Kirjan takakannen teksti:
Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat, kun pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle tutkimaan omituista juttua. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?
Sain tämän ja muutaman muun kirjan kaverilta, joka sanoi: Pidä ja lue tai heitä roskiin. No en tietenkään heitä roskiin ainakaan ennenkö olen lukenut 😁
Tämä kirja oli ensimmäisenä lukuvuorossa siitä pinosta ja lunasti paikkansa hyllyssäni, jonne ei todellakaan kaikki kirjat pääse.
Seppo Jokisen kirjat oli mulle ennestään ihan tuntemattomia, mutta mielenkiinto kyllä heräsi ja täytynee käydä koluamassa kirjaston valikoimia joskus. Nyt on lukemista joksikin aikaa muutenkin.
Teksti oli helppolukuista ja mukavan rentoa. Hahmot oli saatu eläviksi, niin että oli helppo kuvitella millaisia he olisivat todellisuudessa.
Suosittelen kaikille rentojen dekkarien ystäville.
Voi ihanuus, sulla on koko pitkä rivi Jokisia siellä luettavana! Mikä ilo :) oon tykännyt ja lukenut osan useampaankin kertaan.
VastaaPoistaKävin tänään kirjastossa ja hypistelin niitä jo, mutta en vielä lainannut :) Josko kevään mittaan alkaisi urakalla lukemaan niitä.
VastaaPoistaKannattaa yrittää lukea järjestyksessä; vaikka jokainen onkin oma kirjansa, tapahtuu siellä taustalla yhtä sun toista - lähinnä ihmissuhdekiemuroita - minkä ymmärtäminen helpottaa.
Poista