Kyllikin surma

ANNELI KARHUSAARI: KYLLIKIN SURMA

Reino Ojanperä eli Aappi haluaa kertoa tietonsa suurelle yleisölle. Ojanperä oli aikoinaan samassa työpaikassa kuin ne miehet, joiden epäillään syyllistyneen Isojoen surmatyöhön.
Hän on tarjonnut tietoaan aikaisemmin monelle taholle, mutta hänen kertomukseensa ei ole kukaan tarttunut aikaisemmin.
- Minä kerron vain sen, minkä minä tiedän asiasta, vakuuttaa Reino Ojanperä.

Tässä kirjassa muusikko ja musta auto-teoria selittää historian hämäriin vaipuneet asiat: Miksi Kyllikki Saaren kengästä löytyi poikkinainen sukka ja lanka kengän ympäriltä? Miksi Kyllikin kengät löytyivät syksyllä suohaudan ulkopuolelta paikoista, joissa ne eivät millään voineet olla kesällä tiiviiden etsintöjen aikana? Miten suohauta löytyi eli kuka antoi vihjeen? Miksi männynoksa oli suohaudalla?
Miksi Saaren kotiin tuli syksyn aikana kuusi kirjettä saman kirjoittajan kirjoittamana eri puolilta Suomea? Kuka kirjoitti kirjeet ja miksi? Miten selitetään se, että paikkakuntalainenkaan ei tuntenut pyörän piilopaikkaa yhtään paremmin kuin satunnainen ohikulkija?
Yhtä tärkeää löytöä surnapaikan läheisyydestä ei koskaan ole pidetty asiaan liittyvänä, vaikka se olisi voinut olla surmaajan löytymisen kannalta tärkein viesti!

184 sivua.

*****************************************************************************

Kyllikin tapaus on kiinnostanut ihmisiä vuosikymmeniä ja on varmasti yksi tunnetuimmista rikoksista mitä Suomessa on tehty.
Kaikilla on oma teoriansa tapahtumista. Tähän teoriaan voisin jopa uskoakin.
Tälläisten mysteerien kohdalla tulee mieleen, että miksi ei kysytä selvänäkijältä? Onko ne loppujen lopuksi vain rahastajia, jotka ei oikeasti tiedä asioista hölkäsen pöläystä?
Muistan kyllä kuulleeni radiossa joskus 25 vuotta sitten, miten selvännäkijä kertoi tapahtumien kulun. Hän kertoi surmaajan olevan jo itsekin manan majoilla. Niin tämä kirjakin väitti. Mitä mahtaisi joku täysin asiaan perehtymätön meedio sanoa?
Pitäisi lähteä käymään Kyllikin suohaudalla... Sielä on käynyt "muutama" muukin. Oletko sinä käynyt?

The Wicker Man (2006)

Sheriffi Edward Maulus tutkii nuoren tytön katoamista Summersislen saarella Washingtonin rannikolla. Idyllisen saaren pakanalliset asukkaat eivät ole kovin avuliaita - eivätkä edes myönnä tytön kadonneen. Vähitellen sheriffille valkenee, että hänellä on edessään paljon suurempi ja karmivampi salaisuus.

Pääosissa Nicolas Cage, Ellen Burstyn, Leelee Sobieski ja Kate Beahan.

Trilleri.

****************************************************************************
Pirullisia katsottavia tälläiset elokuvat, joissa pitää jännittää suosikkinsa puolesta.
Vaikka katsoin tämän elokuvan jo kolmannen kerran, jännitys ja epätoivo oli jälleen läsnä sohvalla.
Ihmiset, jotka ovat jonkin kultin sokaisemia, ovat vaarallisia. The Wicker Man on siitä hyvä esimerkki.
Dvd:llä tälle elokuvalle on suotu vaihtoehtoinen loppu ja muistaakseni Edward pääsi elossa pois saarelta. Pitäisi katsoa se uudelleen ja varmistaa asia.
Tämä oli myös vielä niitä Nicolaksen hyviä elokuvia. Pian tämän jälkeen onkin sitte tullut vain pettymystä toisen perään 😞
Välillä on ehkä hieman vaikea pysyä juonen matkassa, varsinkin jos katsoo ensimmäistä kertaa, mutta toisto avaa solmuja mukavasti.
Kannattaa vältellä yksityisiä saaria, ettei päädy risumieheksi...

Karanteeni (2008)

Televisioreportteri ja hänen kameramiehensä lähtevät kuvaamaan palomiesten arkea ja joutuvat hälytyksen myötä karanteeniin verenhimoisten zombieiden keskelle.

Pääosissa Jennifer Carpenter, Jay Hernandez, Columbus Short

Kauhu

***************************************************************************

Mun kiinnostus herää heti, jos elokuvan esittelyssä mainitaan zombiet. Ja melkein yhtä monta kertaa kuin kiinnostus herää, elokuvan aikana alkaa pettymys nousta pintaan. Niin tälläkin kertaa.
Alku oli tylsääkin tylsempi, olin jo luovuttaa ensimmäisen vartin jälkeen, kun tallennuksia on digiboxi täynnä. Yritin toisena päivänä kuitenkin uudelleen ja sain kahlattua sen läpi. Jee.
Todella harvassa elokuvassa toimii käsivarakuvaus.
Tälläisessä elokuvassa, kun tekisi mieli nähdäkin jotain ja kuva heiluu lakkaamatta puolelta toiselle, se alkaa vain nostaa kiukkua. Hitsit, että teki monta kertaa mieli syöksyä ruudun läpi pitämään kameraa vakaana, että näkisi, mitä siellä tapahtuu!
Suurin osa kauhusta jäi siis saavuttamatta. Jos joku Blair Witch Project toimi tällä tavalla aikanaan, ei se tarkoita, että kaikki kauhu toimisi. (Ja sitä paitsi BWPkään ei oikeastaan ollut minkäänlainen).
Elokuvan ainoa plussa menee tälle naisnäyttelijälle, joka elokuvan kannessa kohtaa loppunsa. Hän oli todella uskottava panikoidessaan pimeässä hirviöiden keskellä.

Mortdecai (2015)

Hän ihastuttaa meidät. Hän häikäisee meidät. Ja mikä tärkeintä, hän hurmaa meidät.
Mortdecai on hienostunut taidekauppias ja osa-aikainen kelmi. Hänen täytyy keplotella yhtä aikaa niin vihaisten venäläisten, Britannian MI5:sen, kansainvälisten terroristien kuin mahdottoman pitkäsäärisen vaimonsa kanssa. Kulkiessaan maailmalla hänen ainoa aseensa on erehtymätön charmi, huoliteltu ulkonäkö sekä arveluttavat ystävät Lontoon alamaailmasta ja hienot yhteydet brittiläiseen yläluokkaan.
Varastettu maalaus, jota hän kiivaasti jahtaa, saattaa liittyä kadonneeseen kulta-aarteeseen.

Pääosissa Johhny Depp, Paul Bettany, Ewan McGregor, Gwyneth Paltrow.

Komedia, toiminta.

******************************************************************************
Ei ihastuttanut, ei häikäissyt eikä hurmannut.
Nyt tuli Deppille riman alitus. Ei naurattanut oikeastaan kertaakaan.
Paul Bettanyn hahmo, Jock, sen sijaan sopi leffaan kuin suola kalasoppaan. Hän sai kyllä monesti mut nauramaan. Mautonta olisi ollut ilman häntä.
Tässä oli jotain samaa kuin esim. Rottarallissa, mutta tuollaiset konkarinäyttelijät eivät sovi tälläisiin liirunlaarum-juttuihin.
Ei tästä jäänyt oikein edes mitään mieleen 😕

Taikashow

Seppo Jokinen: Koskinen ja Taikashow

Seppo Jokisen  neljäs rikosromaani vie komisario Koskisen tukalampaan tilanteeseen kuin koskaan ennen.
Perhe-elämä on menossa täysin karille, eikä työkään tunnu maistuvan entisellä tavalla. Kaiken kurjuuden keskellä eräs selvinnyt itsemurhatapaus alkaa kiehtoa Koskista salaperäisellä tavalla. Showtaikurin avustaja on jättäytynyt junan alle, eikä naisen outo itsemurhakirje tunnu sopivan tapahtuman kuvaan. Kun Koskinen tapaa taikurin sattumalta, hän alkaa perehtyä tämän maagiseen maailmaan - eikä vähiten taikurin uuden avustajan lumoamana. Pian hän huomaa tutkivansa rikosta, joka liittyy aivan liian läheisesti hänen omaan elämäänsä.

******************************************************************************

Tämä oli vähällä jäädä lukematta, koska alku tuntui jotenkin niin tahmealta, mutta jatkoin sinnikkäästi ja paranihan se loppua kohti. Tämä oli ihan erilainen kuin muut tähän asti lukemani Jokiset. Tässä ei oltu poliisiasemalla juuri lainkaan.
Mitään tiivistunnelmaista rikollisjahtia tässä ei ollut, sitä jäin hieman kaipaamaan.
Nyt pidän taukoa näistä Jokisen kirjoista.

Lumiauramies (2014)

Hilpeän fargomaisen rikoskomedian pääosassa nähdään Stellan Skarsgård.

Nils Dickman on lumiauramies, jonka työ on pitää jylhän vuoriston päätiet auki. Kiitoksena tärkeästä työstä mies on juuri valittu paikkakunnan Vuoden kansalaiseksi.

Kun Nilsin poika tapetaan jostain mitä hän ei tehnyt, alkaa mies janota kostoa. Ja oikeutta.
Nilsin kostoretki käynnistää sodan kahden gangsteripomon; vegaani Kreivin ja serbi Papan välille.
Veritaistelun voittaminen ei ole helppoa pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Nilsillä on kuitenkin kolme tekijää puolellansa: raskas tiekalusto, aloittelijan tuuri ja tonnikaupalla hyvinvointivaltion lunta.

Pääosissa Stellan Skarsgård, Bruno Ganz, Pål Sverre Valheim Hagen, Anders Baasmo Christiansen.

Komedia, toiminta, rikos.

**************************************************************************
Tämä piti lupauksensa. Tässä todellakin oli fargomaisia piirteitä 👌
Huumori on mustaa, eikä aina ole oikein varma onko nyt soveliasta nauraa, edes tirskahtaa,  mutta jos katsoo yksin, who cares?
Roolitus oli onnistunut nappiin. Oli outoa kuunnella Stellanin puhuvan ruåtsia, kun on tottunut näkemään hänet vain englanninkielisissä leffoissa (mm. Pirates of the Caribbean, Mamma Mia! ja Enkelit ja Demonit).
Odotin, että tuleeko tässä vielä Fargon legendaarinen oksasilppuri-kohtaus ja tulihan se, hieman erilaisena versiona, mutta kuitenkin 😉
Talvea ei tullut kyllä yhtään ikävä...

Suosurmat (2014)

Etelä-Espanja 1980.
Kaksi murharyhmän etsivää saapuu pieneen ja unohdettuun pikkukaupunkiin selvittämään nuorten tyttöjen sarjamurhaa.
Heidän pitää yrittää haudata erimielisyytensä ja toimia yhdessä, jotta kaupunkia vuosia terrorisoinut tappaja saadaan vihdoin kiinni.

True Detective-sarjaan vahvasti mieleen tuova Suosurmat palkittiin kotimaassaan Espanjassa peräti kymmenellä Goya-palkinnolla, mm. vuoden parhaana elokuvana.

Pääosissa Javier Gutierréz,  Raúl Arévalo.

Trilleri.

*****************************************************************************

Elokuvan takakansi lupasi paljon, mutta sisältö oli pettymys...valitettavasti.
Tämä oli tasan toinen espanjalainen leffa jonka olen katsonut eikä kaikki espanjalaiset leffat siis ole hyviä 😉
Tässä oli amerikkalaisen elokuvan raamit tyyliin: "tuo on syyllinen, ei vaan tuo, höh! Tuohan se on ilmiselvästi...ai, ei ollutkaan...". Meikäläisen elokuvan loppu sai yllättymään, mutta se ei elokuvaa ehtinyt enää pelastaa.
Elokuva jäi kaipaamaan tietynlaista pontta. Tämä oli liian laimeaa ja hidasta.