Gerritsen teki sen taas. Aina luettuani hänen kirjan olen ajatellut, ettei tästä enää voi parantaa, niin voipas.
Tämä oli yksi tarina lisää Rizzolin ja Islesin taipaleelta. En tiedä onko Gerritsenin kirjoissa muita päähenkilöitä, mutta mitäpä sitä toimivaa paria vaihtamaan.
Jane Rizzoli on rikosetsivä, perheenäiti ja Maura Isles patologi ja vanhapiika. Tosin parissa viimeisimmäksi lukemassani kirjassa Mauran ja erään Anthony Sansonen välillä on alkanut olemaan sähköä. Aika näyttää johtaako se mihinkään.
Tässäkin kirjassa vauhtia oli alusta loppuun eikä mitään turhaa lätinää välissä. Jos pidät vauhdikkaista dekkareista, lue.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Side silmille
JOSH MALERMAN: LINTUHÄKKI On kulunut viisi vuotta siitä kun maailma ajautui kaaokseen ja selviytyjät naulasivat ikkunansa umpeen. Tänään Ma...
-
Pohjoismaiset taruolennot: Johan Egerkrans (koonnut, muistiinmerkinnyt ja kuvittanut), suomentanut Eero Ojanen. Takakannen teksti: Ne voi...
-
On vuosi 1665. Hollantilainen taidemaalari Johannes Vermeer elättää perheensä maalaamalla tauluja tilaustyönä. Vermeerit palkkaavat uuden p...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti