Kummisetä (1972), Kummisetä II (1974) ja Kummisetä III (1990) eivät varmaan esittelyjä kaipaa.
Tuli ne kahlattua tuossa läpi kuumeen/flunssan kourissa.
Al Pacino sopii mainiosti Michael Corleonen rooliin, parhaiten viimeisessä osassa, jossa on jo karismaa vaikka muille jakaa.
Välillä elokuvat on liian raskassoutuisia eikä kelausnappia tule säästeltyä.
Leffan musiikki on aika legendaarista ja sopii allekirjoittaneen korville, varsinkin "Speak softly love", suomeksi: "Puhu hiljaa rakkaudesta".
Tämä on trilogia joka on aina silloin tällöin katsottava uudelleen, mutta ei joka vuosi, ei edes toinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Side silmille
JOSH MALERMAN: LINTUHÄKKI On kulunut viisi vuotta siitä kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Ma...
-
Mulla ei ollu mitään ihmeempiä odotuksia tämän elokuvan suhteen. Oli kuitenkin paljon parempi kuin luulin, vaikka välillä oli pätkiä jotka ...
-
Legendaarinen The Joulukalenteri alkaa olla jo loppusuoralla. Olin ihan intona kun sitä marraskuussa mainostettiin alkavaksi ja joka jakson...



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti