänaamainen poikani poukkaa paikalle, hotkii kuin konsanaan omassa kotonansa kolkkoa mutta välttämätöntä tarjouseinettäni, minun energiaa ahmivasta , tunkalta muovilta haisevasta jääkaapistani. Kaikki tämä, sekä elämän lohduton, loputon epäoikeudenmukaisuus ja ikävään syöty voitasokeriranskanpulla." -Aili
Yksiöön en äitee ota on rehevä ihmissuhdedraama joka jatkaa Suomen hevonen-näytelmän tarinaa. Elämän yllättävät käänteet ovat johdattaneet Ailin, eronneen, työttömän entisen laitosompelijan pieneen yksiöön yhdessä Äiteen kanssa. 24 neliötä betonikaton alla tarjoaa turvaa maailman sateilta myös lapsille ja Äiteen ystävälle.
Sirkku Peltola käsittelee verbaali-ilottelun ja hersyvän huumorin avulla niin pätkätyöläisten kuin maahanmuuttajien ongelmia. Samalla se on suomalaisen arkipäivän satiirinen ja lämminhenkinen kuvaus.
111 sivua.
Sirkku Peltola käsittelee verbaali-ilottelun ja hersyvän huumorin avulla niin pätkätyöläisten kuin maahanmuuttajien ongelmia. Samalla se on suomalaisen arkipäivän satiirinen ja lämminhenkinen kuvaus.
111 sivua.
Jatko-osa ei ollut yhtä hyvä kuin Suomen hevonen, mutta varmasti teatterissa yhtä viihdyttävä, näyttelijöistä riippuen.
Lassi ja Mervi oli jäänyt tästä tarinasta pois, mikä on ihan loogista, koska miksi he nyt enää samassa asuisi.
Vielä olisi yksi osa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti