HENRY AHO: PENIKKA
Seitsemän vuotta vankilassa ei tee ihmiselle hyvää, mutta Tomppa aikoo vielä yrittää ja vie perheensä asumaan Vaasan saaristoon. Kaksostyttäret Tiina ja Liina ovat teini-iässä ja Tomppa haluaa olla heille hyvä isä. Vaimonkin kanssa voisi välejä koettaa parantaa.
Heidän naapurinsa on erikoinen mies. Hän vihaa ulkopuolisia häiriötekijöitä. Ja nyt Tompan perhe jo pelkällä läsnäolollaan häiritsee miehen huolellisesti rakennettua rauhallista elämää.
Toisaalta Tompan tyttäret herättävät miehessä vanhoja tuntemuksia...
Penikka on vahvatunnelmainen ja juonenkäänteillään yllättävä kauhuromaani.
256 sivua.
Henry Ahon tuotanto alkoi kiinnostaa ja kun tämä oli vielä merkitty kauhuksi, niin mikäpä siinä, luetaan pois.
Ei menny kauaakaan, kun aloin voida fyysisesti pahoin. Siis oikeasti oli vähällä laatta lentää. Kieltämättä sitä alkaa ihmetellä, mistä moinen on tullut kirjailijan mieleen 😝
Kirja oli pettymys siinä mielessä, että kauhuksi se muuttui vasta viime metreillä. Tai sitten mun käsitys kauhusta on erilainen kuin yleisesti.
Kirjan hahmot oli helppo kuvitella mielessään. Monella on varmaan tuttavapiirissään ollut saman tyylisiä ihmisiä. Tai kaverin tuttavissa 😏
Kaikki herätti vuorollaan inhoa.
Kirja oli kirjoitettu hyvin soljuvatekstiseksi ja aiheestaan huolimatta sitä oli miellyttävä lukea.
Lukuhaasteen kohta 43: Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti