Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet tarinat toisesta todellisuudesta, näkymättömästä maailmasta, jonka asukkaat joskus vierailevat keskuudessamme. Yliluonnolliset ilmiöt ja kummitukset elävät edelleen vahvasti suomalaisessa kertomusperinteessä.
Hyvistä tarinoista on monenlaisia versioita. Näihin kohtaamisiin on kuitenkin perinteisesti liittynyt tunne siitä, että tässä paikassa on jotain selittämätöntä, täällä on joku muukin kuin minä.
Tavallisesti tarinoiden keskushahmona on kuollut ihminen, joka jostain syystä ja jossain muodossa on jäänyt elävien keskelle. Kummitus voi olla joku hyvin tiedossa oleva henkilö, kuten talon entinen asukas tai muuten tiettyyn paikkaan sidoksissa oleva persoona. Usein kummitus liittyy jollain tavalla selvittämättömiin asioihin, rikokseen tai muuten äkkinäiseen kuolemaan.
Mellastavat, räyhäävät ja pelottavat kummitukset ovat oma lajinsa, mutta monesti kummittelu loppuu siihen, kun sen taustalla oleva selittämätön asia on saatu jollain tavalla kuntoon.
Mutta kummitus voi olla myös sanansaattaja, vainaja joka tulee vielä kerran kuolemansa jälkeen tervehtimään läheisiä ihmisiä ja tuttuja paikkoja. Kummitus voi myös ilmoittaa jostain tulevasta tapahtumasta tai varoittaa etukäteen vaarallisesta tilanteesta, vaikkapa siitä, että joku läheinen ihminen on juuri sillä hetkellä kuollut.
Kummituksia on tavattu aina ja kaikkina aikoina, mutta vakavat kriisiajat, kuten sodat, ovat niille otollista aikaa.
Eero Ojanen on filosofi, kolumnisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita kirjoja, artikkeleita ja teossarjoja. Viimeksi häneltä on julkaistu Suomen myyttiset linnut.
**************
Tämä oli nannaa mun aavenälkään :) Mielenkiintoisia tarinoita kirja täynnä. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, että nykypäivän tarinoita olisi saanut olla enempi. Tämä oli aikalailla painottunut wanhoihin tarinoihin. Selittämättömiä asioita, kun tapahtuu joka päivä jossakin ja mitä olen lukenut, osa on on todella veret seisauttavia.
Tuon kummitus-sanan olisin vaihtanut aaveeksi tai hengeksi, koska sana kummitus tuo mulle mieleen lasten sadut tai Hollywood-elokuvat. Se sana on mun korvissa kärsinyt inflaation. Se ei silti tarinoita mitenkään pilaa. Lukekaa ihmeessä, jos vähänkin aihe kiinnostaa.
Huii nuo jutut on aina semmosia, että menee iho kananlihalle ja yöllä jos tulee mieleen, alkaa pelottaa... taas valvoin melkein koko yön, silloin on aikaa mietiskellä kaikenlaista.
VastaaPoistaAiemminhan meillä koira(t) kummitteli öisin tuolla vintissä ja portaita alas tuli ainakin kerran, kun olin vessassa yöllä käymässä. Pari kertaa kun komensin niitä menemään naapuriin kummitteleen, ku se akka oli viimekädessä se, minkä takia ne koirat lopetettin, niin ei oo enää tallustelleet siellä. En oo naapurilta kysyny, nukkuuko yönsä rauhassa ;)
Toivottavasti ovat koirien henget liikkunu sieläkin. Siinähän olis pelänny.
VastaaPoistaTässä talossa on kans kuulunut jos jonkinmoista vuosien varrella.
Siitä olis hauska kuulla enemmänkin :) ensikäden tieto on aina kutkuttavampaa kuin kertomukset.
PoistaJa ainakin se eukko sano - kun vielä juteltiin muutakin kuin pakolliset moit vain - joskus pelänneensä kellariin suihkuun menoa, että sen piti ottaa koira sinne turvaksi. Ei lisä varmaan pahaa tehny sille :)