Pähkinä purtavaksi

 AGATHA CHRISTIE: HERCULE POIROT JA HUVIMAJAN ARVOITUS

Omalaatuinen salapoliisikirjailija Ariadne Oliver kutsuu ystävänsä Hercule Poirotin Greenshore Follyn kartanoon, ja huolimatta pätevän sihteerinsä neiti Lemonin paheksunnasta, Poirot päättää lähteä pikaisesti maaseudulle. Omenia rouskuttava kirjailija on järjestänyt murhaleikin paikallisiin kyläjuhliin, mutta Ariadnen mielestä kartanossa jokin on pahasti vinossa, ja uhkaavan tragedian estämiseksi tarvitaan mestarisalapoliisia.

Agatha Christie kirjoitti tämän pienoisromaanin vuonna 1954 avustaakseen sen tuotoilla kirkkonsa kunnostusrahastoa. 
Alkuperäinen romaani jäi pöytälaatikkoon, mutta kirjailija laati sen pohjalta yhden suosituimmista rikosromaaneistaan, Kuolleen miehen huvimaja (suom. 1975).
Kuusikymmentä vuotta kirjoittamisensa jälkeen Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus viimein julkaistaan. Kirjan esittelyn on laatinut taiteilija ja kuvittaja Tom Adams, joka 1960- ja -70-luvuilla suunnitteli kaikki Christien taskukirjojen kannet Englannissa. Esipuheen on kirjoittanut kirjailijan tyttärenpoika Mathew Prichard ja taustatietoja pienoisromaanin kirjoittamisesta tarjoaa jälkisanoissaan Christie-asiantuntija John Curran.

200 s.

***********************************************************************************
Tämä oli tasan toinen Christien kirja jonka luin. Se eka oli Marple-tarina.
Mieluummin katson näitä televisiosta kuin luen kirjana vaikkakin ovat viihdyttäviä kirjoja, mutta Christie osasi kirjoittaa niin mystisiä tarinoita, etten jaksa alkaa pähkylöimään kuka teki mitä. Annan Poirotin tai Marplen tehdä sen puolestani.
Muistan kyllä yhden tarinan jonka ratkaisin joskus kouluikäisenä. Se tuntui isolta voitolta, koska julistin syyllisen ennen Hercule Poirotia 😁

Tarina oli sopivan lyhyt, mutta paljon siihenkin oli saatu hahmoja ja tapahtumia, salaisuuksia ja juonenkäänteitä.

Lukuhaasteen kohta 36: tunnetun henkilön suosittelema kirja.