Michael Caine:n ja Jude Law:n dialogia koko elokuva. Tai ennemminkin tuli fiilis näytelmän katsomisesta kuin elokuvan.
Toisaalta aika jännä miten näinkin yksinkertaisesti voidaan tehdä elokuva: yksi huone, 2 miestä.
Kummasti elokuva piti otteessaan vaikka välillä meinasi jo puuduttaa.
Jotain shakespearemäistäkin tässä elokuvassa oli... Kyllä sen nyt kerran, jopa kaksi, katsoo.
Mitenkä tuohon kansikuvaan onkin saatu Jude Law:n naama muutettua ihan oudoksi??

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti